juhannukseton keskikesä

Suomessa koululaiset ovat olleet kesälomalla jo viime blogipostauksesta asti, mutta täällä koulutaipale jatkoi juhannukseen asti. Olemme viimeisinä kouluviikkoina vihdoin saateet polkaistua kellariprojektin käyntiin. Tarkoituksena on siis rakentaa vessa kellariin ennen kuin ehkä ensi kesänä siirrämme oman makuuhuoneenne sinne, että saamme lapsille omat huoneet. Jo kaksi viikkoa sitten aloitimme palkkaamalla saman kaverimme joka vaihtoi keittiön tasot kanssani viime syksynä. Sebastien huuteli mittoja kellarista, minä sahasin ja ojensin valmiit pöllit ikkunan kautta sille paikalleen ruuvattaksi.

 Päivässä olimme jo saanet tämän verran tehtyä, ja putkimiesten tullessa seuraavalla viikolla tuntui että tämähän on jo kohta valmis!

No ei ollut. Sen jälkeen on vähän rakennettu lisää seiniä, mutta nyt odotellaan että putkimiehet tulevat takaisin asentamaan pöntön ja lavuaarin, ja että saadaan sähkömies paikalle. Kun kellari on parhaillaan lähes tyhjä, on myös otollinen aika saumata vetoisia kohtia ja siirtää osa lämmitysjäjestelmän putkista parempiin paikkoihin saadaksemme lisää kattotilaa. Eli oletan että olohuone näyttää tältä vielä ainakin viikon (ellei kaksi):

Vähän vanne kiristyy kaiken tämän kaaoksen takia, joka ei ainakaan vähentynyt lasten tuodessa pulpettinsa ja loperikkonsa sisällöt kotiin koulusta viime viikolla. Huoh. Olen sentään nakittanut Mailiksen tekemään oman osansa remonttihommista. Se on tähän mennessä maalannut kuistin rappusia niin että maalia oli vain jonkin verran tuossa ruskeassa kaiteessa...

Vince  on osallistunut käymällä tässä välissä vajaan viikon työmatkalla Perussa kaaosta paossa (no on se sentään tehnyt vähän sähkötöitä kellarissa, ja siirrellyt niitä lämmitysputkia). Papan reissun aikana söimme perunoita ja pinaattilettuja kuistilla, joka on ainut osa taloa joka ei ole remonttikaaoksen valtaama (paitsi ihan hiukan). Pinaatit olivat omasta maasta, mutta perunat olivat torilta. 

Oman maan perunat näyttävät tältä, ja ovat varhaisperunaa. Joko ne ovat valmiita nostettavaksi? Kahdessa perunanvarressa on ollut kukkia. 

Vaikka täällä juhlitaan myöskin Johannes Kastajan juhlaa tänä viikonloppuna, niin täällä se on enemmäkin kaupunkifestivaalijuhla kuin mökkiviikoloppu luonnonhelmassa. Kaiken remontoimisen keskellä ei ole ollut yhtään juhannusolo, mutta haaveilen tulevaisuuden juhannuksista jolloin voisi käydä pihasaunassa ja sen jälkeen syödä oman maan perunoita (ja sitten siirtyä viileään kellariin nukkumaan). 

koulunpäättäjäiset ja monta kompostia

Samana päivänä kun Suomessa juhlittiin koulujen päättäjäisiä, meillä oli suomikoulunpäättäjäiset. Aika moni perhe oli poissa lauantaina, mutta tässä siis kuitenkin iso osa oppilaista. Mailis ja Bea on ylhäällä keskipaikkeilla todistustensa takana.

Suomikoulun jälkeen otin loppuviikonlopun rennosti, sillä opetan nyt kesällä kolme kurssia, mutta luennot ovat niin että opetan torstai-iltana, ja perjantaina koko päivän. Usein mietin torstai-iltana että voisin oikeastaan nukkua autossa, koska pitää kuitenkin olla takaisin samalla parkkipaikalla reilun 10 tunnin päästä. Mutta toisaalta tämä aikataulun takia ehtii kesällä enimmäkseen olla lasten kanssa kotona, mikä on tosi hieno juttu.

Täällä oli vihdoin tosi lämmin ilma loppuviikosta, ja sunnuntaina siivosin autotallin takaosan, ja tein sinne kompostikeskuksen. Siellä oli  vesitynnyri johon oli tarkoituksen tehdä verkko joka estää roskien menemisen tynnyriin, mutta se suunnitelma ei parissa vuodessa ole ehtinyt materialisoitumaan. Lisäksi puu vuosi koko ajan sen verran että sinne olisi täynyt laittaa sisälle toinen tynnyri.

Vincen äiti on tehnyt muutoksia omalla pihallaan, ja he toivat oman sadevesitynnyrinsä meille viime viikolla. Se on rumempi, mutta toimii kunnolla, eli asensin sen edellisen tynnyrin paikalle (ränniä piti lyhentää vaan hiukan).

Valmis!

