"ei tehdä mitään"

Tänään piti ihan vaan olla eikä tehdä yhtään mitään. "Melkein" onnistuttiin.

Mamie-Pacifican hautajaiskukat kaipasivat seurakseen arvoisensa aamiaisen, joten päivä alkoi vähän paremmalla särpimellä kuin yleensä (munat keitin pehmeiksi, mutta vohvelit tulivat pakkauksesta pakastimesta).

Ammupalasta vahvistuneena jaksoimmekin sitten lähteä pihatöihin. 

Siivosin Vincen kanssa rännit lehdistä, ja sitten innoistun nikkaroimaan eteiskomeroon hattuhyllyä. Samaan syssyyn sahasin pari senttiä talon mukana tulleen vanhan hyllyn leveydesta (siitä tulee Mailiksen "yöpöytä" kerrossängyn päätyseinään, ja pelkäsin että leveämpään hyllyyn se pamauttaa päänsä joka aamu).

 Niitä piti tietysti hiukan myös maalata (hattuhylly on tuo isompi).

Päiväruokaa (=voipleipätarvikkeita) pöytään laittaessani hanan suihkuosa irtosi, ja lennätti aika hyvän vesisuihkun kasvoihin (tätä kirjoittaessa Vince unohti teevettä ottaeessaan että hana näyttää edelleen tältä, ja lähti juuri vaihtamaan paitaa). Eli Bean herättyä lähdetään rautakauppaan (lähden mukaan ostamaan takkikoukkuja eteiseen, ja katselemaan löytyisikö sieltä aineksia uuteen kenkätelineeseen).

Ei-kauhean-rauhallinen mutta hirmu kiva sunnuntai siis.

halloween

Halloween oli reilu viikko sitten, ja kerrankin se sattui perjantaiksi (ettei seuraavana aamuna tarvinnut nousta univajeisena kouluun). Kommuunissa halloween oli aina ihana koko naapuruston juhla, ja vähän etukäteen jännitti että millainen se täällä "siviilissä" mahtaa olla...

Ei olisi kannattanut jännätä, sillä kivasti se meni! Mailis ja naapurin Rebecca olivat Elsoja Disneyn lumikunigatar-elokuvasta (niinkuin 60% kaikista muistakin pikkutytöistä tänä vuonna).

Kiersimme siis karkki-vai-keppos -kierroksen naapurin isän ja tämän tyttären kanssa. Halloween otetaan täällä aika tosissaan, ja monissa taloissa oli panostettu valtavasti koristuksiin. Yhdessä talossa esimerkiksi oli oli autoa isompi dinosauruksen "luuranko" ja teemaan sopiva ääniraita soimassa taustalla, ja toisessa talossa teini-ikaiset tyttäret olivat pukeutuneet zombeiksi ja säikyttelivät lapsia.

Bea oli pukeutunut samaan pupu-pukuun kuin Mailis aikoinaan, mutta siitä ei tullut otettua yhtään kuvaa (toinen lapsi jne). Halloweenia seuraavana sunnuntaina Bealla oli hoitokaverin syntymäpäivät, ja ompelin synttärisankarille lahjaksi dinosauruksen hännän Vincen vanhan maripaidan hihasta ja huopapaloista.

Omasta mielestäni tämä oli tosi hieno, mutta Vince sanoi että lahja oli saanut vähän varautuneen vastaanoton. Vince raportoi myös että sisustuksen perusteella tässä perheessä ei arvosteta vanhoja ja kierrätettyjä asioita yhtä paljon kuin meillä, hups. Eli olisi pitänyt vaan ostaa joku kaupanlahja ja pitää häntä itsellä.

Tänä viikonloppuna juhlittiin vähän erilaisissa merkeissä sillä lauantaina oli Vincen Pacifica-isoäidin hautajaiset. Bea sai siis positiivista huomiota osakseen sillä isoäiti antoi nimesa Bean toiseksi nimeksi.
Huomenna sitten ajateltiin olla tekemättä yhtään mitään, ja laittaa verhot kiinni jos joku tuttavat tai sukulainen kulkee talon ohi.

keittiö (taas)

Kuten olen varmaan jo maininnutkin, edellisillä asukkailla oli tällainen "hieno" tarra koristamassa tiskikonetta. Sen lisäksi että tämä on tietysti itsessään tosi kaunis (ei), niin tämä on myös se näkymä joka aukenee heti ulko-ovelta. 

Muutosta asti meillä on ollut näkymänä teräksen värinen uusi tiskikone. Se on toki ollut parempi kuin unikkotiskikone, mutta se on tuntunut vähän kolkolta. Sitten keksin että jos siitä tekisikin liitutaulun! Parin epäonnisen kauppareissun jälkeen tilasin netistä liitutaulukontaktimuovia, ja valmis! Tiistaina tiskikone siis toivotti hyvää syntymäpäivää Vincelle jo etuovelta, ja nyt sieltä vilkuttelee barbapapa-pariskunta.

P.S. Huomasin vasta kuvista että vaikka olen mielestäni päivittanyt keittiön ilmettä, niin olen tainnut "päivittää" sen ainakin parikymmentä vuotta taaksepäin... No, onneksi tämän ei tarvitsekaan miellyttää potentiaalisen ostajan silmää.

ensimmäiset 10 vuotta

Kylläpäs on päässyt aikaa kulumaan viime postauksesta. Useamman kerran viikossa on käynyt mielessä että pitää päivittää blogia, mutta työt on pitäneet arjen harvinaisen kiireisenä. Juuri kun sain jotenkin viikot sellaisiksi että ehdin hyvin suunnitella kaikki tunnit, alkoikin kokeet ja nyt hukun korjaamattomiin kokeisiin ja kotitehtäviin. Ensi lukukauden kurssimäärästä ei vielä ole mitään tietoa, mutta juuri nyt tuntuu siltä että jos saisi vaikka yhdenkin kurssin opetettavaksi niin se olisi ihan riittävästi...

No mutta, lähes kuukausi sitten oltiin siis juhlimassa 10-vuotis hääpäivää Quebecissä. Jätimme tätä varten ihan ensimmäistä kertaa lapset yöhoitoon! Anoppi tuli tosin meille yöksi lasten kanssa, mikä varmasti aiheutti suurelta osin sen että kotimiehillä meni viikonloppu varsin hyvin.

Meilläkin meni viikonloppu tosi kivasti. Quebecissä ei juuri ole muuta tekemistä kuin kävellä vanhoja rakennuksia katsellen vanhan kaupungin alueella, ja syodä ja juoda. Ja kyllä me syötiin ja juotiinkin, ihan koko rahan edestä kun kerrankin sai istua ihan rauhassa. Yövyimme myöskin vanhassa kaupungissa, pienessä bed and breakfastissa historiallisessa talossa missä oli paksut kiviseinät ja ampuma-aukko ulko-oven vieressä. Aamiainen tuotiin pöytään, ja suolasirotin oli vanha ja hopeinen, eli paikka saa meiltä viisi tähteä.

Ikävä kyllä reissulta ei ole muuta kuvamateriaalia kuin tämä iltapäiväolutkuva. No mutta kymmenen vuoden päästä viimeistään reissu uusiksi!