raskauskuulumisia ja synnytyssuunnitelmia

 

Huomaa jo nyt että tässä on kyseessä se kuuluisa toinen lapsi josta ei kuvia vauva-albumissa kun mahastakaan ei ole yhtään kuvia. Nyt on enää 2.5 kuukautta jäljellä, eli pitää petrata!

Raskaus on taas mennyt verraten helposti ja vaivattomasti. Nyt lähiviikkoina on alkanut tulemaan paljon (liikaa?) harjoitussupistuksia kun vähänkin urheilee (siis vaikka tekee normaalit viikkosiivot), kun taas Mailiksen kanssa niitä tuli näin paljon vasta ihan viimeisinä viikkoina. Lisäksi väsyn helpommin kuin Mailiksen kanssa, vaikka en taaskaan tarvitse unta normaalia enempää. No, nyt kesällä on helpompaa kun saa tehdä töitä kotoa eväsvarastojen vieressä.

Raskauden normaali seuranta on täällä kovin samanlaista kuin Kanadassa ja Suomessakin, ja noin kuuden viikon välein käyn "neuvolassa" tässä meidän viereisellä terveysasemalla, jossa lääkäri mittaa verenpaineen ja kuuntelee syndänäänet. Iso ero kuitenkin viime kertaan on siinä että Mailis syntyi Montrealin yliopistollisessa sairaalassa, ja nyt me valmistellaan kotisynnytystä. 

Ennen tänne kommuuniin muuttoa ajattelin että kotonasynnyttävät ovat kahjoja ja vähän edesvastuuttomia, mutta sitten sain tietää että täällä kommuunissa melkein puolet naisista ovat synnyttäneet kotona ainakin yhden lapsistaan. Niitä positiivisia, rauhallisia ja melkeimpä miellyttäviä synnytystarinoita kuunnellessa aloin pikkuhiljaa itsekin suhtautumaan asiaan eri tavalla, ja nyt sitten haluan kokea sen tämän toisen (ja viimeisen) raskauden aikana.

Käyn siis terveysaseman lisäksi kotikätilön vastaanotolla kolmen viikon välein, ja kun synnytys alkaa emme pakkaakaan kiireessä viimeisiä asioita sairaalakassiin vaan soitamme kätilölle ja alamme täyttämään synnytysallasta omassa makuuhuoneessa. Kun sairaalaan käsketään menemään vasta siinä vaiheessa kun supistukset ovat säännöllisiä ja jatkuneet pitkään, tulee kätilömme heti meille kotiin ja seuraa äidin ja vauvan vointia synnytyksen alusta asti. Näin hän saa tietää myös mahdollisista komplikaatioista (joista yleisin on vauvan huono asento) riittävän ajoissa ja voimme koittaa kotikonsteja niiden hoitamiseen ennen mahdollista sairaalaan siirtymistä (kop kop, koputetaan puuta). 

Synnytyksen jälkeen kätilö jää meille useammaksi tunniksi tarkistamaan vauvan ja äidin vointia ja tietysti siivoamaan jäljet. Vuorokauden sisällä syntymästä myös lastenlääkärimme tulee tekemään kotikäynnin. Kun soitin ja kyselin tullaanko me sitten vauvan kanssa sinne seuraavana päivänä, lääkäri antoi kännykkänumeronsa ja sanoi että soittakaa vaikka yöllä että hän näkee aamulla että vauva on syntynyt, ja tietää tulla pyörällä töihin että voi tulla ennen tai jälkeen työpäivän kotikäynnille. Aika palvelua!

Koska kätilölläni ei ole lääketieteellistä koulutusta hän ei voi tutkia vauvaa seuraavana päivänä (joskin hän muistaakseni tulee takaisin tarkistamaan äidin vointia), mutta hän on toiminut kätilönä yli 20 vuotta ja ollut mukana yli 800:ssa synnytyksessä. Lisäksi hän on ollut töissä osa-aikaisena hoitajana Mailiksen tarhassa (jota kautta tunsimme hänet jo etukäteen), ja kätilönä kolmelle kommuunissa syntyneelle lapselle. Toivon siis että kaikki menee ongelmitta ja että Mailiksen siskosta tai veljestä tulee se neljäs.