vaahterasiirappia!

Keväällä Kanadassa kerätään vaahteramahlaa josta keitetään siirappia, ja vaikka kukaan Vincen lähipiiristä ei ole tehnyt tätä itse, niin päätin että haluan kokeilla tätä takapihalla. Rautakaupasta olisi saanut tähän tarkoitukseen muovisia hanoja joihin kiinnitetään muovipusseja, mutta tilasin naapuriprovinssista vanhan ajan metallivälineet.

Tässä Vince poraa takapihan vanhaan vaahteraan reikää mahlahanaa varten. Tämä puu on virallisesti kaupungin puolella, mutta eivät ne siitä ainakaan mahlaa kerää. Vaahtera ei kärsi tästä muuten ollenkaan kunhan hanan poistaa mahlankeräyskauden päätteeksi, ja antaa reiän parantua.

Poraan sai sopivasti sähkön tuosta saunan takaseinästä jossa on pistoke kiuasta varten. 

Mailis on ottanut hommakseen käydä tarkistamassa keruuastian päivittäin, ja hiljaisen alun jälkeen mahlavirrat ovat vihdoin alkaneet virtaamaan kunnolla! Mahla siis virtaa silloin kun päivällä lämpötila on plussan puolella, mutta öisin on vielä pakkasta.  Tästä vanhastakin vaahterasta on tullut parhaina päivinä yli litra mahlaa!

 Tässä Mailis suodattaa mahlasta roskia ja epäpuhtauksia pois ennen keittämistä.

 Ohjeita siirapinvalmistukseen löytyi netistä ja tästä lastenkirjasta.

Mahlaa keitetään niin kauan että vesi haihtuu pois ja jäljelle jää siirappi (eli tosi pitkään). Opimme lastenkirjasta että alkukauden siirappi on tuollaista tosi vaaleaa, ja kauden edetessä se tummenee.

Ensimmäinen satsi oli hellalla vähän liian kauan ja tuloksena oli siirapin sijaan toffeeta, ja toisella kerralla jätin kattilan vaihtimisen liian vähälle loppuaikana, ja tuloksena oli palanutta sokeria. Ehkä siis kolmas kerta toden sanoo! (mutta tuo toffee oli kyllä tosi hyvää, ja sitä tehdään ihan tarkoituksellakin täällä vaahterasiirappikautena).