kevätaurinko ja Harry Potter

Vietimme viikonlopun Bromontissa Vincen entisten koulukavereiden kanssa, ja vaikka vähän harmittaa että kevät ei ole tämän pidemmällä, niin siellä oli kyllä aika mahtavat kelit.

Ikävä kyllä metsässäkin oli niin paljon lunta ettei retkueemme (johon kuului kaksi ihan kaupungin keskustassa asuvaa alunperin intialaista aikuista, yksi neljävuotias ja yksi kaksivuotias) päässyt umpihangessa kovin pitkälle. 

Tämän kuvan jälkeen Bea ja huonoiten varustautuneet retkeilijät palasivatkin jo takaisin, ja me loputkin aika pian. Onneksi tein päätoksen palata, sillä Mailiksenkin olisi varmaan muuten joutunut kantamaan loppumatkan. 

Olisi pitänyt olla paremmat varusteet, nuotiotarpeet ja makkaraa! 

Sisällä pelattiin shakkia (tai eräät pelasi) ja rakennettiin junia (itse lähinnä kudoin). Tuo junarataa kokoava mies on naimisissa arkeologi-jatko-opiskelijan kanssa joka on käynyt useamman kerran Suomen Lapissa kaivauksilla. Juteltiin sen kanssa muuanmuassa Suomen sodista ja Marttiini-puukoista.

Seuraavana aamuna ajoimme vielä vaahterasiirappifarmin kautta kotiin, ja loppupäivän lähinna toivuimme hauskasta viikonlopusta.

Mailis on tälläisina viikonloppuina usein vähän hankala ilman omanikäistä seuraa, mutta nyt taisimme keksiä mikä siihen auttaa: kävimme menomatkalla hakemassa kirjastosta varauksessa olleen ensimmäisen Harry Potterin, ja Mailis alkoi lukemaan sitä eilen lounaan jälkeen.

Sen jälkeen sitä ei ole kuulunut kovin montaa pihausta, ja se sai koko kirjan luettua juuri ja juuri ennen nukkumaanmenoaikaa tänään! Seuraavaksi pitänee varmaan katsoa se ensimmäinen elokuva Mailiksen kanssa, sillä luulen että ihan kaikkea se ei ehtinyt sisäistää kirjasta.
Mahtavaa myös että Mailikselle ei tule autossa lukiessa paha olo, ja kerrankin takapenkiltä ei kuulunut kertaakaan valitusta siitä että matka on niin kamalan pitkä että ilman ipadiä kuolee varmasti.

maaliskuun lumimyrsky

Maaliskuun pitäisi olla jo kevätkuukausi, mutta täällä tuli talven viimeinen (?) lumimyrsky, ja nyt on taas hanget korkeat nietokset. 

Tiistai-iltapäivänä alkoi pikkuhiljaa tuiskuttamaan, mutta hakiessani Bean neljältä hoidosta tilanne oli mielestäni ihan normaali. Viideltä jälkeen lähdin ajamaan töihin. Työmatkaan menee yleensä tähän aikaa iltapäivästä kolme varttia, mutta nyt meni kaksi tuntia. Vain puolet oppilaista oli päässyt paikalle, ja ikävä kyllä tajusin liian myöhään että fiksuinta olisi ollut peruuttaa koko luento. 

Ajellessani kotiin yhdeksän jälkeen näytti tältä, ja moottoritiellä ajettiin maksimissaan kolmeakymppiä (sillä ainoalla pienellä pätkällä joka ei ollut ihan tukossa). Koko matkan tien varressa oli autoja pysähdyksissä ja ihmisiä putsaamassa pyyhkijöitä joihin jäi jäätä kiinni. Pääsen moottoritieltä kahta eri liittymää pitkin kotiin, ja onneksi valitsin sen jälkimmäisen, sillä se ensimmäinen oli kolarin takia niin tukossa että osa ihmisistä vietti yönsä autossaan (osa käveli pois moottoritieltä ja jätti auton sinne).

Aamulla kotona kellarin ikkunat näytti tältä sillä puolella taloa johon oli kerääntynyt vähemmän lunta.

