Nämä kuvat meidän keittiöstä ovat myynti-ilmoituksesta. Silloin näytti siltä että kaapit ovat täyspuuta, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen virhearvioksi. Koko muu koti on maalattu valkoiseksi, ja lattiat ovat vanhat puulattiat. Jotenkin tähän keittiöön tullessa oli aina sellainen tunne kuin olisi tullut mökille (ei hyvällä tavalla).
Tuo niiden jääkaappi näytti kuvissa tosi massiiviselta, mutta se taisi kuitenkin olla ihan normaalin kokoinen.
Tässä vikassa kuvassa näkyy hyvin miten vähän keittiössä oli työtasoja (eli se vain mikä näkyy tässä kuvassa). Quebecissä onneksi on tapana että myyjät ja vuokralaisetkin muuttavat kodinkoneineen, sillä en erityisesti ihastunut uuniin enkä kukalliseen tiskikoneeseen.
Ihan ensimmäinen keittiöreaktioni oli että apua, kaikki uusiksi vaan. En tykännyt kaapeista, en lattiasta, en tasojen kaakelista, enkä tiskipöydän takana olevista eläinkaakeleista (toinen niistä jää onneksi melkein kokonaan uunin taakse).
Olisin halunnut ottaa nämä kaikki siis irti, ja laittaa tilalle jostain haalitut vanhat kaapit. Lattialaattojen tilalle olisin halunnut puulattian, ja samoin puiset työtasot. Meillä kuitenkaan ei nyt (eikä ainakaan pariin vuoteen) ole rahaa kettiöremonttiiin, eli sovittiin että tämän kanssa on vaan pakko oppia elämään.
Edelliset omistajat sattuivat kuitenkin jättämään pari pönkkää valkoista maalia kellariin, ja siitä se ajatus sitten lähti... Sain siis suostuteltua Vincen siihen että ennen keittöremonttia voisin maalata kaapit valkoiseksi, ja siten saada tilan kivemmaksi ja yhtenäisemmäksi muun kodin kanssa.
Noin! Sehän kävi äkkiä (not). Kaapit maalattiin yhdessä viikonloppussa, mutta ainakin kuukausi sitten. Sen jälkeen metsästin netistä vanhoja vetimiä kaappeihin, joista viimeiset asensin viime viikolla ("uudet" vasemmalla).
Ylemmän kuvan vihreä vintage-uuni löytyi Anna Arborista, ja sellainen oli kuulemmaa kaikilla 70-luvulla. Uusi tiskikone saatiin anopin poikaystävältä joka muutti anopin luo tänä kesänä, eikä enää tarvinnut tiskikonettaan.
Maton ostin edelliskesänä Suomesta, ennen kuin edes oltiin alettu katsomaan taloja. Kotiintullessa Vince kysyi mihin sen ajattelin laittaa, ja sanoin että en mihinkään, se on sitä meidän uutta Montrealin kotia varten. Ja sehän sopiikin tänne kuin nenä päähän.
Tässä oikealla näkyy se murheenkryyni astiakaappi johon laitoin noin 10 kertaa enemmän aikaa ja rahaa kuin mitä alunperin ajattelin. Mutta on se hyvä paikassaan. Samoin kuvassa näkyy Sikilän puretun sukutilan keittiön seinahirsistä tehty leikkuulauta. On siis vähän niin kuin sukutilan seinä olisi seinässä.
Tuossa kaapin syvennyksessä edellisillä oli mikro, ja meillä aamiasmurot ja hedelmäkulho. Jääkaappi on anopin "
kaljakakkosjääkaappi". Jääkaapin ylapuolelle jäi juuri sen verran tilaa että siihen saa tarjottimet ja leikkuulaudat, ja viereen tiskien kuivaustelineen (käsitiskeille siis). Tässä näkyy myös Vincen asentama uusi valo, sillä ennen tässä oli sellainen aika kamala ja vähän futuristinen valokisko.
Nyt tuntuukin siltä että kaapeille ei enää tarvitsekaan tehdä mitään. Jossain vaiheessa haluisin vielä sen puulattian, ja varsinkin vaihtaa tasojen kaakelit puuksi, mutta siihen ei tällä kertaa riittänyt taidot eikä budjetti.
Tuossa syvennyskaapissa oli edellisillä mausteita, ja meillä teetarpeet. Se kuulemma on vanha silitysraudan paikka. Meillä juodaan teetä paivittäin eikä silitetä koskaan, eli hyvä että siinä nykyään on hyllytilaa.
Keittiön nurkasta kuljetaan kellariin, ja kellarin oveen saa kätevästi ripustettua kaiken mikä ei mahdu muualle (ja kahvaan tiskipussin vauvaräteille ja kierrätysjätekassin toiselle puolelle). Yllättäen tämä keittiö joka aluksi vaikutti tosi pieneltä ja aika rumalta onkin siis kompakti mutta riittävän iso kaikelle, ja nyt myös kaunis ainakin omaan silmään. Koko "remontin" hinnaksi taisi tulla vajaa 200$ pohjamaalien, maalisutien, vetimien ja uuden valon kanssa.
Seuraava remonttipostaus toivottavasti tulee sitten kellarista, sillä se(kin) on ollut työn alla jo muutosta asti.
