kanadan kiitospäivä

Lokakuun puolessa välissä vietettiin Kanadan kiitospäivää, ja meille oli tiedossa ajelua sukuloimasta sukuloimaan koko pitkän viikonlopun ajan. Askartelin sitä varten autoon tuollaisen pidikkeen iPadille että takapenkillä olisi vähän rauhallisempaa.

Ensimmäinen etappi oli Vincen isän mökki ja siellä illallinen Danièlen veljien kanssa perheineen. 

Tässä on alkukeitto, ja seuraavaksi tuohon isolle vadille tuli kalkkuna. Siitä sai mukaan niin paljon lihaa että oikeastaan koko seuraavan viikko syötiin kalkkunaa. Jouluna sitten taas uudestaan.

Tässä koko juhlaporukka. Kuvasta puuttuu Vincen sisko Simone joka oli Dublinissa poikaystävän luona käymässä, ja Bea jolle iski joku tauti ja joka oli viereisessä huoneessa tämän näköisenä:

Onneksi olimme joka tapauksessa ajamassa kotiin samana iltana, ja Bea ehti hiukan tokentua ennen seuraavia kestejä. Seuraavana päivänä ajoimme Bromontiin, jossa Evelyne ja Irving järjestivät rosvopaisti-illallisen kaikille lapsilleen ja niiden puolisoille. Tässä siis se porukka:

Tänne meidän piti jäädä yöksi, mutta koska Bea ei ollut edelleenkään ihan kunnossa päätimme ajaa samana iltana kotiin. Mailis tosin päätti jäädä sinne yöksi, ja pääsi osallistumaan loppuillan kurpitsakisaan.

Se oli samassa joukkueessa Irvingin vanhimman tyttären Stephanien kanssa.

Luulen että toi toinen vasemmalta on Mailiksen joukkueen kurpitsa. Kaikki varmaan voittivat.

P.S. Sen verran vielä Mailiksen kuulumisista että se pääsi kuin pääsikin haluamaansa yläkouluun! Se on ihan tässä meidän lähellä, todella hyvä, ja julkinen (eli vanhemmat säästävät todella pitkän pennin). Olemme kaikki tästä todella iloisia!

ilmastomarssi

Ilmastoasiat ovat olleet tapetilla tällä viikolla pitkin maailmaan, ja hyvä niin!
Ruotsin Greta on lakkoillut koulusta viime vuodesta asti, ja itse asiassa niin on lakkoiltu Montrealissakin. Viime keväänä osassa Montrealin kouluista oppilaat lakkoilivat perjantai-iltapäivisin, ja muistaakseni lähes joka perjantai järjestettiin pieni ilmastomarssi johon osallistui vaihteleva määrä oppilaita.

Maaliskuun puolessa välissä järjestettiin vähän enemmän mediahuomiota saanut marssi, johon osallistuin itsekin opettajan roolissa muutaman kollegan kera.

Tässä maaliskuinen delegaatiomme. Vieressäni seisova kolleega aloitti nettiadressin jonka allekirjoittamalla opettajat saattoivat antaa tukensa lakkoileville opiskelijoille (joita koulut virallisesti eivät tietenkään tukeneet), ja parissa päivässä adressi keräsi useita tuhansia allekirjoituksia.

Maaliskuinen ilmastomarssi yllätti järjestäjät suuruudellaan, sillä meitä oli 150 000! Sen jälkeen olemme käyneet yhdessä tai kahdessa marssissa lasten kanssa. Eiliseksi on ollut pitkään suunnitteilla todella iso marssi, johon toivoin voivani viedä lapsetkin siitä huolimatta että se(kin) oli koulu (ja työ)päivä.

Lopulta tällä viikolla kävi ilmi että meidän molempien työpaikkojen opiskelijat äänestivät lakon puolesta, ja päätimme pitää lapsetkin kotona perjantaina. Torstaina teimme lakkojulisteita, ja lauantaina lähdimme aamupäivällä pääkallopaikalle. 

Tässä odottelemme letkan liikkellelähtöä. Olimme samassa seurueessa Vincen perheen kanssa ja yksien naapureiden kanssa, mutta facebookista katsoin myöhemmin että siellä oli ollut tosi paljon tuttuja.

Tämän kuvan nappasin netistä:
Tässä siis eilisen marssin etupää, Ruotsin Greta ja paikallisten alkuperäiskansojen edustajat. Montrealissa on aika hyvin kunnostauduttu siinä että alkuperäiskansojen edustajat ovat usein avainasemassa tälläisissa julkisissa tapahtumissa.

Me emme tokikaan nähneet Gretaa, sillä marssimme ehkä noin kilometrin päässä alkupäästä. Kaupunki oli valmistautunut 300 000:n marssijaan, mutta meitä oli arvioiden mukaan lähes puoli miljoonaa! Mukana Gretan lisäksi oli Kanadan pääministeri, jota emme kyllä myöskään nähneet.
Tässä toinen netistä nappaamani kuva väkimäärästä:

Bea väsyi marssimisesta, ja lopulta annoimme periksi ja lähdimme kotiin päästyämme marssin päähän, jossa muutama sata tuhatta ihmistä odottivat reilusti yli tunnin että viimeiset saapuivat, ja Greta pääsisi puhumaan. Me katsoimme puheen facebookista kotisohvalta eväitä syöden.
Toivottavasti tämä Quebecin historian suurin mielenosoitus saa aikaan poliittisia muutoksia (täällä on vaalit syksymmällä), mutta ainakin se jäi lasten mieleen hienona kokemuksena (tokikaan se ei kovin paljon mieltä lämmitä tulevaisuudessa mikäli ilmastoasian annetaan pahentua).