Keskiviikkona kaikki Montrealin koulut olivat kiinni lumen takia (viimeksi näin kävi vuonna 2008), ja vietimme päivän kaivaen autoa ja kulkuväyliä esiin. Piha näytti aika erilaiselta kuin 24 tuntia aikaisemmin, jolloin jäljellä taisi olla yksi pieni jäinen lumikasa. 

Lumipäivän lopuksi leivoimme lasten kanssa kakun ja kävimme vielä kävelyllä (autotiellä, koska kävelyteitä ei ole aurattu).
Seuraavana päivänä isommat tiet oli sen verran aurattu että pääsin töhin vain vähän myöhässä, ja lapset pääsivät kouluun ja hoitoon. Toivottavasti kohta kuitenkin tulisi sateet ja suojasäät, sillä olin jo henkisesti valmistautunut puutarhatöihin enkä lumitöhin.

"hiihtoloma"viikko

Tällä viikolla lapset olivat hiihtolomalla, mutta molemmilla vanhemmilla oli täysi työviikko. Olin siis lasten kanssa kotona ma-ke, ja Vince to-pe, mutta koitin siinä samalla tehdä omia töitä iltaisin ja vähän päivälläkin.

Maanantaina olimme ihan koko päivä naapurissa leikkimässä ja askarelemassa. Heillä on kolme lasta, ja viidestä lapsesta tulee kyllä aika hulina! Luulen että molemmat äidit olivat ihan yhtä uupuneita illalla kuin koko päivän riehuneet lapset,

Tiistaina kävimme uimahallissa, ja keskiviikkona menimme "lastenmuseoon" toisen naapurin kanssa. Siellä oli pisteitä joissa sai kokeilla eri ammatteja.

Poliisi

Karjapaimen?

Raksatyöläinen.

Onneksi Vincen isä ja Danièle tulivat hätiin loppuviikosta, ja lupasivat ottaa lapset taas mökille. Hyvästä yrityksestä huolimatta en saanut kaikkia omia töitäni tehtyä viikolla, eli saan niitä vähän kiinni sillä aikaa kun lapset hiihtävät mökillä (Montrealista on jo lumet lähteneet, vaikka taas onkin kylmä). Ja ajattelimme myös ehtiä Vincen kanssa ravintolaan lauantai-iltana juhlimaan hiihtolomaviikosta selvitymistä.

talopohdintoja

Useampi viikko sitten tässä viiden minuutin kävelymatkan päähän kotoa tuli talo myyntiin kuolinpesänä. Naapuri vinkkasi siellä tehtävästä "loppuunmyynti"pihakirppiksestä, ja vaikka irtaimistoa lähdettiin katsomaan, niin ihastuimmekin siihen taloon. 

Siellä oli alkuperäinen keittiö vuodelta 1937!

Ja näin ihana portaikko! (puulattia maton alla).

Talo vaikutti niin kivalta että vaikka emme ollenkaan ole talo-ostoaikeissa, niin palasimme katsomaan sitä tarkemmin seuraavana päivänä. Hintapyyntö oli kuitenkin aika hurja koska talo on rakennettu kahdelle tontille (siinä on asunut hammaslääkäri, joiden palkat ovat selvästi professorien palkkoja paremmat). Unohdimme siis jo koko jutun, kunnes nyt viime viikonloppuna siinä oli taas näyttö, ja hintaa laskettu....

Sunnuntaina siis kävimme ihastelemassa taas sitä taloa, mutta tällä kertaa koitin katsoa kaikkia ihanuuksia (kiinteä vanha astiakaappi ruokailuhuoneessa! Ihanat vanhat ikkunat! Alkuperäiset kylphyhuoneet!) vähän kriittisemmin. Osuimme näyttöön yhtä aikaa jonkun rakennusmestarin kanssa, ja häntä kuunnellessamme tulimme siihen tulokseen että vaikka meillä ei olisi aikomuksena muuttaa edes huonejärjestystä, olisi tämä silti liian kallis (ja pitkä!) remontti. 

Ei tullut siis uutta taloa, ja parempi niin. On paljon fiksumpaa asua pienemmässa hyväkuntoisessa talossa, vaikka toisaalta olisi kyllä ihanaa asua jossain vanhassa, historiallisessa talossa ja laittaa kaikki aika ja raha sen restauroitiin. Ehkä seuraavassa elämässä sitten (siinä elämässa missä menen jonkun remonttireiskan kanssa naimisiin).