keittiöprojekti (ei oma)

Vincen äiti erosi edellisestä miehestään Charles'ta (Vincen isäpuolesta) viitisen vuotta sitten. Charles jäi asumaan heidän entistä yhteistä kotiaan, ja on ollut aika hukassa vanhan ja ison talon kanssa jota se ei aikoinaankaan ollut kovin innostunut huoltamaan. Se oli myös eron jälkeen aika masentunut, eikä sitä varmaankaan auttanut se, että se jäi yhteiseen taloon asumaan, mutta siellä nyt vain oli vähemmän huonekaluja, yhteisiä valokuvia, ja lapsia (joka toinen viikko). Yksi asia mikä mua ihmetytti aina oli että se nukkui kellarikerroksessa Vincen veljen vanhassa huoneessa, eikä vähän ennen eroa remontoidussa ja laajennetussa makuuhuoneessa yläkerrassa.

Sillä(kin) oli synttärit lokakuussa, ja meidän lahja sille oli käydä salaa maalaamassa se makuuhuone ja lisäksi keittiö. Yllätyksestä ei meinannut tulla ensin mitään koska emme onnistuneet junailemaan sille mitään tekosyytä menna pois viikonlopuksi, mutta viime hetkellä se olikin keksinyt itselleen menoa ihan sattumalta juuri siksi viikonlopuksi joka sopi meille!

Kaksi viikkoa sitten lauantaiaamuna siis saavuimme paikalle Vincen siskon ja sen poikaystävän kanssa maalipurkit kainalossa. Vincen nuorinkin sisko oli lauantaina apuna, ja Evelyne puolestaan vahti Mailista ja Beaa viikonlopun että me saimme maalata rauhassa.

Tältä keittiö ja makuuhuone näytti ennen:

Alkuperäiset 50-lukulaiset haalean mintunvihreät kaapit (ja seinät ja listat ja kaikki), jotka olivat aika likaisia ja kolhiintuneita. Ja ei-niin-innokas apulainen. 

Se makuuhuone (josta on kyllä jo seiniltä otettu juttuja pois maalauksen tieltä). En kyllä itsekään nukkuisi tässä turkoosissa unelmassa vaikkei siihen liittyisikään avioeromuistoja.

Maalaamiseen meni melkein kaksi päivää neljältä aikuiselta, mutta saatiin kaikki valmiiksi juuri ajoissa! Ehdimme jopa siivota ja laittaa kaikki paikalleen, ja sitten ehdimme odotella puolisen tuntia tyhjänpanttina ennen kuin päivänsankari saapui. Charles oli todella yllättynyt ja ihmetteli muutosta kyyneleet silmissä.
Tässä "jälkeen"-kuvat.

Maalausvaatteet on jo kassissa, mutta korjaan sormella jotain pikkuvirhettä.

Tässä oli näkojään vielä maalausvaatteet päällä vaikka kaikki jo valmista onkin.
Kuulimme eilen että Charles on siirtänyt viimeisetkin vaatteensa tämän huoneen vaatekaappiin, joten luulen että onnistuimme "remontissa"! Vaikka maalaamiseen enemmän aikaa ja rahaa kuin olimme ajatelleet (ylläri), niin oli yllättävän hauska viettää viikonloppu aikuiseurassa ilman että tarvitse huolehtia kenenkään syömisistä tai päiväunista.

Tänä viikonloppuna ollaan juhlittu Vince synttäreitä lisää käymällä eilen ravintolassa kahdestaan, ja tänään se meni kavereiden kanssa katsomaan jotain bändiä. Jos tämä juhliminen nyt sitten olisi tässä jouluun asti (=nyt voikin sitten alkaa stressaamaan joululahjoista).

halloween

Tämä aika vuodesta on yhtä juhlaa Vincen perheessä, sillä loka-marras osuu todella monet syntymäpäivät: Vincen, Vincen isoäidin, anopin, anopin uuden miehen, ja sen entisen miehen (eli Vincen isäpuolen).

Ja sitten on tietysti halloween!  

Tänä vuonna Mailis halusi olla vampyyri, ja Bea onneksi halusi olla leijona kuultuaan että sellainen puku on jo kotona. Halloween osui aivan mahtavasti lauantaiksi, ja vielä niin että seuraavana aamuna siirryttiin talviaikaan, eli sai nukkua tunnin pidempään. Mailis osallistui lauantai iltapäivällä naapuriperheen järjestämään halloween-aarteenetsintään...

ja Bealla oli kutsu hoitokaverin syntymäpäiville, eli lisätunti yöunta tuli tarpeeseen meille kaikille.

Sunnuntaiksi olimme kutsuneet Vincen äidin miehineen meille brunssille juhlimaan Vincen ja Evelynin synttäreitä. Anoppi kävi illallla katsomassa lasten pukuja (se nappasi tämä kuvankin), ja samalla kävi ilmi että se oli kutsunut meille myös kaikki Vincen sisarukset ja isovanhemmatkin. No, ihan kaikki eivät päässet (onneksi) tulemaan, ja anoppi toi aamulla tullessaan ison osan brunssitarvikkeista. Ja tällä varoitusajalla ehti hyvin kattamaan pöydän isommallekin porukalle (hiukan olisi voinut tulla stressi jos aamulla suunnitellun kahden vieraan sijaan olisi tullutkin viisi vierasta).

