valmistujaiset

Class of 2013!
Mailis "valmistui" päiväkodista, ja tässä vietetään kaikkien samasta tarhasta syksyllä kouluun lähtijöiden valmistujaisia. Lapset olivat kamalan vakavissaan ja innoissaan.
Tänään mennäänki sopivasti koulunalkajaispiknikille tutustumaan uusiin luokkakavereihin ja kuulemaan mihin luokkaan Mailis menee.

 

Bea on loppukesästä aloittanut omat "opintonsa" samassa päiväkodissa. Vaikka yhtenäkään aamuna en ole joutunut jättämään itkevää vauvaa hoitoon, on ollut kiva tietää että isosisko on tarvittaessa ollut vain lasioven toisella puolella.

Tänään oli tärkeä päivä sillä Bea kokeili ensimmäistä kertaa kokonaista päivää, päiväunineen kaikkineen. Kaikki meni hienosti vaikka nukkumaan pääsikin hoidossa myöhemmin kuin kotona tavallisesti. Hoitotäti (Bean kotikätilö) sanoi ettei Beaa itkettänyt yhtään missään vaiheessa!

kävelykuvia

Paikoillanne, valmiina...

hep!

 

 

 

Maalissa!

Kun Bea alkoi kävelemään se otti torstaina neljä askelta tuolin vierestä äidin helmoihin, ja sitten sunnuntaina se kävelikin jo 50 metriä kaatumatta ja ottamatta tukea mistään välillä. Haavatkin parantuivat niin nopeasti ettei niitä ehtinyt edes dokumentoimaan. 

Kävelyn lisäksi Bean kognitiiviset taidot kokivat harppauksen, ja vaikka sanoja ei vielä tulekaan niin kommunikointi on ihan uudella tasolla. Bea esimerkiksi hakee nykyään usein hatun ja kengät eteisestä ja tuo ne meille sitä varten että ne laitetaan päälle. Lisäksi se osaa käydä etsimässä kengät kun sille sanoo että nyt mennään ulos, käy hakemassa kengät. 

Se on myös alkanut osoittamaan sormella selvästi sitä mitä haluaa (vaikka jääkaappia, ja sitten oven avaaamisen jälkeen maitoa) sen sijaan että huitoisi molemmilla käsillä suunnilleen oikeaan suuntaan.

Tänään tarhassa se myös osoitti selväti mieltään mulle koska tulin hakemaan sen pois kesken kivan leikin. Bea oli siis leikkimässä riisin kanssa (tarhassa oli sitä isossa avoimessa laatikossa), ja nostin sen sitten pois ja lähdin ovea kohti sen kanssa. Bea alkoi huutaa ja kiemurrella, ja rauhoittui kun laitoin sen huoneen toisessa reunassa lattialle. Se käveli heti oman hoitajansa syliin, ja istui sen viereen hymyilemaan. Kun menin taas hakemaan sitä alkoi huuto uudestaan. 

Eli nyt meillä on kahden kävelevän lapsen lisäksi kaksi lasta joilla on oma vahva tahto.

appivanhemmat kylässä

Viime viikonloppuna Vincen isä ja Danièle ajelivat kyläilemään. Visiitti oli pikainen, mutta ehdimme Detroitin taidemuseoon ihailemaan seinämuraaleja.

 

Kävimme myös keskustassa ihailemassa arkkitehtuuria. Detroit on meiltä vain kolmen vartin ajomatkan päässä, mutta todella harva meidän tutuista käy siellä koskaan. Ikänsä Michiganissa asuneet naapuritkin ovat käyneet siella vain muutamia kertoja, ja itseasiassa Mailis on käynyt siellä varmasti kommuunin lapsista useiten.

 

 

Lisäksi syötiin hummereita (taas), ja sitten Mailis pääsi vähän etukäteen synttärilahjaostoksille grandpapan kanssa. 

Tänä viikonloppuna ollaan muunmuassa taas katseltu asuntoja Montrealissa. Vaikka muutto stressaakin niin koitan muistuttaa itseäni että kohde on sentään oikea, ja ensi vuonna vietetään Mailiksen ensimmäisiä synttäreitä johon tulee sukulaisia!

Bea kävelee!

Bea on nyt kolme päivää kävellyt pidempiä matkoja ilman tukea!
Laitoin facebookkiin videon kaikille kiinnostuneille, ja lisään tänne kävelykuvia kohtapiakkoin.

Bea oppi siis kävelemään ollessaan vuosi ja kolme viikkoa vanha, eli aika tarkkaan viikkoa aikaisemmin kuin isosisko aikoinaan.

Ja kuten isosisko aikoinaan Beakin sai ensimmäisen suuhaavansa samalla viikolla kuin oppi kävelemään. Eilen se tepasteli Mailiksen ja Danièlen ympärillä ja kaatui lyöden hampaan alahuuleen. Onneksi meillä oli lääkäri-Danièle katsomassa haveria ja kertomassa ettei noin pieneen haavaan tarvitse tikkejä. Koitan laittaa hurjasta huulestakin kuvia piakkoin.

Mutta nyt meillä on kaksi kävelevää lasta!