työpöytiä kaikille

Koska on syytä pelätä että opetus siirtyy lapsillakin jossain vaiheessa takaisin kotiin, olen koittanut saada kaikille kunnon työpisteen jonnekin muualle kuin keskikerrokseen. Molempien lapsien koulussa on verraten hyvä tilanne sillä niissä on ollut vain yksi tartunta tähän asti, mutta toinen niistä osui Bean luokalle. Bea on nyt sitten meistä ensimmäinen ja toistaiseksi ainut joka on käynyt koronatestissä. Vaikka onneksi kukaan muu oppilas ei ollut saanut tartuntaa, koko luokka oli joka tapauksessa melkein kaksi viikkoa karanteenissa kotona. Etäopetus oli järjestetty hyvin, ja Bea oli omissa Zoom-kokouksissaan Mailiksen huoneessa sillä aikaa kun me etäopetettiin tahoillamme Vincen kanssa. Olimme kaikki kuitenkin erittäin huojentuneita kun kouluun sai taas palata. 

Bea on ehtinyt jo pidempään pyydellä kirjoituspöytää omaankin huoneeseensa, ja vihdoin pari viikkoa sitten saimme asian aikaiseksi korona-karanteenin motivoimana. Pöydän tieltä piti siirtää pois leikkikeittiö, ja se sisältöineen pakattiin anopin kellariin odottamaan että pieni Éloi-serkku vähän kasvaa ja saa sen omakseen. 

 

Sen jälkeen Mailiksen pöytä siirrettiin Bean huoneeseen...

 

...ja Mailis sai "uuden" kirjoituspöydän onnistuneen netti-ilmoitusten väijymisen jälkeen. Mailis olikin valittanut että vanha pöytä oli sille liian matala, ja oli tyytyväinen isompaan pöytään. Nyt vihdoinkin vaikuttaa myös siltä että lapset tekevät kotitehtäviä ja välillä askartelujakin omissa huoneissaan eikä aina olohuoneen lattialla tai keittiössä. 

Viimeinen projekti oli Bean huoneessa sijaitseva Vincen työnurkkaus, joka on ollut aika askeettinen tähän asti. Sinänsä askeettisuudessa ei ole mitään vikaa (päin vastoin), mutta nyt kun Vince on aina kotona, sen toimistonurkkaukseen on kerääntynyt jatkuvasti enemmän papereita, kirjoja ja muita epämääräisiä kasoja. 

Syyssiivouksen yhteydessä Vince kävi kierrätyskeskuksessa hakemassa ruman mutta sopivan kokoisen kirjahyllyn itselleen. Se melkein mahtui autoonkin, ja sen saaminen yläkertaan oli niin vaikeaa että se taitaa nyt olla siellä loppuikänsä rumuudestaan huolimatta (mietin kuumeisesti miten sen saisi tuunattua paremmaksi). 

Mutta ainakaan printteri ei enää ole lattialla! Väkersin Ikean johdosta ja rikkoituneen aurinkokennovalon varjostimesta toimistoon kattovalon, ja nyt siellä näkee tehdä töitä myös hämärinä aamuina ja iltoina. 

Itsellänihän ei ole mitään omaa työtilaa, mutta nyt kun olen saanut kaikki pois keskikerroksesta saan koko keittiön pöydän omaan käyttööni.

Mailis 12 v!

Mailis täytti 12 syyskuun alussa! Pandemian takia mitään juhlia ei järjestetty, mutta sankari sai kuitenkin kakkua sänkyyn, ja yhden tosi ison lahjan. 

Harry Potter -innostus ei laimene, mutta uuden synttärihupparin lisäksi isoin lahja tänä vuonna oli oma tietokone jolla saa ruveta tekemään koulutehtäviä. Nyt kun oma läppärini on koko ajan työkäytössä on tosi kiva ettei sitä tarvitse jakaa lasten kanssa. Ylästeen myötä Mailis sai myös kännykän, ja on jo ehtinyt liittyä luokkakavereiden Instagram-chättiin missä ne chättäilevät ja soittelevat toisilleen kaiken iltaa.  

