se kasvaa sittenkin

Vaikka vauvat kasvavat nopeast ja blaa blaa blaa, niin sitä jotenkin unohtaa että se omakin vauva kasvaa nopeasti. Tuntuu että ihan viimeisen muutaman viikon aikana Mailis on kehittynyt huimasti:

- se käyttää kaikkia osaamiaan sanoja ihan oikein ja ymmärtää paljon meidän juttuja (esim. yksinkertaisia pyyntöjä). Sen kanssa voi siis kommunikoida jo ihan oikeasti! Lisäksi tuntuu että se sanoo mulle "joo" vastatessaan kysymyksiin, mutta paikallisille "yeah". Voi olla että kukaan muu ei kyllä huomaa tätä...

- se on useamman kerran viikonlopun aikana ilmoittanut milloin pissa/kakka tulee sanomalla "kakka" ja taputtemalla vaippaa. Tosin tässä vaiheessa on vähän myöhäistä mennä pottalle (mennään kuitenkin), mutta eiköhän se siitä.

- suurin mullistus on nukkumaanmenossa. Mailis on jo monta viikkoa iltatissin jälkeen ryöminyt mun viereen kuuntelemaan iltasatua ja sitten nukahtanut siihen (tätä ennen se on siis poikkeuksetta nukahtanut vain tissille). Nyt kolme iltaa peräkkäin se on nukahtanut ihan kiltisti omaan sänkyyn (joka on meidän sängyssä kiinni), ja viime yönä yötissin jälkeen ja halusi takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan. Olin niin ihmeissäni tästä etten saanut oikein edes nukahdettua uudestaan. Jösses. Kohtahan mulla on lapsi eikä vauva.

Tänään kävin nopsasti kirpparilla ostamassa uusia paitoja Mailikselle, ne siis tuossa kuvassa. Eräs tuttu kolmen tytön äiti sanoi etta lasten mummo ostaa aina uusia vaatteita sille nuorimmalle, koska kaikki muut sen vaatteet on siskon vanhoja, ja on kuulemma kurjaa jos koskaan ei saa mitään ihan uutta. Mailiksen mahdollisille sisaruksille tuskin tulee tämänlaisia traumoja koska lähes kaikki Mailiksenkin vaatteet on jonkun muun vanhoja.

viikon hyvät

Bloggaaminen on jotenkin jäänyt tällä viikolla vaikka ei ole edes ollut erityisen kiirettä koulussa. Eilen törmäsin uutiseen stressistä ja siitä miten stressaantuneilla vanhemmilla on myös stressaantuneet lapset. Vaikka on tuntunut kurjalta huomata että pystyn tekemään huomattavasti vähemmän ylimääräisiä hommia kuin monet koulukaverit, niin kai sen kanssa vaan on pakko oppia elämään. Mä en halua karsia ajasta Mailiksen kanssa, ja ihan kaikkeen ei ole aikaa. Ehkä tämä sitten kostautuu siinä vaiheessa kun pitäisi saada töitä, mutta täytyy vaan uskoa että asioilla on tapana järjestyä.

Hyviä uutisia viikon varrelta:

-Sini ja Valter menevät naimisiin toukokuussa ja me päästää häihin!

- Mailis sanoi ekaa kertaa "kakka" silloin kun kakka oikeasti oli tulossa!

- Ikeasta sai silliä ja mätitahnaa!

matkija-apinan uusi tarha

Jos teistäkin tuntuu että meillä vaan maataan sohvalla viltin alla, niin se on ihan normaalia koska meillä vaan maataan sohvalla viltin alla. Mailiksen toivuttua mahataudista oli mun vuoro sairastua, ja torstai-illasta lauantai-iltaan tein kuolemaa pää ämpärissä (eilen Mailis otti mun tyhjän oksennusämpärin vessasta, kumartui sinne ja teki kakomisääniä :D).
Sunnuntaina Vince luuli sairastuvansa, mutta se olikin pelkkää krapulaa (sen siitä saa kun juo koko viinipullon yksinään tässä iässä).

Maanantai alkoi tehokkaasti koko päivän tapaamisella proffan kanssa (me analysoidaan tutkimustuloksia, jännää), ja soitolla Mailiksen uudesta tarhasta! Saatiin paikka ryhmäperhepäiväkodista jossa Mailiksen ryhmässä on vain 6 lasta ja 2 aikuista. Nyt sitten suunnitellaan että miten siirtymä menee mukavimmin (tosin paikka aukeaa vasta helmikuun puolessa välissä, että on tässä vielä aikaa). Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

yrjönpäivä

Mailiksella oli oksennustauti. Tämä on varmasti kostoa siitä että itse olin aina mahataudissa ja oksentelin milloin mihinkin pienenä. Aamuyö siis meni vauvan yökkiessä (ja oksennusläikissä nukkuessa meidän kaikkien osalta, eläköön perhepeti!) ja aamumaidotkin tuli ulos komeassa kaaressa. Onneksi mulla oli vaan yksi seminaari tänään professorin kanssa joka peruutti viime viikolla tapaamisensa mun kanssa koska sen oma lapsi oli mahataudissa. Jäin siis ihan hyvillä mielin sairaanhoitajaksi kotiin.

Oksentamista lukuunottamatta Mailis on kyllä ollut ihan yhtä pirteä ja hyväntuulinen kuin muulloinkin, joten me ulkoiltiin sekä aamu- että iltapäivällä, ja sisällä leikittiin kaikilla sen leluilla. Kuvista huomaa myös hyvin miten ollaan täydellisesti epäonnistuttu tavoitteessamme hankkia Mailikselle vain leluja jotka on valmistettu puusta tai muista luonnonmateriaaleista. Köyhällä ei ole varaa valita ja lahjahevosien suuhun ei ole katsominen jne.

Mutta takaisin positiivisiin asioihin, mä myös ehdin pyykätä neljä koneellista pyykkiä! (kuulostaa vähemmän tehokkaalta kun kerron että kerrankin sain pyykkituvassa kaikki kolme konetta omaan käyttööni, ha haa!).

Huomenna Mailis voi mennä takaisin tarhaan, ja viikkoa onkin enää kaksi päivää jäljellä, jee!