remonttikesä - osa 3

Kesän isoin ja stressaavin remonttiprojekti oli kuistin lattian hiominen ja maalaaminen. Alkutilanne oli siis tämä:

Etupihalla tilanne oli oikeastaan muuten parempi, mutta eteläpäädyn rappusista kaikkein huonoin

Huolena siis oli ensinnäkin se että kuluneista kohdista pääsee vesi puuhun, ja sitten se että en tykännyt tästä harmaansinisestä väristä. Kuvista näkee talon väritilanteen, eli on valkoista ja kahta eri ruskeaa, tummanvihreää ovien ja ikkunoiden pielissä, sinistä kuistissa ja kivijalassa, ja sitten punaista katossa. Ja etupihan kuistin alaosassa on harmaanvihreitä koristeosia. Kuulemma edelliset asukkaat visioivat tästä sellaista sympaattisen värikastä (puu)taloa millaisia oli rouvan kotikonnuilla, mutta mielestäni se ei oikein sovi tähän kovin englantilaiseen rapattuun kivitaloon. Tavoitteena on siis pikkuhiljaa remonttien myötä yhtenäistää värimaailmaa.

Heinakuun lopulla Mailis oli viikon museon taideleirillä päivät, ja siinä oli siis hyvä sauma laittaa Bea kokopäivaisesti hoitoon ja käyda kuistien kimppuun. Vince ensin pesi kaikki puuosat painepesurilla, ja sitten hion laittioita yhden pitkän päivän hiomakoneella.

Hiomakonetta oli yllättävän fyysistä ohjata, ja melkein viikon lihaksia särki niin kovin että hyvä kun pystyi kääntymään yöllä sängyssä. Kyllä huomaa ettei kroppaa ole pilattu urheilemalla.
Maalaamisen kanssa oli omat ongelmansa, sillä ilmeisesti ulkolattiaa ei voi maalta jos siihen paistaa suoraan aurinko, on satanut, sataa, sataa kohta, tai on kosteaa. Eli suunnilleen ei koskaan. Lisäksi edellinen kerros on öljymaalia joka on poistettu markkinoilta, joten väliin joutui laittamaan pohjamaalin. Olin ihan unohtanut että pohjamaalilla maalaaminen on kuin koittaisi levittää tasaisen ja ohuen kerroksen klimppistä kermaviiliä.

No mutta, varsinainen maali levittyi oikein hyvin (sään salliessa), ja lopputulos on tämä!

(Mattopyykki kuivuu kaiteella). Väri on aika lähellä sitä vihreää joka löytyy etukuistin koristeosista, ja tällä samalla värilla maalaan syksyllä (lopun) kivijalan, ja jossain vaiheessa ikkunan ja ovien pielet. Yksi syy miksi ihastuin tähän taloon että talon pohjapiirustuksesta tulee mynämummila mieleen, mutta huomasin maalatessa että tästä väristä tuli Keravan mummi ja pappa mieleen. Voisiko Venlantiellä voinut olla jotakin tämän vihreää?

Luulen että tämä oli tämän kesän viimeinen talopuuha, sillä nyt alkaa olla puhti aika poissa remonttien suhteen. On ollut kiva huomata että paljon pystyy tekemään itse, mutta näin ensikertalaisella siihen tiedonetsimiseen ja vaihtoehtojen vertailuun menee melkein enemmän energiaa kuin itse tekemiseen.

Ensi viikoksi lähdetäänkin pienelle kesälomareissulle "pohjoiseen" toipumaan kaikesta remontoinnista, joten seuraavaksi sitten tulee vähän erilaisia kuvia.