lomareissu - osa 4 - vesivoimala ja paluumatka

Saattaa sittenkin olla että Vince valitsisi tämän suosikkipäiväkseen: visiitti vesivoimalaan. Quebecin sähkö tuotetaan lähes yksinomaan pohjoisen vesivoimalla (aavistus tulee tuulivoimasta), ja tiistaina kävimme yhdessä neljastä voimalasta. Lapsetkin jaksoivat tunnin opastuskierroksen hyvin, molemmat omalla tavallaan: Bea hipihiljaa kantoliinassa, ja Mailis kärppänä seuraten opasta maksimissaan puolen metrin matkan päästä koko ajan.

Vasemmalla oma keramiikkapajan matkamuistomukini, ja oikealla Vincen vesivoimalasta ostettu muki. Aivan käsittämätöntä että valtion vesivoimala on niin suosittu turistirysä että siellä myydään t-paitoja ja mukeja.

Lopun päivää satoi enemmän tai vähemmän, joten vietimme mökki-iltapäivän teetä juoden, lukien, pelaten pelejä ja rakentaen majoja sohvien taakse (Mailis ja Bea siis rakensi).

Seuraavana aamuna olikin sitten jo aika lähteä kotiinpäin, sillä opetin viimeisen kesäluennon perjantaina. Ajoimme takaisin joen/lahden eteläpuolta, ja sinne mentiin risteilyaluksella joka muistutti kaikin puolin ruotsinlaivaa (ilman diskoja ja hyttejä). Matka kesti kaksi tuntia, ja koko sen ajan lapset leikkivät leikkihuoneessa uusien kavereiden kanssa (alkoi vissiin mökkihöperyys vaivaamaan).

Viimeiseksi yöksi olimme varanneet airbnb:n kautta "maatilamajoituksen" erään nuoren perheen maatilasta jotka vuokrasivat talon yhteydessä olevaa kakkosasuntoa. Siellä sai juoda vettä hanasta, kännykkä toimi ja mikä hienointa, siellä oli nettiyhteys! Meillä molemmilla oli pari työasiaa joita oli todella hankala hoitaa satunnaisella (Vincen) kännykkänetillä, eli viimeinen ilta vietettiin aika tarkkaan nenä ruudussa kiinni lasten mentyä nukkumaan. Aamulla käytiin vielä katsomassa maatilan eläimiä ennen viimeiselle ajopätkälle lähtöä.

Pienen kinastelun jälkeen Vince suostui ajelemaan kotiinpäin kaikessa rauhassa (suoran posottamisen sijaan), joten menimme vielä yhdellä autolautalla lahden yli Quebecin kaupungissa, ja pysähtelimme muutaman kerran kotimatkalla. Pari yötä pidempäänkin olisi voinut olla reissussa jos työt olivat antaneet myöden, mutta kotiinkin oli taas kiva tulla.

lomareissu - osa 3 - majakka

Reissun paras päivä taisi meille kaikille olla tämä majakkavierailupäivä, niin ilmojen kuin puuhienkin puolesta. Pointe-des-Montin 1830-luvulla rakennettu majakka sijaitsee noin kolmen vartin ajomatkan päästä mökiltä. 

Majakanvartijan perhe asui itse majakassa (osa 12-lapsisen perheen kanssa!), ja majakan juurella oleva talo rakennettiin haaksirikkoituneita varten (vartijaa perheineen erikseen kiellettiin asumasta siellä. Varmaan harmitti) Majakka oli toiminnassa vuoteen 1983 asti.

Laskuveden aikaan majakkasaareen voi hyvin kävellä mantereelta, vaikka nykyään saarelle pääsee kävelysiltaakin pitkin.

Opimme dokumenttivideosta että majakan alimmassa kerroksessa oli keittiö, sitten majakavartijan toimisto, sitten pari kerrosta makuuhuoneita, ja ylimmät kaksi kerrosta tarvittiin majakan toimintaa varten. Kivisenät on todella paksut, ja koitin niissä välikerroksissa vähän mittailla miten sinne mahtui sängyt parhaimmillaan neljälletoista ihmisille. Aika huonosti.

Huipulta oli näin huikeat näkymät!

 Mantereella oli vähän matkan päässä pikkuruinen kappeli...

 ...ja pieni lounasravintola. Tällä terassilla kelpasi siemailla valkoviintä ja odotella mereneläväluonasta. Vincelle reissun tärkein asia oli syöminen, ja se hankkikin etukäteen osoitetietoja hyvistä ravintoloista, ja teki yhteen varauksenkin etukäteen. Koko reissun parhaat ateriat oli kuitenkin meidän molempien mielestä tässä lounasravintolassa, ja samana iltana Franquelinin (se 350:n asukkaan kylä missä mökki on) bed&breakfastissa.

Illallista syödessä näkymä oli tämä. Maanantai-iltana olimme ainoat asiakkaat jälkiruokaan asti, ja omistajapariskunta kävi vuorotellen juttelemassa meille kokkaamisen lomassa, ja lapset saivat leikkiä vastaanoton lelulaatikolla. Illallisen pääateria oli lumitaskurapu (sellainen valtava taskurapu), ja jösses kun se oli hyvää!

lomareissu - osa 2 - mökillä

Seuraava aamu aukeni viileänä ja vähän pilvisenä, mutta tarkoituksena olikin vain ajella pikkuhiljaa pohjoisempaan, mökkiä kohti. 

