puutöitä

Meillä on takka talossa ensimmäistä kertaa. Vince oli aluksi ihan että "no ei me sitä koskaan kuitenkaan käytetä, pitäiskö se vaikka poistaa heti?". 

No onneksi ei poistettu, sillä Vincestä on kuoriutunut oikea puunhakkaaja-metsämies.

Se osti kirveen ja naapurilta pinon puita (naapuri oli tilannut liikaa). Heti kun puukasa oli kumottu pihalle alkoi satamaan. Onneksi Vince oli sattunut pyytämään Vincen siskon ja sen poikaystävän oluelle, joten meillä oli käly lapsenvahtina sillä aikaa kun muut oli puusouvissa.

Sittemmin Vince on ostanut paremman kirveen ja raahannut Mailiksen koulun pihalta pölkyn hakkuualustaksi. Se on myös katsonut jo varmaan usemman tunnin videoita puunhakkaamisesta, puunpinoamisesta ja takansytyttämisestä.

Nykyään meillä siis kinastellaan siitä kumpi saa sytyttää tulen. Vince myös stressaa päivittäin siitä että puita ei ole riittävästi talven varalle. Tänään se taisi tilata lisää.

Jopa muumit koristepurkissaan ovat puunhakupuuhissa.

"ei tehdä mitään"

Tänään piti ihan vaan olla eikä tehdä yhtään mitään. "Melkein" onnistuttiin.

Mamie-Pacifican hautajaiskukat kaipasivat seurakseen arvoisensa aamiaisen, joten päivä alkoi vähän paremmalla särpimellä kuin yleensä (munat keitin pehmeiksi, mutta vohvelit tulivat pakkauksesta pakastimesta).

Ammupalasta vahvistuneena jaksoimmekin sitten lähteä pihatöihin. 

Siivosin Vincen kanssa rännit lehdistä, ja sitten innoistun nikkaroimaan eteiskomeroon hattuhyllyä. Samaan syssyyn sahasin pari senttiä talon mukana tulleen vanhan hyllyn leveydesta (siitä tulee Mailiksen "yöpöytä" kerrossängyn päätyseinään, ja pelkäsin että leveämpään hyllyyn se pamauttaa päänsä joka aamu).

 Niitä piti tietysti hiukan myös maalata (hattuhylly on tuo isompi).

Päiväruokaa (=voipleipätarvikkeita) pöytään laittaessani hanan suihkuosa irtosi, ja lennätti aika hyvän vesisuihkun kasvoihin (tätä kirjoittaessa Vince unohti teevettä ottaeessaan että hana näyttää edelleen tältä, ja lähti juuri vaihtamaan paitaa). Eli Bean herättyä lähdetään rautakauppaan (lähden mukaan ostamaan takkikoukkuja eteiseen, ja katselemaan löytyisikö sieltä aineksia uuteen kenkätelineeseen).

Ei-kauhean-rauhallinen mutta hirmu kiva sunnuntai siis.

halloween

Halloween oli reilu viikko sitten, ja kerrankin se sattui perjantaiksi (ettei seuraavana aamuna tarvinnut nousta univajeisena kouluun). Kommuunissa halloween oli aina ihana koko naapuruston juhla, ja vähän etukäteen jännitti että millainen se täällä "siviilissä" mahtaa olla...

Ei olisi kannattanut jännätä, sillä kivasti se meni! Mailis ja naapurin Rebecca olivat Elsoja Disneyn lumikunigatar-elokuvasta (niinkuin 60% kaikista muistakin pikkutytöistä tänä vuonna).

Kiersimme siis karkki-vai-keppos -kierroksen naapurin isän ja tämän tyttären kanssa. Halloween otetaan täällä aika tosissaan, ja monissa taloissa oli panostettu valtavasti koristuksiin. Yhdessä talossa esimerkiksi oli oli autoa isompi dinosauruksen "luuranko" ja teemaan sopiva ääniraita soimassa taustalla, ja toisessa talossa teini-ikaiset tyttäret olivat pukeutuneet zombeiksi ja säikyttelivät lapsia.

Bea oli pukeutunut samaan pupu-pukuun kuin Mailis aikoinaan, mutta siitä ei tullut otettua yhtään kuvaa (toinen lapsi jne). Halloweenia seuraavana sunnuntaina Bealla oli hoitokaverin syntymäpäivät, ja ompelin synttärisankarille lahjaksi dinosauruksen hännän Vincen vanhan maripaidan hihasta ja huopapaloista.

Omasta mielestäni tämä oli tosi hieno, mutta Vince sanoi että lahja oli saanut vähän varautuneen vastaanoton. Vince raportoi myös että sisustuksen perusteella tässä perheessä ei arvosteta vanhoja ja kierrätettyjä asioita yhtä paljon kuin meillä, hups. Eli olisi pitänyt vaan ostaa joku kaupanlahja ja pitää häntä itsellä.

Tänä viikonloppuna juhlittiin vähän erilaisissa merkeissä sillä lauantaina oli Vincen Pacifica-isoäidin hautajaiset. Bea sai siis positiivista huomiota osakseen sillä isoäiti antoi nimesa Bean toiseksi nimeksi.
Huomenna sitten ajateltiin olla tekemättä yhtään mitään, ja laittaa verhot kiinni jos joku tuttavat tai sukulainen kulkee talon ohi.

keittiö (taas)

Kuten olen varmaan jo maininnutkin, edellisillä asukkailla oli tällainen "hieno" tarra koristamassa tiskikonetta. Sen lisäksi että tämä on tietysti itsessään tosi kaunis (ei), niin tämä on myös se näkymä joka aukenee heti ulko-ovelta. 

Muutosta asti meillä on ollut näkymänä teräksen värinen uusi tiskikone. Se on toki ollut parempi kuin unikkotiskikone, mutta se on tuntunut vähän kolkolta. Sitten keksin että jos siitä tekisikin liitutaulun! Parin epäonnisen kauppareissun jälkeen tilasin netistä liitutaulukontaktimuovia, ja valmis! Tiistaina tiskikone siis toivotti hyvää syntymäpäivää Vincelle jo etuovelta, ja nyt sieltä vilkuttelee barbapapa-pariskunta.

P.S. Huomasin vasta kuvista että vaikka olen mielestäni päivittanyt keittiön ilmettä, niin olen tainnut "päivittää" sen ainakin parikymmentä vuotta taaksepäin... No, onneksi tämän ei tarvitsekaan miellyttää potentiaalisen ostajan silmää.