Viimeksi olen kirjoittanut siitä miten hienoa oli Chicagossa ja miten kommuunissa kaikki on niin mukavaa, niin valitan nyt sitten vähän tähän väliin.
Vince yksi kurssikaveri jäi eilen meille syömään ryhmätyösession jälkeen, ja jutteli kaikenlaista mukavaa oman maansa politiikasta. Tiesittekö esim että Michiganissa veroprosentti on kaikille sama, tuloista riippumatta? Muutamissa osavaltioissa (esim. Texas) tuloja ei veroteta ollenkaan, ja kaikki julkiset varat tulee myyntiveroista.
Peruskoulu maksetaan monissa paikoissa kiinteistöveroista, eli siellä missä on paremmat asunnot on korkeammat kiinteistöverot ja paremmat koulut. Michiganissa kaikki kiinteistöverot menevät osavaltiolle joka sitten jakaa niistä osan kouluille, mutta niin että oikein perustuslaissa lukee että rikkaiden lasten koulut saa paremmat varat kuin köyhien lasten koulut.
Työttömyystukea täällä saa huimat 12 viikkoa, jonka jälkeen olet omillasi (eli sukulaisten nurkissa tai kadulla). Terveydenhuoltoa ei tietenkään saa ollenkaan, eli päivystykseen voi mennä akuuteissa tapauksissa, mutta kroonisen sairauden hoitoon (vaikka syöpä) ei saa mitään apua ilman vakuutusta (joka perusjampalla tulee työpaikan kautta). Paitsi jos kyseessä on yksinhuoltajavanhempi, se saa sentään sen verran tukea ettei lasten tarvitse asua kadulla. Ja äityislomaahan täällä saa pitää 6 viikkoa.
Lisäksi olen tällä viikolla kolme (3) kertaa onnistunut suututtamaan keskustelukumppanin kun olen (no ehkä vähän kovasanaisesti) kommentoinut että USA:n parhaillaan käymät sodat eivät mitenkään olen maanpuolustusta vaikka niin siitä täällä aina puhutaan. Jopa varsin hippinaapurit jotenkin onnistuvat olemaan sitä mieltä että tämän maan sodankäynti on jotenkin kunnioitettavaa, tai ainakaan sitä ei saa julkisesti arvoistella. Ei katsota hyvällä siis kun joku ulkkari kehtaa arvostella.
En oikein tiedä miten näiden asioiden kanssa pitäisi olla: sanomatta mitään ettei loukkaa kavereita, vai sanoa omantunnon mukaan jos ja kun kyseessä on moraalisesti varsin epäilyttävät toimintatavat?
P.S. Naapurin intialaismies sanoo ettei halua enää muuttaa synnyinmaahansa koska ei pidä siitä miten siellä jokapäiväisessä elämässä joutuu näkemään niin paljon eriarvoisuutta. Ihan samasta syystä itse en voi kuvitella jääväni tänne asumaan.