pääsiäinen

Pääsiäisestä ei juurikaan ollut kuvia puhelimessa, mutta sentään yksi kuva löytyi pääsiäisbrunssista Vincen isän mökiltä. 

Vincen äitipuolella Danièlella löydettiin viime syksynä umpisuolileikkauksen yhteydessä keuhkoista kasvain, ja se on alkuvuodesta asti ollut syöpähoidoissa. Kasvain löydettiin alkuvaiheessa ja kaikki hoidot on mennyt tosi hyvin, mutta henkisesti Danièle ja Vincen isä ovat ottaneet tämän todella raskaasti. Toivon että henkinen puoli kohentuu nyt kun hoidot ovat ohi. 

Meilläkin on ollut potilaita, sillä Mailiksella oli kurkkukipua pääsiäistä edeltävällä viikolla, ja se oli sen takia maanantaina kotona. Kurkkua hoidettiin (tehokkaasti) lähinnä yrttiteellä, mutta maanantai-iltana se onnistui kaatamaan täyden termoksellisen yrttiteetä sänkyynsä, ja polttavan kuuma neste aiheutti reisiin ja peppuun toiseen asteen palovammoja. Maanantai-iltana annettiin ensiapua kotona, mutta vein sen tiistaina varmuudeksi lastenlääkäriin varmistamaan että puhelimessa saamamme ensiapuohjeet olivat riittävät. Siitä asti olen kolme kertaa päivässä rasvannut ja paketoinut palovammoja, mutta potilas onneksi ei ole ollut kovin kivuissaan ensimmäisen illan jälkeen. Koska vammat estivät istumisen, se oli kuitenkin koko viikon kotona, lähinnä peppu pystyssä sohvalla maaten (lukien ja elokuvia katsellen).

Koska tässä ja kissan virtsatulehduksessa ei ollut riittävästi puuhaa, haimme pääsiäislauntaina neljä kultakalaa eräältä poismuuttavalta Montrealin suomalaiselta. Kalat ovat tosi isoja, ja niin on akvaariokin! Mikä on tietty muuten hyvä asia, mutta meillä ei ole sille mitään paikkaan ennen kuin vaihdamme huonejärjestystä niin että saamme sen Mailiksen huoneeseen. Toistaiseksi se on siis olohuoneessa ikkunan alla, ja aika leväinen jo nyt liiasta valosta johtuen (tässä vielä ihan puhdas).

No mutta toivotaan että ne nyt jotenkin kuten pysyvät hengissä siihen asti että saamme ne parempaan paikkaan. Niiden mukana tuli kalojen koulutuspakkaus, ja Mailis on jo innokkaasti suunnitellut kouluttavansa niille kaikenlaisia temppuja. Bea taas suunnitteli opettavansa yhden niistä puhumaan.  Tässä meille siis puuhaa loppukevääksi!

Vappua ei täällä muuten juhlita ollenkaan, mutta tein simaa ja kävimme ilmastomarssissa lauantaina Vincen siskon ja sen miehen kanssa. Nyt kun jostain löytää sokerimunkin ja avaa pullon kuohuvaa, niin eikö tämä juhlapyhä sitten ollutkin paketissa?

 Ilmaston lämpenemisestä huolimatta Montrealissa kevät on antanut odotuttaa itseään, ja tälle viikolle on vielä luvattu hallaöitä.

vaahterasiirappia!

Keväällä Kanadassa kerätään vaahteramahlaa josta keitetään siirappia, ja vaikka kukaan Vincen lähipiiristä ei ole tehnyt tätä itse, niin päätin että haluan kokeilla tätä takapihalla. Rautakaupasta olisi saanut tähän tarkoitukseen muovisia hanoja joihin kiinnitetään muovipusseja, mutta tilasin naapuriprovinssista vanhan ajan metallivälineet.

Tässä Vince poraa takapihan vanhaan vaahteraan reikää mahlahanaa varten. Tämä puu on virallisesti kaupungin puolella, mutta eivät ne siitä ainakaan mahlaa kerää. Vaahtera ei kärsi tästä muuten ollenkaan kunhan hanan poistaa mahlankeräyskauden päätteeksi, ja antaa reiän parantua.

Poraan sai sopivasti sähkön tuosta saunan takaseinästä jossa on pistoke kiuasta varten. 

Mailis on ottanut hommakseen käydä tarkistamassa keruuastian päivittäin, ja hiljaisen alun jälkeen mahlavirrat ovat vihdoin alkaneet virtaamaan kunnolla! Mahla siis virtaa silloin kun päivällä lämpötila on plussan puolella, mutta öisin on vielä pakkasta.  Tästä vanhastakin vaahterasta on tullut parhaina päivinä yli litra mahlaa!

 Tässä Mailis suodattaa mahlasta roskia ja epäpuhtauksia pois ennen keittämistä.