Kohta Mailis menee pituudessa ohi, mutta on se silti vielä pieni. 

koulunalku

Ainoanakaan aikaisempana vuonna ei olla odotettu näin hartaasti elokuun loppua, mutta vihdoin odotus palkittiin ja koulu alkoi! Pitkin kesää on jännitetty että alkaako koulu ja miten alkaa (vaikka jotenkin osa-aikaisesti), mutta onneksi tarkoitus ainakin on että se sujuu ihan tavallisena lähikouluna (koputetaan puuta).
Mailis menee yläkouluun, ja siellä on koulupukupakko. Koulupuvun eri osat on siis ostettu jo kesällä hyvissä ajoin, ja ihan vaan vähän kinasteltu vanhempien kanssa siitä että saako koulupukuun kuuluvan hupparin kanssa mennä joka päivä kouluun (ei saa, ei ainakaan ensimmäisenä päivänä). 

Bealla saa koulussa olla päällä mitä vaan, mutta sekin halusi tilata H&M:stä itselleen "koulupuvun" kun isosiskollakin on.  

Mailiksen uusi koulu on vain muutaman kilometrin päässä kotoa, ja sinne pääsee helposti pyörällä tai kävellen. 

Ensimmäisenä aamuna Vince pyöräili Mailiksen mukana ja haki sen kotiinkin, mutta tästä eteenpäin se menee sinne yksin tai kavereiden kanssa. 

Koulussa on yleisissä tiloissa maskipakko, joten loppukesästä ompelemani maskit pääsivät vihdoin tositoimiin. 

Vaikka Mailis ei ole maskista innoissaan, niin se sanoi että tämä hänen kuosinsa oli vähiten kamala maskeista mitä hän näki koulussa. Huomenna Mailis onkin sitten taas jo kotona, sillä yläkoulu alkaa porrastettuna jotta kaikille luokka-asteille saadaan rauhassa teroitettua korona-varotoimet. Vasta ensi torstaina siellä on koko koulu yhtä aikaa. 

Bealla ei ole maskipakkoa mutta suositus on, joten sekin laittoi sen naamaansa päästyään porttien toiselle puolelle johon en päässyt itse tänä vuonna ollenkaan mukaan. 

Molemmat lapset olivat tosi innoissaan kouluunpaluusta, mutta niin olivat kyllä vanhemmatkin!

viimeinen kesälomareissu ja uusi serkku

Olin varannut meille kesäloman viimeiseksi viikonlopuksi vielä yhden miniloman Ottawan pohjois-puolella sijatsevan ison kansallispuiston läheisyyteen. 

Matkalla kohteeseen pysähdyimme Ottawaan jäätelölle ja pistäytymään parlamentin edessä.  

Mailiksen luokan oli tarkoitus mennä keväällä Ottawaan yönyli-luokkaretkelle, mutta ehkä oli melkein sama asia käydä siellä pikaisesti vanhempien ja pikkusiskon kanssa (ei ollut). Olikin ehkä siis parempi jatkaa matkaa eteenpäin heti kun jäätelöt oli syöty. 

Seuraavana aamuna herättyämme majapaikassa pakkasimme mukaan eväät, ja suuntasimme kansallispuistoon.

Siellä olisi varmaan voinut patikoida ihan oikeastikin, mutta meille riitti kävely leveillä ja hyvinhoidetuilla reiteillä, jotka muistuttivat enemmän teitä kuin polkuja. Lauantaiksi sattui onneksi tosi hieno ilma, eikä edes ollut liian kuuma. Syy miksi olin varannut matkan juuri tänne oli se, että lyhyehkön kävelymatkan päässä parkkipaikasta kansallispuistossa oli vanhan tehtaan rauniot joita pääsi katsomaan. 

Joku bisnesmies sata vuotta sitten oli rakentanut metsän suojaan tehtaan jossa se kehitteli erilaisia kemikaalisia lannoitteita, mutta kun tehdas ei ollut kannattava vielä siinäkään vaiheessa kun bisnesmies kuoli, annettiin sen vain raunioitua tänne metsään. Ja nyt se siis kuulu valtiolle. Vietimme pitkän tovin raunioilla ja kosken kivillä kiipeillen ennen kuin menimme uimarannan kautta takaisin majapaikalle. 

Samaan aikaan kun me vietimme rentoa rauniolomaa, Vincen sisko Camille oli synnyttämässä, ja Mailiksella ja Bealla on nyt ensimmäinen serkku tällä puolella Atlanttia! Pääsimme viime viikolla katsomaan Éloi-poikaa ja vähän väsyneitä vanhempia.  

Aika söpö oli.