Danièlen ja Laurentin häät

Meillä on tänä kesänä kolmet häät, joista ensimmäiset olivat Vincen isän ja äitipuolen häät kesäkuussa. He ovat olleet yhdessä 33 vuotta, ja Vincen lisäksi heillä on yksi yhteinen aikuinen tytär, ja viime kesänä he vähän yllättäen ilmoittivat kihlauksestaan.

Häihin johtanut suhde ei siis ollut ehkä se kaikkein tavallisimman mittainen, mutta muuten häät seurasivat aika perinteistä kaavaa. Kesäkuun viimeisenä lauantaina siis ajoimme tunnin päähän Montrealin pohjoispuolelle samaan pikkukaupunkiin jossa Vincen vanhemmilla on mökki (häät tosin järjestettiin mökin sijaan kaupungin keskustassa olevassa hotellissa).

Tässä odotamme juhlakaluja saapuvaksi (Vince oli isänsä best man, ja saapui mökiltä isänsä kanssa, kun taas minä tulin lasten kanssa suoraan hotellille).

Morsian saapuu.

Vihkiparin lapset Simone ja Vincent toimivat todistajina, ja lukivat pienen tekstin seremonian aikana. 

Mailis ja Bea taas olivat vastuussa sormuksista. 

Kun vihkipari oli saatettu onnistuneesti avioliiton satamaan, juotiin koktailit hotellin terassilla painostavan kosteasta ilmasta huolimatta. Alun perin seremoniankin piti olla ulkona, mutta iltapäivän ukkoskuurovaara toi virallisen osuuden sisälle.

Tässä Mailis ja Bea pikkuserkkuineen. 

Tämän jalkeen ilta jatkui perinteisesti hääleikeillä, puheilla, ja tietysti illallisella.

Ja sitten kakun leikkaamisella.

Lapset jaksoivat jammailla melkeen puoleen yöhon asti, ja sitten pienimmiltä loppui veto. Onneksi meillä oli huone samasta hotellista, eli sinne oli helppo siirtyä nukkumaan muutamien jäädessä vielä juhlimaan.

Aamulla lapset nukkuivat reippaasti yli yhdeksään, mikä oli erityisen tervetullutta Vincelle, joka kotiutui aika huonossa hapessa aamun pikkutunneilla. Aamulla kävimme vielä brunssilla tuoreen avioparin luona, ja ehdimme uimaankin heidän uima-altaaseensa ennen kuin ajoimme takaisin Montrealiin.

Tämä viikonloppu muuten aloitti Montrealin tämän kesän pahimman helleaallon, ja sunnuntaina yläkerrassa oli nukkumaan mennessä 30 astetta lämmintä ja niin kosteaa että silmälasit huurtui kun nousin suoraan viileästä kellarista yläkertaan. Huonosti nukutun yön jälkeen siirsimmekin patjat kellariin, ja nukuimme siellä seuraavan viikon.

Bea 6v!

Bea täytti tänään kuusi vuotta! Sankari oli hereillä jo samaan aikaan kuin minäkin, mutta jaksoi hyvin odottaa sängyssä sen aikaa että laitoin kakkutarjottimen valmiiksi, ja kävin tekemässä kukkaseppeleen. 

Lahjoja ei tänään juurikaan saanut, mutta lapset viettivät päivän grandmaman kanssa museossa, ja jäivät syntymäpäiväillallisen jälkeen sinne yökylään.
Tuntuu hassulta että kuopuksenkin syntymästä on jo kuusi vuotta, mutta toisaalta tämä on sitä helpompaa ja kivempaa mitä vanhemmaksi lapset tulevat!

kesälomareissu

Meillä ei varsinaisesti ollut mitään kesälomasuunnitelmia (muita kuin Suomenreissu), sillä olen koko kesän toissä torstai-illasta perjantai-iltapäivään. Vince oli toivonut että kävisimme pienellä reissulla Mount Washingtonilla USA:n puolella, mutta sain sen suostutelluksi siihen että boikotoimme tänä kesänä etelänaapureita, ja teemme maakuntamatkailua sen sijaan. Lisäksi kellariremontti söi budjettia jonkin verran, eli senkin takia on parempi pysyä kotinurkilla.