Osallistuin pari viikkoa sitten ruokakaupan kompostikampanjaan, ja "voitin" (huokeaan hintaan) sieltä tuon isoimman taka-alalla olevan kompostin. Tarkoituksenani oli kompostoida kissan"hiekka" sinne ja rakentaa piharoskalle pari verkkokompostia lisäksi. Mutta lauantaina vastapäinen naapurin sanoi että hankkiutuu eroon noista pyörökomposteista, ja jos ei saa niitä meille niin laittaa ne roskiin. Eli nyt meillä on kolme kompostipömpeliä, ja sitten vielä kaupungin komposti johon laitetaan kaikki ruokajäte.  Eiköhän näillä kompostoi pari vuotta...

toukokuun juhlia

Toukokuu on tiivis juhlakuu, sillä ensin on äitienpäivä, ja sitten omat syntymäpäiväni.
Tänä vuonna äitienpäivää juhlittiin aika pienimuotoisesti vain oman perheen kesken, sillä edellisenä viikonloppuna oli ollut talkooviikonloppu, ja kuun lopussa juhlittiin Vincen siskon (ja hiukan munkin) synttäreitä suvun yhteisellä brunssilla.

Siihen väliin mahtui vielä naapurin pojan kastejuhla, jonka viettäminen venyi pitkälle iltaan grillibileiden muodossa. Tässä vino kuva kirkonportailta kasteen jälkeen.

Lukukauden loppukiireiden ja kuninkaallisten häiden katsomisen lisäksi ehdimme järjestää pihakirppiksen päästäksemme eroon kellariin ja varastoon kertyneistä tarpeettomista tavaroista. Välillä aina huomaan että vanhemmat sanovat tällaisista tilanteista että ne on hyvä tilaisuus opettaa lapsille yrittäjyyttä ja bisneksentekoa, mutta meillä ei kyllä taida oppia kumpaakaan edes pihakirppiksellä: pihan sivussa oli iso läjä tavaraa jotka annoimme ilmaiseksi, ja kaikki tuotot lahjoitimme järjestölle joka auttaa yksityisiä henkilöitä sponsoroimaan syyrialaisia pakolaisia (yksi suomikoulukaveri on sitä kautta auttanut jo kaksi perhettä tänne).

Se mikä ei mennyt kaupaksi on sittemmin kaupattu nettikirpparilla tai kannettu lähikirpparille, eli onneksi nurkat sentään tyhjenivät tehokkaasti vaikka rahapussi ei täyttynytkään.

Päivät eivät ole vielä olleet ihan hirveän kuumia (toisin kuin Suomessa!), mutta sen verran on kuitenkin lämpöä että olemme voineet siirtyä elämään kuistille ja takapihalle. Bean paras tarhakaveri tuli käymään Ranskasta pari viikkoa sitten, ja ne yhteiset leikkihetket taisivat olla Bean tuokokuun huippukohtia.

Itse olen lähinnä puutarhuroinut. Rakensin toisen kasvulaatikon, ja ruinasin puhelimessa riittävän kauan että taimitarha antoi tulla hakemaan multaa omiin säkkeihin (ettei tule muovijätettä säkeistä).

Olen menneen vuoden aikana lueskellut lääkeyrttien käytöstä, ja tänä vuonna lähestyin nurmikon rikkaruohoja siitä näkökulmasta. Tässä siis Mailis pesemässä voikukan juuria, ja alemmassa kuvassa kuivumassa ne juuret, piharatamoa, ja perhosorvokkeja. Juurista tulee teetä, ratamoista ja orvokeista uutan öljyä.

Olen viime syksynä ja tänä kesänä siirtänyt kaksi isoa raparperia anopin pihalta meille, mutta tänä kevään en uskaltanut ottaa niistä varsia vasta kuin yhteen pieneen satsiin mehua, ja pikkupurkkiin raparperi-syreenisiirappia. Sillä kostutin Camillen ja minun yhteisen syntymäpäiväkakun jota siis syötiin jo menneenä sunnuntaina.

Tästä on hyvä jatkaa kesäkuuhun!

häätalkoot

Meille on tulossa kiireinen hääkesä, sillä heinäkuussa on Vincen isän ja tämän pitkäaikaisen avovaimon häät, elokuussa Nooran häät Suomessa, ja syyskuun alussa Vincen siskon Camillen häät. Camille ja Cedric järjestävät häänsä sukutilan ladossa, ja se ei parhaillaan ole ihan (lue: ollenkaan) juhlakunnossa.
Viime viikonloppuna oli siis ensimmäinen talkooviikonloppu, jossa oikeastaan koko suku oli valitsemassa mitä menee roskiin ja mitä viedään pois. Menimme sinne jo perjantaina, ja lauantain vastaisena yönä tuuli niin kovin että meinasi lähteä katto päältä. Aamulla sähköt ja vesi olivat poikki pari tuntia, ja metsässä näkyi aamukävelyllä muutama iso kaatunut puu.

Työmaa oli kuitenkin paikallaan, ja aamulenkin jälkeen pääsimme töihin. Suurin työ oli sekä hyvän puutavaran uudelleen pinoaminen pois keskilattialta että roskapuun polttossa.

Koko lauantai meni siis näissä tunnelmissa. Onneksi Vincen täti oli lapsien seurana, sillä muuten en olisi itse saanut tehtyä mitään. Bea ehti jo vaipua pienimuotoiseen masennukseen parin tunnin aikana kun aamulla Ei Ollut Mitään Tekemistä. Mailis ajoi varmaan muutaman tunnin ajan golf-kärryä lauantaina.

Tässä talkooporukka, joka on varsinkin iloinen siitä että homma on tältä erää ohi.

Sunnuntaina jatkoin riehumista vielä hiukan kotona, sillä taimet alkavat olla jo sen kokoisia että niiden istutuspenkki pitää saada valmiiksi.

Kehikko on nyt paikassaan, mutta pohjatyöt vielä odottavat tekijäänsä. Harmi että juuri tähän samaan sumaan osuu tietty viimeisten kokeiden korjaaminen, eli palkkatöitäkin pitää välillä tehdä.