viimeiset lomapäivät

Viimeisenä varsinaisena lomaviikonloppuna olimme Bromontissa vuosittaisissa sukujuhlissa. 

Valokuvia tuli otettua todella vähän, mutta muutama kuitenkin. Tilan päärakennus on tuossa vasemmassa reunassa (siellä me siis nukuimme ja juhlitaan esim. joulu), mutta nämä kesäjuhlat järjestetään tuolla ihan oikealla olevassa vanhassa navetassa. 

Välimatkat on vähän pitkiä kantaa rekvisiittaa navettaan, mutta onneksi niitä voi ajella sinne golf-autolla. Tässä kuskaan keräämiäni kukkia.

Loppuillasta navetan entiselle lehmähuutokauppalavalle nousee suvun muusikot. Mailis lauloi Frozen-elokuvan tunnarin, mutta ensi vuodeksi se voisi opetella jo vähän jotain vaativampaa. Kuvassa oleva Vincen iäkäs isosetä oli aikoinaan ammattimuusikko (no, ainakin jonkin aikaa ennen kuin siitä tuli muistaakseni jonkinlainen makkaratehtaiden laaduntarkkailija, mistä syystä se ei vieläkään syö makkaraa).

Juhlien jälkeen oltiin kotona vielä pari päivää, ja keskiviikkona alkoi oikea arki. Mailis meni koulun järjestämään "iltapäivähoitoon" ennen varsinaista koulunalkua, ja Bea omaan päivähoitoonsa. Itse vietin koko keskiviikon sumplien tulevan vuoden aikatauluja, mutta nyt ne alkavat olla aika hyvin hanskassa. Aloitan neljällä kurssilla (joista tosin kaksi ovat sairasloman sijaisuuksia), ja saan todennäköisesti vielä ainakin yhden kurssin kontolleni lokakuussa.

Varsinainen opetus alkoi perjantaina. Koulussa ilmeisesti ei enää ajatella että oppilaat tuovat opettajille omenan, vaan jokainen saa ottaa korista omenansa ihan itse. 

Perjantaina töiden ja jälkeen lapset lähtivät anopille yökylään, ja suomikoulunaiset tulivat meille suunnittelemaan ensi vuoden suomikoulua. Ehdittin me vähän juoruamaankin ja juomaan viintä (yksi agendan virallisista kohdista oli myös "opettajien saunailta"). Tähän oli hyvä lopettaa ensimmäinen työviikko, ja vielä kivempaa oli että seuraavana aamuna sai katsoa sohvalla telkkaria iltapäivään asti! Siitä virkistyneenä ehdin tänään jo alkaa suunnittelemaan vielä yhtä isompaa taloprojektia, mutta katsellan sitä nyt vielä...
Huomenna täällä alkaa koulu virallisesti, eli seuraavaksi seuraa kuvia Mailiksen ensimmäisestä koulupäivästa!

naapurin remonttia

Naapurin tontti näyttää tältä, eli ihan kaikki remontti ei tällä kadulla tapahdu meidän pihassa. Tämän reippaasti oli satavuotiaan talon perustukset alkoivat murenemaan, ja niitä korjatessa naapuri päätti myös kaivauttaa kellariin sen verran lisää huonekorkeutta että siellä mahtuu aikuinen kävelemään kumartumatta. Viime viikolla talo siis irrotettiin perustuksistaan ja nostettiin ilmaan. Oletan että alkavalla viikolla alkaa uuden kellarin valu.

Montrealissa on saanut aikanaan rankentaa taloja todella vieri viereen, ja koko tuo talojen väliin jäävä kaistele (eli meidän tontti) on työmaata parhaillaan. Pienet tilat johtavat myös harmittavaisiin kömmähdyksiin, ja viime viikolla havahduin aamuteen äärestä siihen että syreenipuskat heiluvat pihalla epäilyttävästi. Siellä yksi nuorista rakennusmiehistä oli heilumassa moottorisahan kanssa, ja huikkasi iloisesti että "me vaan leikataan tämä toinen syreeni tästä pois että päästään tätä kautta takapihalle, ei tässä kauan mene!". Jossain oli ollut kommunikaatiokatkos, ja miehet olivat siinä uskossa että syreeni oli naapurin pihalla (tosin naapurikin tykkää kovasti tästä puusta jonka oksat tulevat hänen terassinsa ylle, ja hän oli kuulemma teroittanut ettei niitä saa kaataa...). No, suurin osa vuosikymmeniä vanhaa syreenia on vielä tallella, ja koitin oikein diplomaattisesti selittää ettei puuta saa yhtää parturoida enempää.

Tästä välikohtauksesta huolimatta tulen hyvin toimeen rakennusporukan kanssa, ja juttelemme päivän tärkeimmät kuulumiset päivittäin. Annoin myös heille luvan laittaa bajamajan meidän pihalle, ja vitsailin että sain vihdoin vessan pääkerrokseen.    

Kiitokseksi bajamajaluvasta remonttiporukan pomo toi meille voipiirakoita, joista sai hyvin yhden illallisen.

Molemmat kuistit ovat jatkuvasti maa- ja rakennuspölyä täynnä, joten siirsin illallisen alkuviikosta järven rantaan. Rannassa tuuli sen verran ettei ampiaisiakaan juuri ollut, ja lainesiin tuijottelun jälkeen jaksoi taas tuijotella rakennustyömaata.