Valitsimme siis Bromontin sukufarmin tukikohdaksemme, ja katsoimme siitä ympäriltä pari lapsiystävällistä kohdetta viiden päivän reissulle.

Päivä 1 (lauantai): pakkasimme viimeiset tavarat kaikessa rauhassa, ja päätimme vähän ex tempore käydä ensin joen toisella puolella olevan intiaani-reservaatin pow wow -juhlassa, sillä ajoimme joka tapauksessa reservaatin läpi. Pow wow on Amerikan alkuperäiskansojen vuotuinen juhla, jossa pääosassa on erilaiset tanssinäytökset ja -kilpailut.  Tarkoituksemme oli saapua hyvissä ajoin ja käydä alueella syömässä ennen tanssien alkua, mutta arvioimme tilaisuuden suosion ihan väärin, ja olimmekin jonossa yli tunnin kuumassa autossa ennen kuin pääsimme parkkiin.  

Siirryimme siis suoraan katsomoon koska tanssit olivat jo alkaneet. Helteet ovat täälläkin olleet kovat, ja vaikka Pow wow oli metsässä, niin aurinko paistoi silti. Hetken katsottuamme tansseja Mailis sanoi "äiti minä näen mustaa", ja arvasin että sitä heikottaa, ja sanoin lapsille että siirrytään hetkeksi varjoon. Emme ihan ehtineet varjoon asti kun Mailis jo nojasi minuun, ja alkoi täristä. Ehdin sanoa Vincelle että ottaa sen syliin ennen kuin Mailiksen silmät kääntyivät väärinpäin, ja se meni veltoksi. Vince kantoi sen vähän sivummalle varjoon puun alle, ja istuessaan maahan Mailis oli jo uudestaan tajuissaan. Viereisen t-paita kojun mies tuli heti apuun, ja antoi pullon jääkylmää vettä, jota käski valella Mailiksen ranteille. Kylmä vesi auttoi ulkoisesti ja sisäisesti, ja syömisen jälkeen Mailis oli jo ihan palautunut (itse olin varmasti siinä vaiheessa enemmän stressaantunut kuin se). Jaksoimme vähän shoppailla vielä syömisen jälkeen, mutta sitten jatkoimme matkaa Bromontiin (Mailista jatkuvasti varmuudeksi vuoksi nesteyttäen). Tässä pow wow ostokset:

Päivä 2 (sunnuntai): Seuraava aamuna molemmat lapset heräsivät virkeinä, ja aloitimme aamun hakemalla munia kanalasta.

Sen jälkeen ajoimme läheiseen pikkukaupunkiin lounaalle, jäätelölle, ja kahlaamaan veteen.

Tämän päivän varsinainen tarkoitus oli käydä Quebecin (Kanadan? Pohjois-Amerikan?) pisimmällä kävelysillalla Coaticookissa.

Aika hurjaa oli. Siinä vaiheessa oli jo niin kuuma että luovutimme ja ajoimme takaisin farmille rentoutumaan loppuiltapäiväksi.
Itselläni oli mukana myös kassillinen korjattavia esseitä, mutta onneksi niitäkin oli vähän vähemmän kamala korjata olut kädessä kuistilla.

Päivä 3 (maanantai): Aamupäivällä lounastimme Vincen isovanhempien kanssa jotka tulivat käymään farmilla, ja sen jälkeen ajoimme toiseen reissun pääkohteista: vanhaan kaivoskylään. Siellä osallistuimme molempiin tarjottuihin aktiviteetteihin, eli ensin kullanhuuhdontaan.

Kultaakin kuulemma joskus löytyy tästä rapakosta (ja kultarysäyksen aikaan sitä kai etsittiin oikein tositarkoituksellakin), mutta me löysimme vain yllinkyllin katinkultaa ja kvartsia. Hauskaa se silti oli. 

