Suunnilleen joka toinen lauantai meillä on taas suomikoulua. Otin Bean ryhmän opetettavaksi, ja luulen että opettajan pienellä palkalla saan katettua omien lasten lukukausimaksut ja parkkimaksut.
Tänään kaikkien ryhmien oppitunnit jäivät vähän lyhkäisiksi koska ohjelmassa oli karjalanpiirakoiden leivontaa! Lapset tykkäsivät leipoa, ja aikuiset tykkäsivät syödä tuotoksia.
Suomikoulu kokoontuu suomalaisella kirkolla joka on ihan kaupungin keskustassa, vanhan yliopistoni vieressä. Rakennus on ikivanha kivitalo, jossa vielä viime viikolle asti oli takapihana villiintynyt puutarha. Nyt rakennusta ollaan (taas) myymässä rahavaikeuksien takia, ja takapihan kiviaita on kaadettu ja samalla puutarha myllätty. Talossa on varmasti sijainnin takia niin korkea kiinteistövero että jo sen maksaminen Montrealin suomalaisten varoista on mahdotonta, mutta silti harmittaa että kohtä tähän tulee joku uusi asuntokompleksi. Julkisivun kaupunki määrännee säilytettäväksi, mutta sisälle tuskin jää mitään alkyuperäistä. Eli hyvästi hurjan korkeat keittiönkaapit ja kaunis parketti...
takan koristelaatat...
vanhat koristeelliset ovet...
ja vanhat puukarmiset ikkunat. Ja tietysti kaikki hassu vanha irtaimisto niin kuin "kristalli"valaisimet.
No mutta toisaalta kirkon myyntiä puuhattiin jo silloin viisi vuotta sitten kun viimeksi olin Montrealin suomikoulun toiminnassa mukana, eli ehkä tässä vielä muutaman vuoden voi olla samaan konkurssiin?
2 kommenttia:
Pikkuleipurit, sulosia kuvia.
Olis siinä aika koti, vähän spuuki kummitustalo ;).
se on kylla aika ihana talo kun se on ollut vuosikymmenia suomalaisen kirkon omistuksessa, eika sita ole sina aikana remontoitu ollenkaan. Harmi vaan ettei kellaan joka tkkaa sellaisesta estetiikasta ole talon ostamiseen ja yllapitamiseen vaadittavia varoja.
Lähetä kommentti