Ihan ilman remoittia ei omakaan torppa vielä ole, sillä tiistaina oli melkein raamatullinen vedenpaisumus, ja kellariin vuosi vesi ikkunanpielistä ja perustuksen parista lohkeamasta. Luulisin etta sain pahimmat korjattua ja tilkittyä, joten nyt sitten odottelen uutta sadetta jännityneenä.

kesän viimeiset (?) projektit

Yleensa saadessamme lapsetonta aikaa suuntaamme ravintolaan treffeille, mutta tällä kertaa pysyimme visusti kotinurkilla: Vincen töitä tehden ja minä kesän viimeisiä taloprojekteja viimeistellen.

Tämä oli yksi kiireisimmistä projekteista, eli kuistin rikkoitunut tukipuu piti korjata (Bea ehti jo tippua siitä alas, onneksi ilman suurempia vaurioita).

Ei ehkä menty treffeille tällä kertaa, mutta noutosushin syöminen omalla kuistilla oli oikeastaan ihan yhtä kivaa. Teippasin samalla takaoven jotta saisin sen maalattua samanlaiseksi kuin etuoven, jonka maalasin pari viikkoa sitten.

Sahan ollenssa sopivasti esillä kaiteen korjaamista varten aloitin samalla yhden joululahjaprojektin (nämä pala ovat siitä). 

Kuistin lopputulos näyttää tältä!

En löytänyt ihan samanlaista tukipuuta kuistiin, joten siirsin yhden vanhan tukipuun tuohon keskelle, ja laitoin se aavistuksen erilaisen reunimmaiseksi mistä erilaisuutta ei niin helposti huomaa. 

Seuraavana päivänä ehdin vielä tehdä pari keittiössä häirinnyttä juttua, niistä suurimpana tämän laatan poistaminen:

Nakuttelin sen irti kolmekymmeneen asteen helteessa, ja laitoin tilalle tavallisen valkoisen laatan. Uusi laatta löytyi autotallista, ja ikävä kyllä se ei ole sävyltään ihan täysin samanvärinen kuin nuo ympärillä olevat, mutta huomattavasti lehmää parempi kuitenkin.  

Lisäksi innoistuin sutaisemaan nopean maalikerroksen keittiön kaappeihin jotka maalasin kaksi kesää sitten jollain kellarista löytyneellä perusseinämaalilla. Mattapintaan jäi kuitenkin kaikki lika kiinni, eikä sitä edes saanut pyyhittyä kunnolla puhtaaksi. Nyt ovissa on kiiltavä oville tarkoitettu maali, ja osittain uudet (pihakirppikseltä löytyneet) vetimet. Harmikseni pussissa olleet kahvat ovat vääränmittaiset, ja seuraava homma on siis lähteä rautakauppaan katsomaan mitä sieltä löytyisi ratkaisuksi (nuo kulta-valkoiset väistyivät messinkisten tieltä).

Kaiken tämän tehokkaan remontoimisen takia tuli aika yllätyksenä kun uusi omalääkäri soitti eilen illalla ja sanoi saaneensa verikokeiden tulokset, joista näkyy että kärsin niin vakavasta anemiasta että pitäisi melkein lähteä sairaalaan saamaan rautaa suonensisäisesti. Katsotaan siis mitä kaikkea saankaan vielä syksyn mittaan aikaan kun rauta-arvot saadaan tänään aloitetulla hevoskuurilla kohdilleen!

lapset mökillä

Muutamia viikkoja sitten Bea ja Mailis olivat Vincen isän mökillä kaksi yötä, ja viime viikolla Danièle ehdotti että tällä kertaa he voisivat ottaa lapset kolmeksi yöksi. Sekä minä että Vince oltiin vähän sitä mieltä että se on ehkä vähän liian pitkä aika, mutta koska sekä lapset että isovanhemmat olivat sitä mieltä että ei ole, niin keitäs me oltiin niitä estelemään.

Mökillä on iso kokoelma pieniä nukkeja joilla Bea tykkää leikkiä:

Lisäksi mökilla uidaan sekä omassa uima-altaassa että läheisessä vesipuistossa:

 Isovanhempien kanssa pääsee myös yleensä ravintolaan syömään...

...je kesällä myös torille hakemaan viikon vihannekset

Yhtenä päivänä lapset olivat pääseet grandpapan kanssa kalaan, mutta saaliiksi oli tullut vain yksi pieni kala joka pääsettiin takaisin.

Kaikenkaikkiaan koko reissu oli mennyt todella hienosti, siitäkin huolimatta että ollessamme siellä koko perheen kanssa viime viikonloppuna Mailis sanoi nukkumeenmennessä Bealle että heidän huoneen ikkunan takana on ihmissusia (Bea siirtyi äidin viereen loppuyöksi, ylläri). Tällä kertaa ihmissudesta ei puhuttu onneksi ollenkaan, eikä Beallekaan ollut tullut yhtään ikävä kotiin (tosin kotiutumispäivänä se nukkui kahden tunnin päiväunet, ja seuraavana aamuna yhdeksaan asti, eli taisi se aavistuksen rankkaa kuitenkin olla).