se loppu ny

suomiloma nimittäin.

Meillä oli valtavan hauskaa, siitä suuri kiitos kaikille kyläemännille, -isännille ja muille tavatuille ystäville!

Kaiken muun hyvä lisäksi Mailiksen suomi kehittyi huimasti matkan aikana. Tullessa ymmärrys oli varsin hyvällä tasolla mutta oman puheen tuottaminen oli aika vähäistä (siis suomeksi, Mailishan kyllä puhuu ihan koko ajan).

Tässä joitain hauskimpia:

- Is vaikee 'cause I not osaa

- Why mummi menee lenkkimään? (lenkille)

- This my nuotio, I has to dökkii (eli tulta pitää tökkiä)

Veikkaan että jos oltaisiin oltu Suomessa vielä toinen kuukausi niin englanti olisi tippunut kokonaan käytöstä, mutta näinkin on jo paljon parempi!

Lento meni paremmin kuin tullessa, ja nyt on jo kotona siivottukin kuukauden kissankarvat työhuoneen kokolattiamatosta ja matkalaukutkin purettu.

normipäivät

Oli meillä vähän rauhallisempiakin päiviä reissun aikana. Niinä käytiin yleensä aamuisin puistossa leikkimässä kavereiden kanssa. Siellä oli hyvä tavata myös äidin kavereita vähän rauhallisemmissa merkeissä.
Niinä päivinä ehti myös nukkua parhaimmat ja pisimmät päiväunet, reissupäivinä ne kun yleensä nukuttiin autossa mihin aikaan sattui tai sitten ei ollenkaan.

Itkupotkuraivarien aikaan yritän myös muistaa että tällainen matka on lapselle aika rankka. Tavallisesti kotona kommuunissa päivät ovat tälläisia:

- aamulla ylös samaan aikaan (Mailis herää ekana)

- aamupala ja tarhaan

- tarhassa kaikki puuhat, ruokailut ja päikkärit tapahtuu ihan samalla rutiinilla

- neljältä kotiin tarhasta

- jännin asia päivässä on se syödäänkö iltaruoka kotona vai kommuuninkeittiössä.

- kylpy ja nukkumaan

Täällä taas joka päivä mennään ja tehdään jotain erilaista, tavataan ihan uusia ihmisiä, ollaan yötä missä sattuu, ja kaikki niin että se on Mailikselle ihan ennalta-arvaamatonta. Olisi varmaan itsellekin aika stressaavaan jos ei koskaan autoon mentäessä tietäisi mihin mennään, ketä siellä on ja kauanko siellä viivytään. Olosuhteisiin nähden pieni reissaaja on siis jaksanut oikein hyvin.

omaa sukua sikilä

Omia isovanhempiaan olisi ihana nähdä vaikka joka viikko, mutta koska se on toistaiseksi vähän haastellista oli kunnollinen yökyläily mummolassa sentään aika elämys näin monen vuoden jälkeen. Mailista ei yhtään ujostuttanut ja juttu kulki hyvin molempien isoisovanhempien kanssa, mutta isosedän ja tädin koirat vähän pelottivat (onpas muuten hassua etta Pirkko ja Petteri ovat isotäti ja isosetä, en edes ollut ajatellut tätä aiemmin!).

Mummin kanssa käytiin kirpparilla, kirjastossa, kirjakaupassa, puistossa ja haustausmaalla. Tässä kuvassa pienempi Mailis tutustuu tiluksiinsa eli kesämökkiimme jossa ikävä kyllä kukaan ei enää juuri käy.

Isopappan kanssa Mailis piirsi monia kissoja ja tarkkaili sen sylistä isoja koiravieraita.

Juhlimme siinä samassa kahden Mailiksen voimin nimipäivää. Toinen näistä (nimipäivä)sankareista on myös pilkkonut traktorin takana olevat polttopuut, että on siinä aika isomummi!

Olen kiitollinen siitä että meillä suvussa niin monta nuorta sukupolvea että Mailiksella tosiaan on näin nuoret isoisovanhemmat. Monella samanikäisellä naapurin lapsella kommuunissa on yhtä vanhat isovanhemmat kuin Mailiksella isoisovanhemmat, ja koska olen saanut valtavasti iloa suhteestani omiin isovanhempiini on ihanaa että Mailiksellakin on siihen mahdollisuus, ainakin iän puolesta.

ahvenanmaan hermoloma

Koska toisinaan on kiva matkustaa muutenkin kuin sukulaisten helmoihin, suunnittelimme jo hyvissä ajoin tapaavamme yhden ystäväni kanssa saaristomatkailun merkeissä. Meri oli peilityyni, ilma kaunis ja Mailis hyväntuulinen.

Varsinkin pallomeressä oli niin hauskaa ettei sieltä meinannut oikein millään lähteä pois.

Maarianhaminassa on vanhan Pommern-laivan lisäksi hyvin vähän nähtävyyksiä, ja yksi niistä on kukkaloisto. Lisäksi Maarianhamina on niin pieni että jopa laivareissun jälkeisten päiväunien jälkeen jäi hyvin aikaa vierailla museolaivassa, syödä terassilla, kävellä koko keskustan läpi (laittaen merkille kahvilat huomista varten), leikkiä leikkipuistossa ja ihailla kukkasia ennen majapaikkaan palaamista.

Vähäisen tekemismäärän takia jäi runsaasti aikaa istua kahvilla syöden pullaa ja leivoksia. Lisäksi koko seurue nukkui erinomaisesti raikkaassa meri-ilmassa. Pärjäsimme myös pieneksi yllatykseksemme ihmeen hyvin huonolla ruotsillamme!

Tuomisina toin Maarianhaminan alkuperäisen kaupunkisuunnitelman kartan ja kirpputorilta löytyneen ison räsymaton. Siinä oli pieni raahaamisen kun kulkuvälineenä oli rattaat, laiva ja juna, mutta mitään ei tarvinnut heittää mereen.