elämän kevät

Kevät on ollut yllättävän rankka työrintamalla, sillä tuurasin sairaslomalaista 12 viikkoa lukukauden viidestätoista viikosta, mutta koko ajan olettaen että kohta se tulee kohta takaisin. Tästä johtuen otin liikaa kursseja ("kun kohta lähtee nää kaksi"), ja olin alusta asti hiukan äärirajojen yli venytetty. Sitten maaliskuussa tämän sairastajan toinen tuuraaja jäi myös työuupumuksen takia sairaslomalle (oikeesti), ja sain siltä ristikseni pinon korjattavia esseitä, ja uusien tuuraajien perehdyttämisen ja tukemisen. Itse asiassa se ei tuntunut edes mitenkään kovin rankalta silloin, mutta toimin varmaan lähinnä jatkuvasti kiireestä johtuvalla adrenaliinilla. Pian sen jälkeen se ensimmäinen sairastelija tuli takaisin, ja tuli sellainen oli että NYT voisi vihdoin vähän hengähtää! Mutta siinä vaiheessa olin jo aloittanut yhden kesäkurssin (jonka otin "koska se sairastelija tulee kuitenkin kohta takaisin"), eli kursseja oli edelleen neljä joista kaksi vaatii paljon viikottaista valmistelua (viisi on täysmäärä).
Siinä vaiheessa aloin ymmärtämään niitä sairastelijoita, sillä olin jotekin ihan täysin uupunut. Kiukuttelin ja itkeskelin kotona, koko ajan väsytti, vihasin kaikkia opiskelijoitani, eikä yhtään huvittanut mennä töihin. Kirsikkana kakun päälle tähän osui anopin muutto ja suomikoulukonferenssin valmistelu ja osallistuminen, joihin meni kaksi viikonloppua melkein kokonaan. Mietin välillä että jos hakisi itsekin sairaslomaa. Onneksi Vince sai oman lukukautensa purkkiin jo pari viikkoa aiemmin, ja on siita asti laittanut iltaruuat ja hoitanut lapset kokonaan viikonloppuisin, ja melkeen iltaisinkin.

Nyt omatkin talven loppukokeet on jo korjattu, ja jäljellä on enää se kesäkurssi. Työkiireiden hellitettyä olen lähinnä terapeuttisesti laittanut puutarhaa, josta olen tähän mennessä kaivanut ylös lähes 200 litraa voikukkaa.

Kuistikin on saanut kesäasun, ja aina lämpötilan salliessa olemme syöneet siellä. Kevät on tullut kyllä aika keikkuen, eikä yksi lämmin jakso vielä ole tarkoittanut sitä että lämpötilat olisivat sopivat seuraavanakin päivänä.

Epävakaa ja sateinen kesä toi tullessaan isot tulvat Montrealin pohjoispuolella, mutta täällä etelässä tilanne ei näyttänyt tätä huonommalta. Toisaalla ihmisten kellarit ja pääkerroksetkin tulvivat, eikä joiltain alueilta päässyt pois ollenkaan koska teilla oli välillä metrikin vettä.

Tällä viikolla Vince oli työmatkalla Quebecin kaupungissa, mutta tämän ikäisten lasten kanssa kotinaisena oleminen on jo ihan helppoa (varsinkin kun opettaa vain yhden kurssin viikossa).

Sekä lapset että toinen kissoista oli kuitenkin oikein iloinen papan paluusta.

Täällä on parhaillaan pitkä viikonloppu, sillä maanantai on Kanadassa Kuningatar Victorian syntymäpäivän muistopäivä. Lapset menevät tänään Vincen äidin luo yökylään, ja itse teen varmaan vähän lisää puutarhatöitä. Ja sitten voisi mennä aikaisin nukkumaan.