Kun tulin ensimmäistä kertaa Quebeciin vuonna 2001 asuin 6 kuukautta (vai 5 kuukautta?) Vincen ja hänen kämppiksensä Felixin kanssa. Kämppä oli hassusti suunniteltu asunto johon ei tullut yhtään auringonvaloa, ja joka oli vapautunut koska edellinen asukki lähti vankilaan huumerikoksista. Me uudet (Vincent, Felix ja molempien tyttöystävät) juotiin siellä liikaa kaljaa, käytiin paljon baareissa, katsottiin huonoja ja vähemmän huonoja elokuvia, eikä juuri siivottu. Ne oli kuulkaa aikoja ne.
Nyt Felix asuu vanhassa puutalossa vaimonsa kanssa (joka ei ole se silloinen tyttöystävä), juo parempaa kaljaa, ja on 2,5 vuotiaan tytön isä. Yleensä koitamme ehtiä heille kylään Kanadanreissulla, ja tällä kertaa huomasi ehkä parhaiten että ajat ovat muuttuneet ja meistä on tullut sekä vanhempia että vanhempia. Tosin ovelasti kylvetimme ja nukutimme alaikäiset ennen kuin aikuiset istuivat illallispöytään, ja sittenhän siinä olikin melkein samanlaista istuskella kuin 10 vuotta sitten. Tosin aamulla noustiin monta tuntia aikaisemmin kuin oltaisiin noustu silloin aikoinaan, ja sitten paistettiin lettuja lapsille.
2 kommenttia:
Niin ne ajat muuttuu, teistähän on tullut ihan normaaleja aikuisia, vähän epäilyjä herättävästä alusta huolimatta :)
no ei meilla nyt niiiiiin epailyttava nuoruus ollut, paljon pahempikin se ois voinut olla!
Lähetä kommentti