Vince ei kauheasti kastellut käsiään, mutta otti senkin edestä kuvia.

Kullanhuuhdonnan jälkeen menimme kaivoskierrokselle viereiselle kaivokselle, josta alunperin toivottiin löytyvän kultaa, mutta joka nopeasti muuttui kuparikaivokseksi. Kaivos suljettiin yli 100 vuotta sitten, mutta nyt siellä voi käydä opastetulla kierroksella oikeastaan täysin käsin kaivetuissa käytävissä.

Opimme esimerkiksi että mitä syvemmälle kaivetaan, sitä lämpimämpi kaivoksessa on koska lähestytään maan keskusta. Yli kilometrin syvyydessä on jo yli 30 astetta lämmintä, ja katolilaiset kaivosmiehet luulivat että se johtuu siitä että lähestytään helvettiä (ja pelkäsivät törmäävänsä paholaiseen kun riittävästi kaivetaan). Opimme myös että keuhkotautien takia kaivosmiehet kuolivat noin 35-vuotiaina (mutta kun 14-vuotiaana aloittaa niin onhan siinä jo tehnyt uraa).
Tämä oli suosikkiaktiviteettini koko lomalta!
Kotimatkalla ajoimme vielä lähellä asuvien kavereiden luokse syömään ja uimaan ennen palaamista farmille viimeiseksi yöksi.

Päivä 4 (tiistai): Toinen reissun kohokohdista oli tähtiobservatoriossa käyminen, jonne suuntasimme viimeisenä kokonaisena päivänä. Pitkän kuivan jakson jälkeen tietysti tänä päivänä sanoi koko päivän, ja illastimme kylän ainoan ravintolan kuistilla ukkosen jyristessä ympärillä. Uskoin kuitenkin koko päivän vahvasti että taivas rakoilisi iltaan mennessä, ja niinhän se rakoili!
Päästyämme (bussilla) Mount Méganticin huipulle vastassa oli näin mahtava auringonlasku.

Seuraavaksi siirryimme sisätiloihin joissa oli ohjelmassa "luennointia" tähtitieteestä, ja tähtitaivaan katselemista teleskoopin kanssa.

Mailis tutkimassa kuuta. Vaikka päivällä oli ollut 30 astetta lämmintä, niin illalla ylhäällä vuorella oli noin 10 astetta, ja kaikilla kylmä villapaidoista, takeista, ja observatorion vilteistä huolimatta.

Tähti-ilta loppui vasta yhdentoista jälkeen, ja vaikka Mailis oli kiukkuinen siitä että emme suostuneet jäämään katsomaan tähtiä toisella teleskoopilla vuoren juurella, me muut olimme jo ihan valmiita sänkyyn siinä vaiheessa. Viimeiseksi illaksi olimme varanneet mökin pienestä Bed&Breakfastista observatorion läheltä.

Päivä 5 (keskiviikko): Aamupesun jälkeen vuorossa oli aamupala Mégantic-järven yllä.

Ennen kotimatkaa ajoimme järven pohjoispäädyssä olevaan Lac Mégantic -kaupunkiin, jossa oli Kanadan pahin junaonnettomuus viisi vuotta sitten. Yöllä ilman varmuusjarruja parkissa ollut rahtijuna lähti valumaan kohti kaupungin keskustaa, ja ne ei-varmuusjarrujen aiheuttamat kipinät räjäyttivät lastina olleen raakaöljyn juuri kaupungin keskustassa. Kymmeniä rakennuksia ja 47 ihmistä kuoli onnettomuudessa, ja kaupungin vanha keskusta hävisi kokonaan.

Nyt onnettomuuspaikalle suunnitellaan muisto- ja konserttitilaa, mutta toistaiseksi siellä on muuttuva monumentti jossa uhreille saa jättää viestejä. Vietimme hetken kaupungin vanhassa keskustassa ja muistotilassa, ja sitten ajelimme pikkuhiljaa kotiin.

