lukutoukka

Mailiksen lukuinnostus sen kun jatkuu! Käymme kerran viikossa kunnankirjastossa uusimassa lukemistoa, ja välillä Mailis unohtuu sinne lukemaan jotain. Harmittavasti se ei kovin hanakasti suostu aloittamaan uutta kirjasarjaa koska ei "usko etta tykkää siitä", ja sitten toisaalta lukee samoja kirja useaan kertaan. Välillä me pakotetaan Mailis lukemaan parikymmentä sivua ennen kuin annetaan sen päättää ettei kirja ollutkaan hyvä (näin se aloitti ne Harry Potteritkin jotka on nyt jo kaikki luettu, mutta jotka eivät muka vaikuttaneet yhtään kiinnostavilta aluksi). Parin vuoden päästä se voi toisaalta lukea ne uudestaan englanniksi, ja sitten ehkä suomeksikin.

syntymäpäiväviikonloppu (-viikko, -kuukausi)

Rankan kevään jälkeen toukokuu on onneksi ollut yhtä juhlaa. Ensin kuun alkupuolella voi juhlia sitä että syöpädiagnoosista on jo kaksi vuotta, sitten oli äitienpäivä, ja sitten oli synttärit. Se lisäksi että skumppaa kuluu, olen myös ostanut itselleni lahjoja (nahkainen työlaukku ja uusi kaulakoru rikkoutuneen tilanne, joskin molemmat ovat vielä postissa) ja kaatanut varmaan puolen kuun palkan taimitarhan (ja rautakaupan) kassaan.

Suurin projekti on ollut kasvulaatikon rakentaminen takapihalle. Kävin joku aika sitten ostamassa puutavaran, ja viikko sitten Vince piti kotityöpäivän voidakseen olla apumiehenä rakennusprojektissa. Tässä olen saanut vasta laudat kaivettua autotallista pihalle.

Se meni yllättävän hyvin yhteiseksi rakennusprojektiksi, ja nyt jo suunnittelen että siihen viereen pitäisi varmaan tehdä toinen samanmoinen. Laitan kuvia valmiista laatikosta sitten kun taimet ovat hiukan saaneet kokoa, ja kun ulkona ei sada hyistä tihkusadetta. Täälläkin on ollut epävakaa ja viileä levät, mutta onneksi ei ole tullut enää hallaöitä. Metsäomenapuu kukkikin oikein voimalla tänä keväänä menetettyään kaikki kukintansa hallayönä viime keväänä.

Napsaisin yhden oksan keittiönpöydällekin (ja ai niin, tuon taulukin on uusi, ja sekin meni tähän toukokuun lahjakonkurssiin).

Vince ei kaiva puutarhaa (eikä osta lahjoja - laskut kyllä maksaa yhteiseltä tililtä), mutta häärää keittiössä sitäkin tehokkaammin. Joku juhlaillallinen menneenä kuuna oli tämä simpukka-ateria (nam).

Juhlimme suvun kanssa viime viikonloppuna omiani ja Vincen siskon Camillen syntymäpäiviä yhteisesti (kuten yleensä), ja tässä vielä kuva sieltä.

Kaiken juhlimisen jälkeen alkaa tuntumaan siltä että energiatasotkin taas ovat kohdillaan!

elämän kevät

Kevät on ollut yllättävän rankka työrintamalla, sillä tuurasin sairaslomalaista 12 viikkoa lukukauden viidestätoista viikosta, mutta koko ajan olettaen että kohta se tulee kohta takaisin. Tästä johtuen otin liikaa kursseja ("kun kohta lähtee nää kaksi"), ja olin alusta asti hiukan äärirajojen yli venytetty. Sitten maaliskuussa tämän sairastajan toinen tuuraaja jäi myös työuupumuksen takia sairaslomalle (oikeesti), ja sain siltä ristikseni pinon korjattavia esseitä, ja uusien tuuraajien perehdyttämisen ja tukemisen. Itse asiassa se ei tuntunut edes mitenkään kovin rankalta silloin, mutta toimin varmaan lähinnä jatkuvasti kiireestä johtuvalla adrenaliinilla. Pian sen jälkeen se ensimmäinen sairastelija tuli takaisin, ja tuli sellainen oli että NYT voisi vihdoin vähän hengähtää! Mutta siinä vaiheessa olin jo aloittanut yhden kesäkurssin (jonka otin "koska se sairastelija tulee kuitenkin kohta takaisin"), eli kursseja oli edelleen neljä joista kaksi vaatii paljon viikottaista valmistelua (viisi on täysmäärä).
Siinä vaiheessa aloin ymmärtämään niitä sairastelijoita, sillä olin jotekin ihan täysin uupunut. Kiukuttelin ja itkeskelin kotona, koko ajan väsytti, vihasin kaikkia opiskelijoitani, eikä yhtään huvittanut mennä töihin. Kirsikkana kakun päälle tähän osui anopin muutto ja suomikoulukonferenssin valmistelu ja osallistuminen, joihin meni kaksi viikonloppua melkein kokonaan. Mietin välillä että jos hakisi itsekin sairaslomaa. Onneksi Vince sai oman lukukautensa purkkiin jo pari viikkoa aiemmin, ja on siita asti laittanut iltaruuat ja hoitanut lapset kokonaan viikonloppuisin, ja melkeen iltaisinkin.

