koulunalku

Ainoanakaan aikaisempana vuonna ei olla odotettu näin hartaasti elokuun loppua, mutta vihdoin odotus palkittiin ja koulu alkoi! Pitkin kesää on jännitetty että alkaako koulu ja miten alkaa (vaikka jotenkin osa-aikaisesti), mutta onneksi tarkoitus ainakin on että se sujuu ihan tavallisena lähikouluna (koputetaan puuta).
Mailis menee yläkouluun, ja siellä on koulupukupakko. Koulupuvun eri osat on siis ostettu jo kesällä hyvissä ajoin, ja ihan vaan vähän kinasteltu vanhempien kanssa siitä että saako koulupukuun kuuluvan hupparin kanssa mennä joka päivä kouluun (ei saa, ei ainakaan ensimmäisenä päivänä). 

Bealla saa koulussa olla päällä mitä vaan, mutta sekin halusi tilata H&M:stä itselleen "koulupuvun" kun isosiskollakin on.  

Mailiksen uusi koulu on vain muutaman kilometrin päässä kotoa, ja sinne pääsee helposti pyörällä tai kävellen. 

Ensimmäisenä aamuna Vince pyöräili Mailiksen mukana ja haki sen kotiinkin, mutta tästä eteenpäin se menee sinne yksin tai kavereiden kanssa. 

Koulussa on yleisissä tiloissa maskipakko, joten loppukesästä ompelemani maskit pääsivät vihdoin tositoimiin. 

Vaikka Mailis ei ole maskista innoissaan, niin se sanoi että tämä hänen kuosinsa oli vähiten kamala maskeista mitä hän näki koulussa. Huomenna Mailis onkin sitten taas jo kotona, sillä yläkoulu alkaa porrastettuna jotta kaikille luokka-asteille saadaan rauhassa teroitettua korona-varotoimet. Vasta ensi torstaina siellä on koko koulu yhtä aikaa. 

Bealla ei ole maskipakkoa mutta suositus on, joten sekin laittoi sen naamaansa päästyään porttien toiselle puolelle johon en päässyt itse tänä vuonna ollenkaan mukaan. 

Molemmat lapset olivat tosi innoissaan kouluunpaluusta, mutta niin olivat kyllä vanhemmatkin!

viimeinen kesälomareissu ja uusi serkku

Olin varannut meille kesäloman viimeiseksi viikonlopuksi vielä yhden miniloman Ottawan pohjois-puolella sijatsevan ison kansallispuiston läheisyyteen. 

Matkalla kohteeseen pysähdyimme Ottawaan jäätelölle ja pistäytymään parlamentin edessä.  

Mailiksen luokan oli tarkoitus mennä keväällä Ottawaan yönyli-luokkaretkelle, mutta ehkä oli melkein sama asia käydä siellä pikaisesti vanhempien ja pikkusiskon kanssa (ei ollut). Olikin ehkä siis parempi jatkaa matkaa eteenpäin heti kun jäätelöt oli syöty. 

Seuraavana aamuna herättyämme majapaikassa pakkasimme mukaan eväät, ja suuntasimme kansallispuistoon.

Siellä olisi varmaan voinut patikoida ihan oikeastikin, mutta meille riitti kävely leveillä ja hyvinhoidetuilla reiteillä, jotka muistuttivat enemmän teitä kuin polkuja. Lauantaiksi sattui onneksi tosi hieno ilma, eikä edes ollut liian kuuma. Syy miksi olin varannut matkan juuri tänne oli se, että lyhyehkön kävelymatkan päässä parkkipaikasta kansallispuistossa oli vanhan tehtaan rauniot joita pääsi katsomaan. 

Joku bisnesmies sata vuotta sitten oli rakentanut metsän suojaan tehtaan jossa se kehitteli erilaisia kemikaalisia lannoitteita, mutta kun tehdas ei ollut kannattava vielä siinäkään vaiheessa kun bisnesmies kuoli, annettiin sen vain raunioitua tänne metsään. Ja nyt se siis kuulu valtiolle. Vietimme pitkän tovin raunioilla ja kosken kivillä kiipeillen ennen kuin menimme uimarannan kautta takaisin majapaikalle. 

Samaan aikaan kun me vietimme rentoa rauniolomaa, Vincen sisko Camille oli synnyttämässä, ja Mailiksella ja Bealla on nyt ensimmäinen serkku tällä puolella Atlanttia! Pääsimme viime viikolla katsomaan Éloi-poikaa ja vähän väsyneitä vanhempia.  

Aika söpö oli.

Bean synttärit

Bean täytti kahdeksan jo yli kuukausi sitten, mutta blogia on kesällä(kin) päivitetty laiskasti kuten huomaatte.

Päivänsankari sai kakkua sänkyyn, mutta tuli sitten syömään lisää aamupalapöytään. Bean lahja (välineet mikrobien ja bakteerien tutkimiseen) on tässä ja avattu, ja Mailis on oman lahjansa kimpussa.

