nukkumajärjestys uusiksi

Viime viikonloppuna laitoimme nukkumajärjestyksen uusiksi, ja etsiessäni blogista kuvia vanhasta järjestyksestä huomasin ettei täällä ole juurikaan kuvia yläkerrasta. Siellä on ihan alunperin ollut kaksi makuuhuonetta ja yksi pieni toimistohuone, joka on sittemmin yhdistetty toiseen makuuhuoneista. Toista taas on vähän pienennetty alkuperäisestä koska seinän toisella puolella olevaa kylpyhuonetta on hiukan laajennettu. Lapset ovat siis tähän asti jakaneet sen pienemmän huoneen, ja nukkuneet kerrossängyssä tänne muutosta asti.

Huone on todella pieni eikä sinne oikein sängyn lisäksi mahdu muuta kuin epämääräisiä kasoja leluja, eikä leikkimiselle sitten oikein jääkään tilaa. 

Meidän sänky ei kunnolla mahdu tuonne pienempään huoneeseen, eli sen takia lapset eivät ole voineet ottaa tätä isompaa huonetta. Meidän makuuhuoneessamme on sängyn lisäksi liinavaatekaapit ja kaikkien vaatteet lipastoissa. 

Olen jo pidempään miettinyt että lapsille tarvitsisi saada omat huoneet, mutta se on ollut vähän haasteellista toteuttaa kahdella makuuhuoneella. Täällä on tapana että vanhin lapsi muuttaa kellarikerrokseen kun yläkerrasta loppuu makuuhuoneet, mutta tuntui aika hurjalta ajatukselta laittaa Mailis niin kauas meistä muista. Lisäksi halusin selkeämmin erottaa "lastenalueen" ja aikuisten makuuhuoneen, ja suostuttelin Vincen siihen että me muutamme kellariin. Olemme miniremontoineet kellaria monta vuotta sitä silmällä pitäen, ja vihdoin viime viikonloppuna oli muuton aika! Lapset menivät kolmeksi yöksi Vincen isän mökille, ja me aloimme maalamaan sänkyjä ja kantamaan lipastoja kellariin. Nyt meidän entinen makuuhuone on Bean oma huone, ja näyttää tältä:

Vihdoin on tilaa leikkiä!

Tuolla sermin takana on Vincen toimistonurkkaus. 

Se oli ainakin yhtä innoissaan siitä kuin lapset huoneistaan, sillä se on vihannut syvästi töiden tekemistä kylmässä kellarissa.

Mailiksen huone jätettiin pienuuden takia varsin askeettiseksi, mutta nyt sillä on siellä oma työpöytä, ja kalatkin pääsivät pois suorasta auringonvalosta.

Lapset olivat haljeta innosta kun näkivät nämä huoneet (se oli niille yllätys), mutta sitten Mailiksella olikin vähän vaikeuksia nukahtaa yksin omaan "uuteen" huoneeseensa. Toiseksi yöksi se otti Bean patjoineen viereensä lattialle, mutta kolmas yö meni jo ihan hyvin yksinkin. Bea taas ei ollut uudesta nukkumisjärjestyksestä moksiskaan.

Koska lapset saivat koko yläkerran, niin me muutimme kellariin. Tässä kuva alkutilanteesta (edellisten omistajien ottama kuva).

Kellaria on "remontoitu" ihan todella hitaasti, mutta joka vuosi on tehty hiukan jotain (vaikkakin se on enimmäkseen vain toimittanut varaston virkaa ja ollut satunnainen vierashuone). 