Nyt omatkin talven loppukokeet on jo korjattu, ja jäljellä on enää se kesäkurssi. Työkiireiden hellitettyä olen lähinnä terapeuttisesti laittanut puutarhaa, josta olen tähän mennessä kaivanut ylös lähes 200 litraa voikukkaa.

Kuistikin on saanut kesäasun, ja aina lämpötilan salliessa olemme syöneet siellä. Kevät on tullut kyllä aika keikkuen, eikä yksi lämmin jakso vielä ole tarkoittanut sitä että lämpötilat olisivat sopivat seuraavanakin päivänä.

Epävakaa ja sateinen kesä toi tullessaan isot tulvat Montrealin pohjoispuolella, mutta täällä etelässä tilanne ei näyttänyt tätä huonommalta. Toisaalla ihmisten kellarit ja pääkerroksetkin tulvivat, eikä joiltain alueilta päässyt pois ollenkaan koska teilla oli välillä metrikin vettä.

Tällä viikolla Vince oli työmatkalla Quebecin kaupungissa, mutta tämän ikäisten lasten kanssa kotinaisena oleminen on jo ihan helppoa (varsinkin kun opettaa vain yhden kurssin viikossa).

Sekä lapset että toinen kissoista oli kuitenkin oikein iloinen papan paluusta.

Täällä on parhaillaan pitkä viikonloppu, sillä maanantai on Kanadassa Kuningatar Victorian syntymäpäivän muistopäivä. Lapset menevät tänään Vincen äidin luo yökylään, ja itse teen varmaan vähän lisää puutarhatöitä. Ja sitten voisi mennä aikaisin nukkumaan.

bean tutustumiskäynti koulussa

Tässä on Bean päivähoitoryhmä. Se on käynyt samassa perhepäivähoidossa siitä asti kun muutimme tänne, ja se on sama paikka jossa Vincen nuorin sisko Jeanne kävi 15 vuotta sitten. Bea tykkää tosi paljon tästä paikasta (ja niin minäkin). Nyt päivähoitoa on kuitenkin jäljellä enää kaksi kuukautta, ja sitten reilun kuukauden lomailun jälkeen Bea meneekin elokuussa esikouluun.  Se menee siis samaan kouluun kuin Mailiskin, ja siellä oli tällä viikolla tutustumiskäynti.

Esikoululaista hiukan jännitti aamulla uuden koulunsa edessä. Itse vierailun aikana vanhemmat kuuntelivat rehtorin ohjeita liikuntasalissa, ja lapset menivät tulevien opettajiensa johdolla leikkimään ja tutustumaan toisiinsa. 

Äitiäkin hiukan jännitti etukäteen että miten Bea mahtaa pärjätä, sillä kuten olen täälläkin maininnut, Bea on aika ujo, eikä puhuminenkaan ei aina onnistu vieraiden läsnäollessa.  

Bea myös viihtyy vähän liiankin hyvin omissa oloissaan (toisin kuin Mailis), ja yleensä hoitopäivän jälkeen se leikkii ihan yksin omia mielikuvitusleikkejään iltaruokaan asti. Nyt keväällä se tarkoittaa sitä että Bea usein menee yksin takapihalle missä se juoksentelee ympäriinsä hiljaisen puheensorinan kuuluessa avonaisista ikkunoista keittiöön (se siis joko puhuu itselleen tai mielikuvitusleikkijöille, mutta hiljenee heti jos se huomaa että joku kuuntelee sen juttuja).

Kouluun jätettävässä kaavakkeessa kysyttiin monia asioita, ja kysyin Bealta että laitetaanko siihen että joskus hänen on vaikea puhua vieraille ihmisille, ja Bea itse päätti että ei laiteta. Me emme olleet paikalla kun opettajat veivät lapset leikkimään, mutta jälkeenpäin Bea sanoi vastailleensa niiden kysymyksiin, eli toivon kovasti että tämä ongelma olisi nyt menneen talven lumia. Tutustumispäivän iltana kysyin haluaako Bea mennä syksyllä vielä vuodeksi hoitoon vai joko se menee kouluun, ja se ainakin heti vastasi että ilman muuta kouluun. Ja onhan siellä onneksi Mailis turvana.