Mailiksen synttärithän on vasta syyskuussa, mutta koska se sai meiltä lahjaksi pelin jolla saa harjoitella koodaamista, päätimme antaa sen jo nyt kun sen äärellä pohtimiseen on aikaa. Alkuosan koodaamiset se sai hoidettu itse, mutta vaikeampiin tehtäviin se on tarvinnut vähän apua. 

Kanada tai Quebec ei juurikaan ole löysännyt korona-ohjeita, joten mitään varsinaisia synttärijuhlia ei voinut järjestää tänä kesänä. Bea on kuitenkin leikkinyt muutaman saman kadun lapsen kanssa nyt kesällä kun voi olla ulkona, ja kutsuin siis nämä muutenkin meidän pihalla usein leikkivät lapset pieniin "synttäreihin".

Koulukavereiden kanssa järjestettiin etäjuhlat virtuaalisesti, ja yhtenä iltana kutsuttiin grandmaman puolisoineen syömään meille (nekin juhlinnat saattoi pitää ulkona). Vaikka etukäteen surkuttelin vähän että kovin tulee ankeat syntymäpäivät, niin nämä useat pienet juhlinnat jaettuna monelle päivälle tuntuivat vievän juhlakalun huomion kaikesta siitä mitä ei tänä kesänä voinut tehdä. 

kesäloma"reissuja"

Kaikki kesälomasuunnitelmat menivät koronan takia uusiksi, ja paljon on mietityttänyt myös se että mitä täällä kotimaassa edes uskaltaa tehdä ettei vie virusta mahdollisesta eteenpäin täältä Montrealista syrjaseuduille. Tai kotimaassa ja kotimaassa, muutamat virukselta säästyneet provinssit ovat sulkeneet rajansa varsinkin Quebeciläisiltä, koska tämä on pahinta tautialuetta.

Näiden pohdintojen takia emme ole uskaltaneet lähteä esimerkiksi suvun kalastusmökille pohjoiseen, koska sinne meno tarkoittaisi useampia pysähdyksiä matkalla, ravintolassa syöntejä, ja muita juttuja joita täällä vasta ollaan availemassa (ja mielestäni liian aikaisin, sillä uusia tartuntoja on edelleen yli 150 päivässä).

Koitimme siis keksiä muutamia mini-reissuja joissa pääsisimme pois tutuista ympyröistä, mutta joissa emme olisi juurikaan kontaktissa muiden ihmisten kanssa. Varasin meille kaksi yötä jurtasta vajaan kahden tunnin ajan päähän. Sinne mennessämme pysähdyimme Vincen isän mökille uimaan ja lounaalle (etäisyyden päähän omaan pöytään), ja sitten jatkoimme pikkuteitä loppumatkan. Se oli virhe, sillä Bean viime kesänä alkanut matkapahoinvointi ei ole laantunut mihinkään... Taisimme pysähtyä oksentamaan kolme kertaa, mutta onneksi kertaakaan ei tarvinnut siivota autoa!

Perillä paikan omistaja vei tavarat jurtalle maasturilla, ja me menimme viimeisen pätkän metsän keskellä.

Varasin jurtan Montrealin saaren pohjoispuolelta koska etelärannalla on punkkeja, mutta täällä pohjoisessa olikin hyttysiä, hirvikärpäsiä, ja jotain peukalonpään kokoisia jättikärpäsiä jotka vievät käsivarrenkin mukanaan.

Onneksi jurtassa oli hyvät hyttysverkot. Hiukan oli lämmin kun reissun ajankohtaan sattui helleaalto, mutta onneksi yöllä jurtta viileni aika tehokkaasti kun piti kaikki ovet ja ikkunat auki. Yöllä tuosta kattoikkunasta sai katselle tähtiä ja kuunnella viereisen lammen sammakoiden varsin äänekästä kurnutusta.

Perillä ei ollut nettiä eikä edes puhelinverkkoa, joten vietimme aikaa lukemalla ja kokoamalla yhden 750:n palan palapelin. Kokonaisena päivänä "veneilimme" polkuveneellä läheiselle hiekkasärkälle, ja uimme siellä koko helteisen iltapäivän. Kaksi yötä oli oikein sopivan mittainen irtiotto arjesta!

Toisen pikku"reissun" teimme Bromontiin farmille viime viikonloppuna, ja sinne olimme kutsuneet Vincen kaverin kahden lapsensa kanssa. He nukkuivat pihassa asuntovaunussaan, vaikka kyllähän siinä yhdessä leikkiessä ja (ulkona) syödessä varmaan olisi virukset vaihtuneet muutenkin.... Oli kuitenkin tosi kiva nähdä kavereita, ja varsinkin lapsista huomasi että ne olivat kaivanneet omanikäistään seuraa, sillä niitä ei juurikaan näkynyt ruoka-aikojen ulkopuolella. Se oli vanhemmillekin ihan hyvä tauko!
Ei nämä pikkureissut nyt "ihan" korvaa suomenreissua, mutta vähän kuitenkin lievittävät koronaharmitusta. Ja onneksi lomaa on vielä pari viikkoa jäljellä!