Pysähdyimme kuitenkin monta kertaa sekä suunnitellusti että spontaanisti, sillä "nyt ollaan lomalla!". Ensimmäinen pysähdys oli kylässä jossa taisi olla pari sataa asukasta ja kaunis kirkko. Ja keramiikkapaja josta ostin matkamuistomukin. Kuvasta näkee että vähän oli viileämpää kuin Montrealissa lähtiessä. 

Seuraavaksi mentiin lautalla kapean mutta syvän lahden poikki (Bean ja Mailiksen tähän astinen reissun kohokohta), ja  pysähdyttiin vastarannalla lounaalle turistikylään. Alkuperäinen tarkoitus oli jäädä sen kylän rannalle valaita bongaamaan, mutta edellisen yöpymispaikkamme emantä suositteli kansallispuistoa vähän edempänä. Ei kun sinne siis.

Istuimme lähes kaksi tuntia rantakivillä tuijottaen merta silmä kovana muiden turistien kanssa, ja juuri kun olimme luopua toivosta näimme valaan! Suuri selkä ja selkäevä lipui ohitse sen verran hitaasti ja lähellä rantaa että lapsetkin ehtivät nähdä sen. Kuulemma kesä on ollut vähän vähä-valainen, mutta onneksi nähtiin yksi kuitenkin! Ja onneksi kansallispuiston puistonvartialla oli lapsille valastehtävävihko joka piti Mailiksen kiireisenä sen ajan kun vanhemmat tuijottivat merta.

Sitten edessä oli päivän viimeinen rykäisy Vincen isoisän kalastusmökille, jonne ajo-ohjeet olivat: 35 kilometriä edellisestä kaupungista pohjoiseen päin, sitten laakson pohjassa on joki jonka jälkeen heti käännytään vasemmalle hiekkatielle. Navigaattoriin oli siis turha koittaa syöttää osoitetta.

Mutta löytyihän se oikea laakso! Tämä oli nakymä mökin terassilta. Vincen sisko poikaystävineen olivat siellä läpikulkumatkalla (he menivät vielä pohjoisempaan kuin me), ja vietimme sunnuntai-illan heidän kanssaan. Nopean iltaruuan jälkeen kasasimme sytykkeitä reppuun, ja menimme paistamaan vaahtokarkkeja tuohon yllä näkyvälle hiekkaniemelle.

Katso nyt mummi, me retkeillään!

Aamulla ei ollut kiire mihinkään, ja tiskattuani edellisen illan astiat istuin pitkän tovin kuistilla auringossa kaikessa rauhassa, sillä Camille jaksoi taas leikkiä lasten kanssa (Camille on parasta mitä meidän lapset tietää).  

Puolukoita! Kanttarelleja en kerennyt etsimään, mutta kyllä niitäkin varmasti jossain oli.

Yhteiskuvien jälkeen saateltiin Camille ja Cédric tien päälle lauttaa kohti. 

Tässä kuva mökistä auringonvalossa. Kuvan ulkopuolella jää toinen, pienempi mökki missä on keittiö ja yksi makuuhuone. Mökki on aikoinaan rakennettu bisnesviihdyttämiseen, eli päämökissä ei ole keittiöä ollenkaan (pomot tulivat kalastamaan ja ryyppäämään, ja mökinhoitajapariskunta asui keittiömökissä ja järjesti ruokahuollon). Nyt mökillä käy enää Vincen lähisuku pari kertaa vuodessa, eikä sitä oikein enää ole järkeä pitää niin vähäistä käyttöä varten. Onneksi me kuitenkin ehdittiin nauttimaan siitä ainakin kerran!

Mökille (ja muihin lähialueen taloihin) tulee juokseva vesi suoraan tuosta joesta, ja sitä ei voi käyttää ruuanlaittoon tai juomavedeksi. Juomavesi siis haetaan vartin päästä 350:n asukkaan pikkukylästä. Lähde on putki kalliossa jonka ympärille on rakennettu pieni katos, ja havaintojemme mukaan se toimi myös kylän yleisenä tapaamispaikkana jossa vaihdetaan viimeisimmät juorut samalla kun vesisäiliöt täyttyvät. Lisäksi kylässä on ala-aste, huoltoasema ja bed&breakfast (joka tosin on auki vain kesäisin). Lähimpään kaupunkiin ajaa puolisen tuntia, eli ei parane unohtaa kauppa-asioita joita ei saa huoltoasemalta.

lomareissu - osa 1

Viime lauantaina pakkasimme aamulla viimeiset kimpsut ja kampsut autoon, ja suuntasimme pienelle kesälomareissulle. Ensimmäinen etappi oli Quebecin kaupunki jossa söimme lounasta, ja sitten jatkoimme taas pohjoiseen. Iltapäivällä saavuimme Baie St. Paulin kaupunkiin joka oli ensimmäinen yöpymispaikkamme. Lapset tarvitsivat jaloittelua viiden tunnin autossa istumisen jälkeen, joten lähdimme heti rannalle.

Rannalla oli leikkipaikan lisäksi laskuveden paljastamaan mutapohjaa, joka oli Mailiksesta vielä kivempaa kuin leikkipaikalla kiipeily. Quebeciä siis halkoo Saint Laurent joki, joka levenee hurjasti merelle päin mentäessä ja on tässä johtaa jo lahden levyinen (ja vesi suolaista). Se meidän talosta yhden korttelin päässä oleva järvi on osa samaa jokea, eli olisimme voineet tehdän koko reissun myös omalla veneellä.

Saatuamme lapset illalla nukkumaan menimme vielä Vincen kanssa terassille juomaan viintä, ja palatessa lasten sänky näytti tältä:

Raikas meri-ilma väsyttää tehokkaasti kaupunkilaislapset.