Brunssijärjestelyjen sijaan Vince päätti aloittaa aamulla nopean suihkunkorjausprojektin, joka ei sitten ollutkaan ihan niin nopea.... No, jos huomenna jo pääsisi taas suihkuun ja kylpyyn. Onneksi pesin lapset eilen vaikka tultiikin kotiin aika myöhään, ja onneksi itselläni on huomenna kotityöpäivä.

kiitospäivä

Viime viikonloppu oli pitkä viikonloppu koska maanantaina viettiin Kanadan kiitospäivää. Vincen perhe ei varsinaisesti juhli kiitospäivää kuten ei muutkaan ranskankieliset yleensä, mutta tänä vuonna olimme Vincen isän mökillä perinteisellä kiitospäivän kalkkunaillallisella. Täällä on ruska-aika parhaimmillaan, ja maisemat olivat hienot sekä matkalla että mökillä. 

Lapset ja Vincen äitipuoli Danièle kävelyllä sunnuntaiaamuna.

Maanantaina kävi älytön tuuri, ja ylimääräisenä vapaapäivänä oli yli 20 astetta lämmintä! Sain tehtyä kesän viimeisiä puutarhatöitä (siirrettyä pionin, kaivettua yhden kukkapenkin kevääksi, istutettua siemeniä, ajettua vielä kerran nurmikon...), ja ehdittiin vielä askartelemaan Halloween-koristeita lasten kanssa. Nyt kun vielä ehtisi ompelemaan Mailiksen halloween-asun...

Nämä kummitusmorsiamet tehtiin mynämummin vanhasta alushameesta jota olen näköjään säilönyt reikäisenäkin siltä varalta etta käyttäisin pitsin joskus (onneksi säilöin!).

Sitten laitoin lapset töihin keräämään miniomenia. Ajattelin koittaa että jos niistä saisi tehtyä sellaista omena"hyytelöä" mitä voi laittaa vaikka paahtoleivän päälle. Nämä on niin pieniä ettei näitä viitsi kuoria, mutta sitä hyytelöä varten ei kuulemma tarvitse.

Syksyn työkuvioiden selvittelykin on nyt vihdoin ohi. Opetan jo kahdessa koulussa, mutta olin viime viikolla haastattelussa kolmannessa koulussa haastattelussa. Toisesta vanhoista kouluistani onneksi tuli kaksi sijaisuutta hakuun, ja aloitan ne tällä viikolla. Eli sain ilmoittaa sinne kolmanteen kouluun etten enää haluakaan hakea sitä paikkaa. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa täysipäiväisesti toitä (eli yhteensä viisi kurssia). Tämä ja ensi viikko on vielä varmaan vähän hulinaa kun koitan saada kaikki asiat järjestykseen (kurssin aloittaminen keskeltä kun on vähän hankalaa), mutta eiköhän tämä tästä. Ja nyt on sitten varaa ostaa se ikkuna ja siihen karmit.

kerran vielä...

...piknik järven rannalla (ja pieni taloprojekti).

Ilmat ovat viilenneet nopeasti, ja lämmityskin on jo täytynyt laittaa päälle ettei öisin tule liian kylmä. 

Syksyn työasiat alkavat vihdoin selkiintymään, vaikka huomenna on kyllä vielä yksi työhaastattelu (mutta en ole ihan varma ottaisinko sitä paikkaa edes vastaan vaikka saisinkin ettei syksystä tule liian kiireinen...). Lisäksi päätettiin rykäistä vielä yksi taloprojekti kun päätettiin vaihtaa olohuoneen vanha, vetoinen, ja ruma ikkuna uuteen (puiseen ja vanhemmannäköiseen).

Yläkerrassa odottaa vielä neljä muuta, mutta ehkä sitten ensi kesänä. Ikkunaprojekti oli sillä lailla klassinen että se piti hoitua todella helposti (ikkunamiehet tulee ja vaihtaa ikkunan), mutta sitten vähän kurkattiin alumiini(!)karmin alle, ja sielä paljastui puolilaho puukarmi.

Mutta se on varmaan hei alkuperäinen kun siinä on lyijymaaliakin pinnassa! (lyijymaali poistui markkinoilta vuonna 1978, mutta sitä käytettiin paljon ennen sitä varsinkin ulkopinnoissa). 

Eli nyt pitää laittaa myös karmit vaihtoon. Ihan siihenkään ei taida riittää omat taidot ja työkalut, eli ehka tämä meneekin aika kivuttomasti kun lähes koko projekti pitää ulkoistaa. Kuulemma ikkunanvaihtoon menee pari tuntia, eli toivottavasti kuukauden päästä kun ikkuna tulee tehtaalta ei ole vielä ihan hirveän kylmä...

Ai niin ja ostettiin sitten uusi lämminvesivaarajakin kun nykyinen on vuokralla (kuulemma aika yleinen käytäntö täällä), ja tulee ajan myötä kalliimmaksi kuin oman ostaminen. Siinäkin onneksi isoin homma oli valita sopiva malli rautakaupasta, ja sitten se tullaan asentamaan kotiin. 

Todella glamouria tämä vanhan talon omistajan arki ja ostokset. Onneksi välillä voi käydä järvenrannassa juomassa kaakaota ilta-auringossa.