 Ohjeita siirapinvalmistukseen löytyi netistä ja tästä lastenkirjasta.

Mahlaa keitetään niin kauan että vesi haihtuu pois ja jäljelle jää siirappi (eli tosi pitkään). Opimme lastenkirjasta että alkukauden siirappi on tuollaista tosi vaaleaa, ja kauden edetessä se tummenee.

Ensimmäinen satsi oli hellalla vähän liian kauan ja tuloksena oli siirapin sijaan toffeeta, ja toisella kerralla jätin kattilan vaihtimisen liian vähälle loppuaikana, ja tuloksena oli palanutta sokeria. Ehkä siis kolmas kerta toden sanoo! (mutta tuo toffee oli kyllä tosi hyvää, ja sitä tehdään ihan tarkoituksellakin täällä vaahterasiirappikautena).

ilmaisutaidonkilpailu

Joku aika sitten Mailis tuli koulusta innoissaan selittäen että heidän opettajansa oli kertonut ilmaisutaidonkilpailusta johon useampi luokkakaveri aikoi kuulemma osallistua. Aiheena oli "laita hyvä kiertämään", ja siitä piti kirjoittaa puhe joka kesti 2-3 minuuttia, ja sitten se piti esittää kilpailussa. Kuuntelin puolella korvalla koska a) Mailis haluaa aina osallistua ihan kaikkeen, ja b) koska olin ymmärtävinäni että koko kilpailu tapahtuu koulussa, eikä siis vaadi vanhempien osallistumista.

Pari viikkoa myöhemmin Mailis oli kirjoittanut puheensa ja vienyt sen kouluun opettajan luettavaksi, ja sitten se tuli jonain torstaina kotiin lapun kanssa jossa ilmoitettiin että lauantaina pitää olla heti aamulla paikallisessa konserttitalossa kilpailua varten. Aika yllätys äidille joka oli siinä vaiheessa jo unohtanut koko kilpailun.

Konserttitalolla oli monta muutakin paikallisen Lion Clubia vastaavan järjestön järjestämään ilmaisutaidon osakilpailua, ja ehdimme kuunnella yhden runokilpailun ennen Mailiksen ryhmän alkamista. Joukossa oli monenmoista puhetta ja yhtä paljon jännittyneitä lapsia. Lopuksi joka ryhmästä valittiin kaksi jotka pääsivät seuraavalle kierrokselle, ja vaikka Mailiksen puhe oli parempi kuin monen muun olin silti aika yllättänyt että se oli toinen esikarsinnan voittajista! Tässä huonolaatuinen kuva koko ryhmästä järjestäjineen (Mailis on tuossa alhaalla toinen vasemmalta).

Sen toisen voittajan puheen olivat selvästi kirjoittaneet vanhemmat, ja se ja joku toinen pääsivät tänä viikonloppuna järjestetyistä kisoista taas eteenpäin (me emme Bean kanssa päässeet toisella kierroksella paikalle koska samaan aikaan oli suomikoulua). Mailis ei ollut kovin pettynyt vaikkei päässytkään enää jatkoon, ja se osallistuu varmasti taas kärppänä seuraavaan kilpailuun joka tulee vastaan.

joutsenlampi

Lapsilla alkoi lauantaina hiihtoloma, ja meidän aikuistenkin kouluissa on hiihtoloma sattumalta samalla viikolla! Päätimme jättää silti hiihtolomareissun tekemättä, sillä kaupunkiinkin ilmaantui riittävästi tekemistä täksi viikoksi. Aloitimme eilen menemällä katsomaan Joutsenlampea kansallisbalettiin! Oli aika homma saada nämä villilapset (ja villimies) laittamaan jotain vähän siistimpää päälle, mutta onnistuin pienen kiristyksen ja uhkailun jälkeen.

Olimme muutama vuosi sitten Mailiksen ja Vincen äitipuolen kanssa katsomassa Pähkinänsärkijää, mutta tämä oli Bean ensimmäinen kerta baletissa. Se kyseli muutamaan kertaan "joko tämä kohta loppuu", ja kun vastasin että ei vielä, niin Bea sanoi "jes!".

Sunnuntaina vuorossa oli jokavuotinen reissu "vaahterasiirappifarmille", jossa lähinnä vaan siis syödään rasvaista ja suolaista ruokaa joka on upotettu vaahterasiirappiin.

Lapset jäivät tällä reissulla isovanhempien mökille, ja ovat siellä kaksi yötä hiihtämässä kun kerran on hiihtolomakin. Me tulimme kotiin tekemään töitä, ja vaahterasiirappifarmista inspiroituneena tilasin netistä välineet siihen että saa takapihan vaahteraan siirappihanan kiinni. Katsotaan tuleeko siitä mitään kunhan paketti saapuu.