lomareissu - osa 2 - mökillä

Seuraava aamu aukeni viileänä ja vähän pilvisenä, mutta tarkoituksena olikin vain ajella pikkuhiljaa pohjoisempaan, mökkiä kohti. 

Pysähdyimme kuitenkin monta kertaa sekä suunnitellusti että spontaanisti, sillä "nyt ollaan lomalla!". Ensimmäinen pysähdys oli kylässä jossa taisi olla pari sataa asukasta ja kaunis kirkko. Ja keramiikkapaja josta ostin matkamuistomukin. Kuvasta näkee että vähän oli viileämpää kuin Montrealissa lähtiessä. 

Seuraavaksi mentiin lautalla kapean mutta syvän lahden poikki (Bean ja Mailiksen tähän astinen reissun kohokohta), ja  pysähdyttiin vastarannalla lounaalle turistikylään. Alkuperäinen tarkoitus oli jäädä sen kylän rannalle valaita bongaamaan, mutta edellisen yöpymispaikkamme emantä suositteli kansallispuistoa vähän edempänä. Ei kun sinne siis.

Istuimme lähes kaksi tuntia rantakivillä tuijottaen merta silmä kovana muiden turistien kanssa, ja juuri kun olimme luopua toivosta näimme valaan! Suuri selkä ja selkäevä lipui ohitse sen verran hitaasti ja lähellä rantaa että lapsetkin ehtivät nähdä sen. Kuulemma kesä on ollut vähän vähä-valainen, mutta onneksi nähtiin yksi kuitenkin! Ja onneksi kansallispuiston puistonvartialla oli lapsille valastehtävävihko joka piti Mailiksen kiireisenä sen ajan kun vanhemmat tuijottivat merta.

Sitten edessä oli päivän viimeinen rykäisy Vincen isoisän kalastusmökille, jonne ajo-ohjeet olivat: 35 kilometriä edellisestä kaupungista pohjoiseen päin, sitten laakson pohjassa on joki jonka jälkeen heti käännytään vasemmalle hiekkatielle. Navigaattoriin oli siis turha koittaa syöttää osoitetta.

Mutta löytyihän se oikea laakso! Tämä oli nakymä mökin terassilta. Vincen sisko poikaystävineen olivat siellä läpikulkumatkalla (he menivät vielä pohjoisempaan kuin me), ja vietimme sunnuntai-illan heidän kanssaan. Nopean iltaruuan jälkeen kasasimme sytykkeitä reppuun, ja menimme paistamaan vaahtokarkkeja tuohon yllä näkyvälle hiekkaniemelle.

Katso nyt mummi, me retkeillään!

Aamulla ei ollut kiire mihinkään, ja tiskattuani edellisen illan astiat istuin pitkän tovin kuistilla auringossa kaikessa rauhassa, sillä Camille jaksoi taas leikkiä lasten kanssa (Camille on parasta mitä meidän lapset tietää).  

Puolukoita! Kanttarelleja en kerennyt etsimään, mutta kyllä niitäkin varmasti jossain oli.

Yhteiskuvien jälkeen saateltiin Camille ja Cédric tien päälle lauttaa kohti. 

Tässä kuva mökistä auringonvalossa. Kuvan ulkopuolella jää toinen, pienempi mökki missä on keittiö ja yksi makuuhuone. Mökki on aikoinaan rakennettu bisnesviihdyttämiseen, eli päämökissä ei ole keittiöä ollenkaan (pomot tulivat kalastamaan ja ryyppäämään, ja mökinhoitajapariskunta asui keittiömökissä ja järjesti ruokahuollon). Nyt mökillä käy enää Vincen lähisuku pari kertaa vuodessa, eikä sitä oikein enää ole järkeä pitää niin vähäistä käyttöä varten. Onneksi me kuitenkin ehdittiin nauttimaan siitä ainakin kerran!

Mökille (ja muihin lähialueen taloihin) tulee juokseva vesi suoraan tuosta joesta, ja sitä ei voi käyttää ruuanlaittoon tai juomavedeksi. Juomavesi siis haetaan vartin päästä 350:n asukkaan pikkukylästä. Lähde on putki kalliossa jonka ympärille on rakennettu pieni katos, ja havaintojemme mukaan se toimi myös kylän yleisenä tapaamispaikkana jossa vaihdetaan viimeisimmät juorut samalla kun vesisäiliöt täyttyvät. Lisäksi kylässä on ala-aste, huoltoasema ja bed&breakfast (joka tosin on auki vain kesäisin). Lähimpään kaupunkiin ajaa puolisen tuntia, eli ei parane unohtaa kauppa-asioita joita ei saa huoltoasemalta.