ekaluokkalainen!

Viikonloppujen kuvat ovat (taas) jonkun muun kamerassa, mutta Vincen puhelimesta sentään löytyi kuva ekaluokkalaisen ekasta koulupäivästä (Mailis siis vasemmassa reunassa keltaisessa hameessa).

Tällä viikolla koulua oli vain kahtena aamuna, ja ensi viikolla alkaa sitten normaalin mittaiset päivät. Alku tuntui menevän ihan hyvin vaikka uusi koulu, kieli, ja luokkakaverit aiheuttavatkin enemmän jännitystä kuin esikoulun aloittaminen viime vuonna. Opettaja vaikuttaa onneksi mukavalta, ja tänään Mailis oli puhunut vähän englantiakin muutaman luokkakaverin kanssa (vaikkakin koulusta tuli ohjeet joiden mukaan koulussa puhutaan ranskaa, myös välitunnilla oppilaiden kesken...).

Toinen viikon suuri uutinen on että minä sain töitä! Olen lähetellyt työhakemuksia viimeiset kuusi viikkoa, ja maanantaina sain kutsun esimmäiseen haastatteluun (lukion psykologian opettajan sijaisuuteen). Haastattelu on keskiviikkona, eli kauheasti ei jäänyt aikaa valmistella opetusnäytettä (lasten ollessa päivät kotona). Itse haastattelu meni mielestäni kuitenkin ihan hyvin, mutta sen jälkeen tehdystä ranskankokeesta en ollut niinkään varma... Mietin itsekin että jos työtä haki hommansa osaava ranskaa äidinkielenään puhuva henkilö, niin itsekin olisin palkannut sen. Mutta torstai-iltana sain yllätyksekseni työtarjouksen! Jee!

Homma on vain sijaisuus jouluun asti ja osa-aikainen, mutta toivoinkin että saan vähän kevyemmän aloituksen että voin hakea lapset aikaisin koulusta ja tarhasta iltapäivisin. Beallakin on siis löytynyt hoitopaikka. Se ei ole yhtä kiva kuin edellinen (joten jatkan etsintöjä syksyllä), mutta kuitenkin voin ihan hyvillä mielin mennä töihin itse.

Torstaina oli työtuutisten lisäksi senkin takia suuri päivä että meillä ravasi remonttimiehiä koko päivän, sillä oljytankki lähti kellarista ja tilalle tuli sähkölämmitys. Tarkoituksenamme on pikkuhiljaa remontoida kellarista asuinkelvollinen tila, ja tämä oli ensimmäinen isompi askel siihen suuntaan. Olisimme muuten odottaneet varmaan ensi kesään asti, mutta näytti epävarmalta että valtion tukea vihreänmpään energiaan jatketaan, joten päätimme investoida heti. Onneksi on siis nyt töita joilla rahoittaa remonttia!

Viikonlopuksi odotamme tuttavaperhettä kylään, mutta sitä ennen ja jälkeen siis siivoamme kellaria vähän lisää, ja kokoamme hyllyjä sinne. Lisäksi vähän maalaamme seiniä, järjestelemme tavaroita uudestaan (taas), ja mietimme miten tehdään betonia että päästää korjaamaan seinien ja lattioiden koloja.

Eipä ainakaan käy aika pitkäksi.

sohvanpäälliset (taas)

 

Meillä on ollut nämä sohvat koko sen ajan kun meillä on ollut yhteinen asunto ilman (Vincen) kämppiksiä, ajattelin nyt laittaa tännekin muistiin vaiheita niiden pitkästä elämästä (Vincen sisko oli käymässä ja auttoi sohvien esittelyssä). Sohvat siis saapuivat meille 2003 kesällä Vincen äidin ostaessa uuden sohvaryhmän (heille ne olivat olleet seitsemisen vuotta). Sohvissa oli vaaleanpunaiset irtopäälliset, mutta toinen niistä repesi aika pian.

Syksyllä 2003 en saanut pysyvää oleskelulupaa Kanadasta, ja palasin takaisin Suomeen syksyksi sokeritehtaalle töihin (taas). Vapaapäivinä ompelin nämä vihreäruudulliset päälliset äidin ompelukoneella kangaskaupan alekankaasta. Koska ompelin päälliset muistista sohvien ollessa Kanadassa istuivat ne "vähän" huonosti. Tästä johtuen ompelin ne kiinni sohviin, ja siksi ne siis olivat edelleen siellä tallessa.

Nämä päälliset ompelin uudehkolla ompelukoneellani Montrealissa ollessani Mailiksesta äitiyslomalla. Meillä ei silloin ollut autoa, ja hain koko kangasmäärän Ikeasta julkisilla kulkuneuvoilla, Mailis-vauva kantoliinassa. Ja sitten ompelukonekin hajosi ja sitä piti raahata (julkisilla) kaupungin toiselle puolelle korjattavaksi.

Nämä olivat muuten ihan hyvät, mutta kangas alkoi kulumaan kelvottomaksi. Istuinosassa oli esimerkiksi aluksi kaksinkertainen kangas, ja viime keväänä leikkasin siitä päällimmäiset kerroksen pois monien repeytymien takia. 

Joulun jälkeen äiti jo lähetti uutta kangasta selkäosia varten, ja muihin osiin aloin etsimään pellavaa. Ann Arborista en löytänyt kuitenkaan tarpeeksi paksua pellavaa, joten päädyin tilaamaan sen suomalaisesta nettikaupasta ja tuomaan mukanani käydessäni toukokuussa Suomessa. Tietenkin huomasin vasta aloitettuani ompelemaan päällisiä kasaan että kangasta puuttui kokonaista kaksi metriä, mutta onneksi äiti lähetti puuttuvan palan.