Nyt siellä näyttää tältä:

Kovin lämmin siellä ei vieläkään ole, mutta viileässä ja pimeässä on hyvä nukkua (ainakin kesällä...). Toistaiseksi olen ainakin kovin tyytyväinen tähän muutokseen, ja tuntui että tila talossa lähes tuplaantui näiden muutosten myötä vaikkei yhtään seinää siirretty. Toki sekin auttoi että tätä muutosta valmistellessa ja tehdessä laitoin rankalla kädellä tavaraa pihakirppispinoon. Varsinkin lopputalvesta tuntuu aika usein että on pakko alkaa etsiä isompaa taloa, mutta nyt tuntuu että tähän taloon mahtuu kuin mahtuukin nelihenkinen perhe!

toukokuun alku ja äitienpäivä

Toukokuun alussa eräällä vanhalla Michiganin kaverilla oli työmatka Montrealiin, ja se järjesti matkansa niin että se ehti meille sekä ennen konferenssia että sen jälkeen. Tässä nautimme tervetuliaislounasta Thelman kanssa. Elämä risaiseksi ja kuoharipullo pöytään keskellä tiistaita!

Thelmalla on vielä pienemmät lapset kuin itselläni ja se on nyt tohtorin opintojen loppusuoralla niin kuin itsekin aikoinani, eli annoimme toisille vertaistukea, joogasimme, ja saunoimme pitkään. Thelma oli ensimmäinen ei-suomalainen joka kehtasi tulla nakuna saunaan, pisteet siitä!

Ilmat ovat vihdoin hiukan lämmenneet, ja rakensimme Thelman kanssa kolmannen istustuslaatikon pihaan ennen saunomista. Olemme myös ehtineet ensimmäisille ulkojäätelöille, vaikka tällä viikolla onkin taas ollut kovin epävakaat säät. 

Äitienpäiväviikonlopulta ei ikävä kyllä tullut otettua muita kuvia kuin tämä todella huono kuva aamiaisesta sängyssä, mutta hauskaa oli!

Lapsilta tuli monessa eri kontekstissa tehtyjä kortteja, ja ostin omat lahjani perinteisesti puutarhakeskuksesta (wisterian ja vuorenkilven tänä vuonna, ja paljon apilansiementä). Lauantaina juhlistimme äitienpäivää oman perheen kanssa perinteisellä hummeriluonaalla (täällä on nyt hummerikausi, eli niitä saa kohtalaisen halvalla), ja sunnuntaina olimme brunssilla Vincen äidin puolen suvun kanssa.
Sen jälkeen töissä on ollut vähän hiljaisempaa sillä luennot ovat nyt ohi ja seuraavaksi alkaa loppukokeet, ja olen pitänyt oikeastaan pienimuotoista lomaa silloin kun en ole ollut fyysisesti luokan edessä. Tämä miniloma tuli oikein hyvään saumaan, sillä kuun lopussa alkaakin sitten kesäkurssin opetus, eli ihan vielä ei pääse opettajan kesälomalle.

pääsiäinen

Pääsiäisestä ei juurikaan ollut kuvia puhelimessa, mutta sentään yksi kuva löytyi pääsiäisbrunssista Vincen isän mökiltä. 

Vincen äitipuolella Danièlella löydettiin viime syksynä umpisuolileikkauksen yhteydessä keuhkoista kasvain, ja se on alkuvuodesta asti ollut syöpähoidoissa. Kasvain löydettiin alkuvaiheessa ja kaikki hoidot on mennyt tosi hyvin, mutta henkisesti Danièle ja Vincen isä ovat ottaneet tämän todella raskaasti. Toivon että henkinen puoli kohentuu nyt kun hoidot ovat ohi. 

Meilläkin on ollut potilaita, sillä Mailiksella oli kurkkukipua pääsiäistä edeltävällä viikolla, ja se oli sen takia maanantaina kotona. Kurkkua hoidettiin (tehokkaasti) lähinnä yrttiteellä, mutta maanantai-iltana se onnistui kaatamaan täyden termoksellisen yrttiteetä sänkyynsä, ja polttavan kuuma neste aiheutti reisiin ja peppuun toiseen asteen palovammoja. Maanantai-iltana annettiin ensiapua kotona, mutta vein sen tiistaina varmuudeksi lastenlääkäriin varmistamaan että puhelimessa saamamme ensiapuohjeet olivat riittävät. Siitä asti olen kolme kertaa päivässä rasvannut ja paketoinut palovammoja, mutta potilas onneksi ei ole ollut kovin kivuissaan ensimmäisen illan jälkeen. Koska vammat estivät istumisen, se oli kuitenkin koko viikon kotona, lähinnä peppu pystyssä sohvalla maaten (lukien ja elokuvia katsellen).