Viimeisen päivän synkemmästä vierailusta huolimatta tämä oli kaikenkaikkiaan varsin virkistävä perhereissu! Mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä mukavampi lasten kanssa on myös reissata. Ensi viikolla reissataankin sitten Suomeen!

Bean kesäjuhlat

Bean syntymäpäivät osuvat keskelle kesälomaa (jolloin on vaikea saada kavereita kasaan), joten järjestimme sille kesäjuhlat synttäreiden sijaan. Toinen syy oli se etteivät vieraat tuo lahjoja kesäjuhliin (paitsi pari jotka toivat silti), sillä pieneen taloon mahtuu rajoitettu määrä tavaraa.

Viime sunnuntaina oli siis tuo kauan odotettu päivä! Vince vei Bean aamupäivällä marionettiesitykseen läheiseen puistoon, ja me järjestimme sillä aikaa juhlia Mailiksen kanssa. Tässä se piilottaa muovieläimiä hiekkasankoon. Vieressä käsienpesupiste.

Kavereita oli seitsemän, ja pyysimme lisäksi Mailiksen kaverin meille auttamaan ja ohjaamaan pienempien juttuja. Ohjelmassa oli ensin erilaisia tehtäviä joista sai palkinnoksi "poletteja", ja syömisen jälkeen poletit sai kuluttaa "karnevaalialueella".

Tehtävien piti kestää noin kolme varttia, mutta Mailis ja Ines käskyttivät juhlakansaa sellaisella vauhdilla että ensimmäiset kolme tehtävää taisivat olla kymmenessä minuutissa ohi. Siinä vaiheessa jatkuva komentaminen alkoi vissiin myös stressata pienempiä, jotka selkeässä kapinahengessä lähtivät leikkimään kesken tehtävien. Vain käskyttäjät olivat pettyneitä tähän, joten päästimme heidät viralliselle tauolle, ja annoimme pienten leikkiä rauhassa ennen välipalaa.

Karnevaaliosuuden aikana käskyttäjistä oli kyllä oikeasti paljon hyötyä, sillä Mailis teki ilmapalloeläimiä (se oppi tekemään niitä jossain suomikoulun juhlassa joku aika sitten), ja Ines annosteli karkkeja "kioskista" (eli ikkunasta). Kioskista sai "ostaa" myös kynän josta tulee "näkymätöntä mustetta", sillä Bea oli nähnyt sellaisen jollain kaverilla koulussa, ja on siitä asti puhunut siitä. Bea on aika kitsas näyttämään tunteitaan suuntaan tai toiseen, mutta nähdessään ne kynät se kyllä meinasi haljeta innostuksesta. 

Itse tein karnevaalialueella (eli kuistilla) kasvomaalauksia, mutta ne eivät onnistuneet kamalan hyvin sillä "maali" oli itsetehtyä, ja koostumuksessa on vielä parantamisen varaa. Lopuksi lapset kyllä tykkäsivät tehdä itse itselleen maalauksia.

Ennen kotiinlähtöä Mailis otti vielä Polaroid-kamerallaan kuvan joka kaverista Bean kanssa, ja antoi ne juhlijoille.

Tullessaan hakemaan lapsiaan suurin osa vanhemmista jäi oluelle ja juttelemaan kuistille, ja oli kiva tutustua muutamaan uuteen vanhempaan Bean kaveriporukassa. Kaiken kaikkiaan juhlat olivat siis oikein onnistuneet!

Itse viikonloppu oli kyllä vähän liian sosiaalinen, sillä perjantaina opettamisen jälkeen menimme parin uuden tuttavaperheen kanssa piknikille ja päädyimme yhden perheen luo paahtamaan vaahtokarkkeja pitkälle iltaan, ja lauantaina menimme sekä Montrealin Jazz-festivaaleille että syömään Vincen siskon luo. Maanantaina ei tehnyt mieli puhua kenellekään, mutta nyt siitäkin alkaa jo toipumaan.