raskauskuulumisia ja synnytyssuunnitelmia

 

Huomaa jo nyt että tässä on kyseessä se kuuluisa toinen lapsi josta ei kuvia vauva-albumissa kun mahastakaan ei ole yhtään kuvia. Nyt on enää 2.5 kuukautta jäljellä, eli pitää petrata!

Raskaus on taas mennyt verraten helposti ja vaivattomasti. Nyt lähiviikkoina on alkanut tulemaan paljon (liikaa?) harjoitussupistuksia kun vähänkin urheilee (siis vaikka tekee normaalit viikkosiivot), kun taas Mailiksen kanssa niitä tuli näin paljon vasta ihan viimeisinä viikkoina. Lisäksi väsyn helpommin kuin Mailiksen kanssa, vaikka en taaskaan tarvitse unta normaalia enempää. No, nyt kesällä on helpompaa kun saa tehdä töitä kotoa eväsvarastojen vieressä.

Raskauden normaali seuranta on täällä kovin samanlaista kuin Kanadassa ja Suomessakin, ja noin kuuden viikon välein käyn "neuvolassa" tässä meidän viereisellä terveysasemalla, jossa lääkäri mittaa verenpaineen ja kuuntelee syndänäänet. Iso ero kuitenkin viime kertaan on siinä että Mailis syntyi Montrealin yliopistollisessa sairaalassa, ja nyt me valmistellaan kotisynnytystä. 

Ennen tänne kommuuniin muuttoa ajattelin että kotonasynnyttävät ovat kahjoja ja vähän edesvastuuttomia, mutta sitten sain tietää että täällä kommuunissa melkein puolet naisista ovat synnyttäneet kotona ainakin yhden lapsistaan. Niitä positiivisia, rauhallisia ja melkeimpä miellyttäviä synnytystarinoita kuunnellessa aloin pikkuhiljaa itsekin suhtautumaan asiaan eri tavalla, ja nyt sitten haluan kokea sen tämän toisen (ja viimeisen) raskauden aikana.

Käyn siis terveysaseman lisäksi kotikätilön vastaanotolla kolmen viikon välein, ja kun synnytys alkaa emme pakkaakaan kiireessä viimeisiä asioita sairaalakassiin vaan soitamme kätilölle ja alamme täyttämään synnytysallasta omassa makuuhuoneessa. Kun sairaalaan käsketään menemään vasta siinä vaiheessa kun supistukset ovat säännöllisiä ja jatkuneet pitkään, tulee kätilömme heti meille kotiin ja seuraa äidin ja vauvan vointia synnytyksen alusta asti. Näin hän saa tietää myös mahdollisista komplikaatioista (joista yleisin on vauvan huono asento) riittävän ajoissa ja voimme koittaa kotikonsteja niiden hoitamiseen ennen mahdollista sairaalaan siirtymistä (kop kop, koputetaan puuta). 

Synnytyksen jälkeen kätilö jää meille useammaksi tunniksi tarkistamaan vauvan ja äidin vointia ja tietysti siivoamaan jäljet. Vuorokauden sisällä syntymästä myös lastenlääkärimme tulee tekemään kotikäynnin. Kun soitin ja kyselin tullaanko me sitten vauvan kanssa sinne seuraavana päivänä, lääkäri antoi kännykkänumeronsa ja sanoi että soittakaa vaikka yöllä että hän näkee aamulla että vauva on syntynyt, ja tietää tulla pyörällä töihin että voi tulla ennen tai jälkeen työpäivän kotikäynnille. Aika palvelua!