Koska tässä ja kissan virtsatulehduksessa ei ollut riittävästi puuhaa, haimme pääsiäislauntaina neljä kultakalaa eräältä poismuuttavalta Montrealin suomalaiselta. Kalat ovat tosi isoja, ja niin on akvaariokin! Mikä on tietty muuten hyvä asia, mutta meillä ei ole sille mitään paikkaan ennen kuin vaihdamme huonejärjestystä niin että saamme sen Mailiksen huoneeseen. Toistaiseksi se on siis olohuoneessa ikkunan alla, ja aika leväinen jo nyt liiasta valosta johtuen (tässä vielä ihan puhdas).

No mutta toivotaan että ne nyt jotenkin kuten pysyvät hengissä siihen asti että saamme ne parempaan paikkaan. Niiden mukana tuli kalojen koulutuspakkaus, ja Mailis on jo innokkaasti suunnitellut kouluttavansa niille kaikenlaisia temppuja. Bea taas suunnitteli opettavansa yhden niistä puhumaan.  Tässä meille siis puuhaa loppukevääksi!

Vappua ei täällä muuten juhlita ollenkaan, mutta tein simaa ja kävimme ilmastomarssissa lauantaina Vincen siskon ja sen miehen kanssa. Nyt kun jostain löytää sokerimunkin ja avaa pullon kuohuvaa, niin eikö tämä juhlapyhä sitten ollutkin paketissa?

 Ilmaston lämpenemisestä huolimatta Montrealissa kevät on antanut odotuttaa itseään, ja tälle viikolle on vielä luvattu hallaöitä.

vaahterasiirappia!

Keväällä Kanadassa kerätään vaahteramahlaa josta keitetään siirappia, ja vaikka kukaan Vincen lähipiiristä ei ole tehnyt tätä itse, niin päätin että haluan kokeilla tätä takapihalla. Rautakaupasta olisi saanut tähän tarkoitukseen muovisia hanoja joihin kiinnitetään muovipusseja, mutta tilasin naapuriprovinssista vanhan ajan metallivälineet.

Tässä Vince poraa takapihan vanhaan vaahteraan reikää mahlahanaa varten. Tämä puu on virallisesti kaupungin puolella, mutta eivät ne siitä ainakaan mahlaa kerää. Vaahtera ei kärsi tästä muuten ollenkaan kunhan hanan poistaa mahlankeräyskauden päätteeksi, ja antaa reiän parantua.

Poraan sai sopivasti sähkön tuosta saunan takaseinästä jossa on pistoke kiuasta varten. 

Mailis on ottanut hommakseen käydä tarkistamassa keruuastian päivittäin, ja hiljaisen alun jälkeen mahlavirrat ovat vihdoin alkaneet virtaamaan kunnolla! Mahla siis virtaa silloin kun päivällä lämpötila on plussan puolella, mutta öisin on vielä pakkasta.  Tästä vanhastakin vaahterasta on tullut parhaina päivinä yli litra mahlaa!

 Tässä Mailis suodattaa mahlasta roskia ja epäpuhtauksia pois ennen keittämistä.

 Ohjeita siirapinvalmistukseen löytyi netistä ja tästä lastenkirjasta.

Mahlaa keitetään niin kauan että vesi haihtuu pois ja jäljelle jää siirappi (eli tosi pitkään). Opimme lastenkirjasta että alkukauden siirappi on tuollaista tosi vaaleaa, ja kauden edetessä se tummenee.

Ensimmäinen satsi oli hellalla vähän liian kauan ja tuloksena oli siirapin sijaan toffeeta, ja toisella kerralla jätin kattilan vaihtimisen liian vähälle loppuaikana, ja tuloksena oli palanutta sokeria. Ehkä siis kolmas kerta toden sanoo! (mutta tuo toffee oli kyllä tosi hyvää, ja sitä tehdään ihan tarkoituksellakin täällä vaahterasiirappikautena).