Nyt olo huoneessa näyttää siis tältä: 

Aika hyvät tuli. Jos nämä nyt vielä kestäisivät viitisen vuotta ja pahin pikkulapsiaika olisi ohi (ja kukaan ei enää piirtäisi sohviin tai kaataisi niihin maitoa tai istuisi banaanin päälle, ainakaan kauhean usein), ja sitten voisi olla aika ostaa uudet sohvat. Mutta siihen asti pestävät irtopäälliset ovat aika kätevät.

Pihapuuhia

Pihalla on tapahtunut pieniä muutoksia sitten viime kuvien. Meidän kadun varrelle muutti uudet omistajat taloon jossa oli ennen pieniä lapsia, ja he laittoivat muovisen leikkimökin ja hiekkalaatikon kadun varteen poisvietäväksi. Onneksi toinen naapuri näki ne ja tuli kertomaan että tässä olisi nyt meidän lapsille pihaleluja, ja sitten vielä tarjosi kantoapuakin.

Eihän ne kaikkein esteettisimmät ole, mutta hauska niissä silti on leikkiä. Tuo vihreä juttu on siis se hiekkalaatikko, ja siihen on kansikin ettei kadun kissat pääse käyttämään sitä hiekkalaatikkona. Tässä kuvassa näkyy myös asentamani pyykkinaru jonka kerään pois päivän päätteeksi.

Toissapäivänä leikkimökissä toimi Mailiksen Ruoka- ja Karkkikauppa. Suurin osa hiekasta taitaa jo olla leikkimökissä, mutta ei kai sekään niin nuukaa.

Nyt kun lapsille on puuhaa pihalla ehdin tehdä pieniä parannustöitä kuistilla. Se on näyttänyt tältä saatuamme pahimmat laatikkokasat ja roskapussit sieltä pois, mutta sitten löysin viikonloppuna Vincen isovanhempien vajasta vanhan ja nuhjuisen rottinkikorin jota ei harmita jättää ulos ympäri vuoden, ja nyt kuistilla näyttää tältä:

Vein siis mustan muovikopan hiekkaleluineen leikkimökkiin, ja laitoin piknik-viltit ja muut aremmat pihalelut koriin Vincen nuorimman siskon leikkiessä lasten kanssa hiekkalaatikolla. Nyt kuisti näyttää vähän siistimmältä ja peitot ja muut pysynevät paremmassa kunnossa.

Välilla ollaan revitty rikkaruohojakin, ja siihen puuhaan Bealle tietenkin pitää hakea omat puutarhahanskat.

Näiden hyvien pihasäiden jälkeen eilen kyllä satoi vettä kuin aisaa koko päivän, ja tänään on kovin viileä. Taidan silti viedä nyt lakanat ulos kuivumaan, ja huokutella lapset pihalle myös.

työnhakua ja "remontti"puuhia

Viikonloput ovat muuton jälkeen kuluneet lähes poikkeuksetta sukuloiden ja juhlien. Viikolla sen sijaan Vince viettää päivänsä jo yliopistolla, ja me lasten kanssa kotona. Päivät kuluivat ensin tavaroita järjestellessä ja sitten paperihommissa. On pitänyt hakea kansalaisuustodistusta Bealle, liitytty sosiaaliturvan piiriin, ja muuta hauskaa.

Kiirelliisimpien hommien jälkeen olen alkanut täyttelemään työhakemuksia tosi tarkoituksella, ja hakenut Bealle hoitopaikkaa. Saatiinkin jo paikka kunnallisesta päivähoidosta, mutta toivon vähän että löydettäisiin kivempi paikka. Toistaiseksi Bea on kuitenkin käynyt siellä puolikkaan aamupäivän kerran viikossa ihan vaan siksi että voidaan pitää se paikka jos vaikka saisinkin töitä pian.

Tämä kaikki on aika tylsää ja välillä aika stressaavaakin, joten olen koittanut tehdä pieniä parannustöitä kotona että näkisi edes jotain tuloksia. Ja sitten Vince tulee kotiin ja moittii siitä että olen käyttänyt päiväuniaikaa muuhun kuin työnhakuun...

Joka tapauksessa, viime viikolla remontoin keittiön "saarekkeen". Tämä siis on tarkoitettu keittiön pöydäksi hyvin pieniin tiloihin ja mukana tuli kaksi tuolia. Tästä saa siis tarvittaessa tuon sivun ylös mikä lisää kokatessa arvokasta ruuanlaittotilaa, mutta tuolit ovat meille tarpeettomia.

Ruuvasin siis tuoleista istuinosat irti, samoin kuin niiden pidikkeet (siis ne joiden varassa tuolit roikkuvat ensimmäisessä kuvassa). Sitten ruuvasin kiinnikkeet tuohon keskiosaan, ja liimasin istuinosat kiinni niihin, ja valmis! Nyt saarekkeeseen tuli vähän säilytystilaa ja kissanruokintapaikka. Tähän asti kissanruokaa on säilytetty vaatekaapissa meidän makuuhuoneessa, joten toivon että kissat eivät opi avaamaan kattiloita ja ne voi jättää tuohon.

Toinen pikkuprojekti on ollut yläkerran raput.

Edelliset omistajat maalasivat seiniä valkoiseksi varmaankiin ennen kuin laittoivat talon myyntiin, ja suojasivat lattian kovin huolimattomasti. Varsinkin tummissa rappusissa valkoiset maalitarhat ja -tiplut ovat ärsyttäneet muutosta asti, ja eilen sain vihdoin putsattua niistä viimeiset. Tässä kuvassa näkyy tahrat kaikissa vinoissa rapuissa, ja alimmat suorat raput olen saanut kuurattua.

Jos sitten tänään taas jatkaisi niiden työhakemusten kirjoittamista...