Koska kätilölläni ei ole lääketieteellistä koulutusta hän ei voi tutkia vauvaa seuraavana päivänä (joskin hän muistaakseni tulee takaisin tarkistamaan äidin vointia), mutta hän on toiminut kätilönä yli 20 vuotta ja ollut mukana yli 800:ssa synnytyksessä. Lisäksi hän on ollut töissä osa-aikaisena hoitajana Mailiksen tarhassa (jota kautta tunsimme hänet jo etukäteen), ja kätilönä kolmelle kommuunissa syntyneelle lapselle. Toivon siis että kaikki menee ongelmitta ja että Mailiksen siskosta tai veljestä tulee se neljäs.

kesätukat ja äitienpäivä

 

Tähän aikaan vuodesta Vinceä alkaa harmittamaan koko vuoden kasvanut tukka. Yleensä se on siis ajeltu keväällä kokonaan pois, ja sitten sille ei tehdäkään mitään koko vuoteen. Tänä vuonna onnistuin suostuttelemaan sen parturiin, ja tässä tulos. Koska odottelimme Mailiksen kanssa siellä leikkuun ajan ehdimme laitattaa sille sulan omaan kesätukkaan. Sulka ehti olla hiuksissa kokonaiset 24 tuntia ennen kuin Mailis nyppäsi sen pois.

Sunnuntaina vietimme ensimmäisen kerran perinteistä äitienpäivää (aiempina vuosina se on joko mennyt ihan ohi Vinceltä tai sitten olen ollut Suomessa Mailiksen kanssa). Tänä aamuna kuitenkin sain aamiaisen sänkyyn kukkasen kera, ja Mailis sai vihdoin antaa paljon puhutun tarhassa värjätyn silkkihuivin. Se on varsin onnistunut 3-vuotiaan tuotokseksi!

 

Vinceltä sain lahjaksi reissun kaupungin toisella laidalla sijaitsevaan puutavaraa myyvään kierrätyskeskukseen lautoja mittailemaan, lava-autokuskiksi ja maksumieheksi. Naapurin suotuisalla avustuksella tuosta valkoisesti muovisesta pöytäpinnasta muuttuu siis lähiviikkoina kaunis puinen pöytä!

korttelifestarit

 

 

 

Viime viikonloppuna kavereiden kaupunginosassa järjestettiin epäviralliset festarit joissa kaikki ammattimaiset ja amatöörimuusikot tulivat soittamaan kuisteilleen ja pihoilleen. Näissä kuvissa on suosituimpia pihakonsertteja, ei ne sentään ihan kaikki näin täynnä olleet. Vincen vieressä istuva nainen on se kaveri joka asuu täällä kaupungiosassa, ja joka myöskin on raskaana. 

Vaikka en ihan hirveästi haluakaan raskaus- tai vauva-asioista jutella niin on kuitenkin kiva että on yksi kaveri joka on samassa jamassa ja jota jaksaa kiinnostaa nämä jutut. Vinceä  kun ei kauheasti kiinnosta ainakaan näin toisella kierroksella, ja lisäksi olen jo käyttänyt kaiken sen kiinnostuksen kotisynnytysjutuilla (joista kirjoitan ihan oman jutun).

Niin ja kyllä, täällä on jo ihan kevät!

vappuviikonloppu

 

 

Bloggausinto on ollut vähän hukassa, mutta jos se tästä. Vappua edeltävänä viikonloppuna käytiin paloautomuseossa jossa Mailis halusi koko ajan kiirehtiä eteenpäin, ja sitten veti itkupotkuraivarit lopuksi koska ei saanut rumaa säästöpossua museokaupasta. Kyllä lapsia ehdottomasti kannattaa viedä julkisille paikoille (ja tehdä enemmän kuin yksi). 

Ajattelin muuten että tuo mekko näytti paljon paremmalta ison mahan kanssa, mutta se onkin tosi ihmeellisen näkoinen. Ehkä siis laitan jotain muuta ensi viikonlopun menoon. Mahan kasvua pitäisi varmaan myöskin alkaa dokumentoimaan paremmin valokuvissa.

 

Seuraavana päivänä järjestettiin vappubrunssi meillä kotona, ja Mailis taiteili kaikille paikkakortit (ja päätti istumajärjestyksen), että voi siitä joskus jotain apuakin olla. Ei ollut valkolakkia päässä, mutta brunssilla oli sentään vain akateemisesti korkeakoulutettuja vieraita (ja simaa jota ei juonut juuri kukaan muu kuin minä ja Mailis).