naapurin remonttia

Naapurin tontti näyttää tältä, eli ihan kaikki remontti ei tällä kadulla tapahdu meidän pihassa. Tämän reippaasti oli satavuotiaan talon perustukset alkoivat murenemaan, ja niitä korjatessa naapuri päätti myös kaivauttaa kellariin sen verran lisää huonekorkeutta että siellä mahtuu aikuinen kävelemään kumartumatta. Viime viikolla talo siis irrotettiin perustuksistaan ja nostettiin ilmaan. Oletan että alkavalla viikolla alkaa uuden kellarin valu.

Montrealissa on saanut aikanaan rankentaa taloja todella vieri viereen, ja koko tuo talojen väliin jäävä kaistele (eli meidän tontti) on työmaata parhaillaan. Pienet tilat johtavat myös harmittavaisiin kömmähdyksiin, ja viime viikolla havahduin aamuteen äärestä siihen että syreenipuskat heiluvat pihalla epäilyttävästi. Siellä yksi nuorista rakennusmiehistä oli heilumassa moottorisahan kanssa, ja huikkasi iloisesti että "me vaan leikataan tämä toinen syreeni tästä pois että päästään tätä kautta takapihalle, ei tässä kauan mene!". Jossain oli ollut kommunikaatiokatkos, ja miehet olivat siinä uskossa että syreeni oli naapurin pihalla (tosin naapurikin tykkää kovasti tästä puusta jonka oksat tulevat hänen terassinsa ylle, ja hän oli kuulemma teroittanut ettei niitä saa kaataa...). No, suurin osa vuosikymmeniä vanhaa syreenia on vielä tallella, ja koitin oikein diplomaattisesti selittää ettei puuta saa yhtää parturoida enempää.

Tästä välikohtauksesta huolimatta tulen hyvin toimeen rakennusporukan kanssa, ja juttelemme päivän tärkeimmät kuulumiset päivittäin. Annoin myös heille luvan laittaa bajamajan meidän pihalle, ja vitsailin että sain vihdoin vessan pääkerrokseen.    

Kiitokseksi bajamajaluvasta remonttiporukan pomo toi meille voipiirakoita, joista sai hyvin yhden illallisen.

Molemmat kuistit ovat jatkuvasti maa- ja rakennuspölyä täynnä, joten siirsin illallisen alkuviikosta järven rantaan. Rannassa tuuli sen verran ettei ampiaisiakaan juuri ollut, ja lainesiin tuijottelun jälkeen jaksoi taas tuijotella rakennustyömaata.

Ihan ilman remoittia ei omakaan torppa vielä ole, sillä tiistaina oli melkein raamatullinen vedenpaisumus, ja kellariin vuosi vesi ikkunanpielistä ja perustuksen parista lohkeamasta. Luulisin etta sain pahimmat korjattua ja tilkittyä, joten nyt sitten odottelen uutta sadetta jännityneenä.