kouluvierailuja ja syyspäiväntasaus

Tämä viikonloppu on mennyt kokonaisuudessa yläkoulujen avoimissa ovissa, ja seuraavat pari viikonloppua menevätkin sitten pääsykokeissa. Mailis on siis nyt viimeistä vuotta ala-asteella, ja tässä vaiheessa pitää hakea ensi vuoden opinahjoon. Toki ilman pääsykokeitakin irtoaa paikka ns. korttelikoulusta, mutta meillä se on kauempana kuin kaksi pääsykoellista koulua, ja lisäksi se on aika huonomaineinen. Mailis siis hakee yhteensä neljään tai viiteen kouluun, joista kaksi on julkisia ja loput yksityisiä (lukukausimaksullisia siis). Näin suomalaisen järjestelmän kasvattina tuntuu järjettömältä että yläkoulusta pitää maksaa monta tuhatta dollaria vuodessa, mutta täällä se on ikävä kyllä arkipäivää melkein kaikille perheille jotka siihen rahallisesti kykenevät... Olin vähän epäilevä (olen edelleen) sen suhteen että saako sille rahalle vastinetta, mutta yksi Vincen kaveri joka aikoinaan vaihtoi julkisesta yksityiseen kesken yläkoulun, sanoi että hän todellakin huomasi olevansa jäljessä, ja joutui aluksi kuromaan kiinni uusia luokkakavereita. Mutta sormet ristiin että Mailis pääsisi siihen julkiseen kouluun joka on ihan tässä meidän lähellä ja jossa on kovat akateemiset sisäänpääsyvaatimukset.

Tänä viikonloppuna ollaan siis lähinnä jonotettu kouluihin sisään, ja sitten ihmetelty koulujen kurssitarjontaa.

Yksityiskouluissa houkutellaan uusia oppilaita esimerkiksi näin että koulun orkesteri soittaa ulkona jonottajien iloksi.

Tänä viikonloppuna ei siis ehditty juuri muuta, mutta koska syyspäiväntasaus osuu tähän samaan syssyyn, niin päätin että lauantai-iltana pitää vähän juhlistaa sitä (olen koittanut lanseerata kotona vuodenaikojen juhlimista aina tasauspäivinä).

Viikonlopuksi sattui todella lämmin ilma, ja kannoin kuistin pöydän puutarhan puolelle saunan viereen. Siellä olikin ihan erilainen fiilis syödä kuin kuistilla, joten ehkä tästä tulee yksi tasauspäivien perinne. Tänä iltana vielä voi pitää syyssaunan, ja sitten ehkä kesä saakin lähestyä loppuaan.

P.S. Jos joku miettii että miten Mailis voi jo mennä yläasteelle, niin tässä siitä kuva baarissa, jossa olimme perjantaina juhlimassa Vincen vanhan yläastekaverin yllätyssynttäreitä.

Vaikka ei se nyt ihan vielä pääse tilaamaan muita kuin alkoholittomia juomia.

uusia taitoja ja koulun alku

Vaikka säät ovat täälläkin olleet aika syksyisiä jo hetken aikaa, niin tässä vielä urheilukuulumisia viime kesältä.

Molemmat lapset ovat käyneet uimakoulussa siitä asti kun muutimme tänne, ja olemme kuitanneet satunnaiset valitukset sillä että siellä pitää käydä siihen asti kunne pääsee läpi "syvänpääntestistä" joka oikeuttaa uimaan sillä puolella missä jalat eivät ota pohjaan. Kaikki Mailiksen kaverit ovat jo pidempään uineet sillä puolella, ja vihdoin tänä kesänä Mailiskin pääsi läpi kaikista testin osista!

Tässä kuvassa tosin uidaan isovanhempien mökillä. Nyt täytyy siis keksiä joku muu syy jatkaa uimakoulua ensi kesänä.

Beakin eteni omassa uimakouluryhmässään, mutta tämän kesän suurin saavutus oli oppia ajamaan polkupyörällä! Bea olisi varmana oppinut tämän jo viime kesänä jos olisimme jaksaneet harjoitella enemmän, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tässä olemme ensimmäisellä koko perheen pöyrälenkillä järven rannassa.

Koulut alkoivat täällä elokuun viimeisinä päivinä, ja Bea siis siirtyi toiselle luokalle ja Mailis kuudennelle.

Tässä Bean kaveriporukka, joka on tänä vuonna lähes kokonaan Bean kanssa samalla luokalla (viime vuonna suurin osa oli rinnakkaisluokalla).

Molemmilla on kuulemma tänä vuonna vähän vähemmän kiva opettaja kuin viime vuonna, mutta koulu on alkanut kuitenkin ihan hyvin. Tämä onkin sitten Mailikselle viimeinen vuosi ala-asteella, ja tänä syksyllä pitää hakea yläasteille ja käydä muutamassa pääsykokeessakin. Onneksi tämä ei juurikaan stressaa Mailista, ja se koulu johon se ihan varmasti pääsee on sekin oikein hyvä (tosin vähän kauempana kuin kaksi muuta vaihtoehtoa).