joulunaluspäivät

Lennähdimme tällä kertaa pohjoiseen joulun viettoon sillä pitkän ajomatkan lisäksi meillä on rasitteena nykyään yksi neljavuotias joka ei nuku autossa eikä ole hetkeään hiljaa. Kaksitoista tuntia kysymyksiä tuntui vähän liialta.

Lensimme tällä kertaa Vermontiin Yhdysvaltojen puolelle josta Vincen isoisä tuli hakemaan meidät. Heidän kotipaikkakunnalleen ei aja sieltä kuin vajaa kaksi tuntia, ja rajan ylittäminen on nopeampaa autolla kuin lentokentällä jonottaen (ja lennot halvempia). Kukaan Vincen äitiä lukuunottamatta ei ollut vielä nähnyt Beaa, joten meitä odotettiin varsin innokkaasti.

Heti toisena päivänä ajelimme Montrealiin illallistamaan Vincen isän perheen kanssa. Ilta meni joutuisasti ja molemmat lapset nukahtivat autoon kotimatkalla, ja sitten kitisivät ja itkivät sen ajan kun siirsimme ne autosta sänkyihin. Onneksi niitä ei ole kuin kaksi että molemmille riittää oma aikuinen.

 

 

Tänään perjantaina ei tehty juuri mitään muuta kuin pidettiin talvimyrskyä (sadetta, ei lunta) sisällä ja vähän koristeltiin kuusta. Huomenna mennään yökylään vanhojen kavereiden luoksi, ja sitten sunnuntaina palatessa täällä onkin talo täynnä sukulaisia ja täysi joulumeininki.

Nyt siis kannattaisi vähän nukkua varastoon varsinkin kun Bea on vähän nuhainen ja heräilee tavallista useammin eikä tahdo saada unta uudestaan pärskimiseltään.