Viimeksi olen kirjoittanut siitä miten hienoa oli Chicagossa ja miten kommuunissa kaikki on niin mukavaa, niin valitan nyt sitten vähän tähän väliin.
Vince yksi kurssikaveri jäi eilen meille syömään ryhmätyösession jälkeen, ja jutteli kaikenlaista mukavaa oman maansa politiikasta. Tiesittekö esim että Michiganissa veroprosentti on kaikille sama, tuloista riippumatta? Muutamissa osavaltioissa (esim. Texas) tuloja ei veroteta ollenkaan, ja kaikki julkiset varat tulee myyntiveroista.
Peruskoulu maksetaan monissa paikoissa kiinteistöveroista, eli siellä missä on paremmat asunnot on korkeammat kiinteistöverot ja paremmat koulut. Michiganissa kaikki kiinteistöverot menevät osavaltiolle joka sitten jakaa niistä osan kouluille, mutta niin että oikein perustuslaissa lukee että rikkaiden lasten koulut saa paremmat varat kuin köyhien lasten koulut.
Työttömyystukea täällä saa huimat 12 viikkoa, jonka jälkeen olet omillasi (eli sukulaisten nurkissa tai kadulla). Terveydenhuoltoa ei tietenkään saa ollenkaan, eli päivystykseen voi mennä akuuteissa tapauksissa, mutta kroonisen sairauden hoitoon (vaikka syöpä) ei saa mitään apua ilman vakuutusta (joka perusjampalla tulee työpaikan kautta). Paitsi jos kyseessä on yksinhuoltajavanhempi, se saa sentään sen verran tukea ettei lasten tarvitse asua kadulla. Ja äityislomaahan täällä saa pitää 6 viikkoa.
Lisäksi olen tällä viikolla kolme (3) kertaa onnistunut suututtamaan keskustelukumppanin kun olen (no ehkä vähän kovasanaisesti) kommentoinut että USA:n parhaillaan käymät sodat eivät mitenkään olen maanpuolustusta vaikka niin siitä täällä aina puhutaan. Jopa varsin hippinaapurit jotenkin onnistuvat olemaan sitä mieltä että tämän maan sodankäynti on jotenkin kunnioitettavaa, tai ainakaan sitä ei saa julkisesti arvoistella. Ei katsota hyvällä siis kun joku ulkkari kehtaa arvostella.
En oikein tiedä miten näiden asioiden kanssa pitäisi olla: sanomatta mitään ettei loukkaa kavereita, vai sanoa omantunnon mukaan jos ja kun kyseessä on moraalisesti varsin epäilyttävät toimintatavat?
P.S. Naapurin intialaismies sanoo ettei halua enää muuttaa synnyinmaahansa koska ei pidä siitä miten siellä jokapäiväisessä elämässä joutuu näkemään niin paljon eriarvoisuutta. Ihan samasta syystä itse en voi kuvitella jääväni tänne asumaan.
12 kommenttia:
Samasta syystä mä aloin voida pahoin Lontoossa. Onneksi lähiöiden mustat teinit kävivät nyt viimein high streetilla riehumassa, kun eihän se ketään kiinnosta, jos ne puukottavat toisiaan siellä council estateillaan. Nyt sentään jotain keskustelua aiheesta on syntynyt.
eli jos suomessa voivotellaan etta korkean verotuksen takia sielta muuttaa fiksut pois (ns. brain drain), niin pitaako mun nyt lahettaa eduskunnalle avoin kirje jossa sanon etta pitakaan vaan verotus korkeana, korkean moraalin omaavat ulkomailla (muiden rahoilla!) koulutetut suomalaiset muuttavat takaisin siita riemusta etta saavat maksaa niita korkeita veroja? laitan sut siihen elavaksi esimerkiksi :)
ma muutan kylla ennemmin vaikka huonompiin hommiin kanadaan kun jaan tanne parempiin hommiin valmistumisen jalkeen...
valilla mietin etta oikeastihan pitaisi koittaa saada aikaan muutosta siella missa asiat on ihan retuperalla, mutta onko itsella sitten kuitenkaan resursseja ja voimavaroja siihen? ja jos ei ole niin kella sitten on????
tuntuu etta talla nama fiksut, liberaalit koulutetut tuttavatkin vaan levittelevat kasiaan ja naurahtelevat kun niilta koittaa tivata etta miksi te ette vaadi muutosta paskaan systeemiinne.
epailen etta taalla rotutasarvotaistelu vei kaikki voimat sorretuilta kansaryhmilta (seka valkoisilta etta mustilta), eika niilla sitten jaanyt energiaa panostaa luokkatasa-arvokysymyksiin.
Mä lähden takaisin Lontooseen vasta sitten, kun jaksan itse olla "the change I want to see in the world". Kun ei muakaan kiinnostanut ne mustat teinit, lopetin paikallislehden lukemisen, ettei tarvitsisi ajatella asiaa.
What's wrong with the world mama.
En halua olla polittikko, eikä mulla siis tietty olekaan mitään suurta visiota MITEN eriarvoisuusongelmat voi ratkaista, mutta en haluaisi loputtomiin myöskään teeskennellä, etten näe ongelmia.
toi just on se mika nykyaan mietityttaa, eli en halua teeskennella etten nae ongelmia, mutta toisaalta niista lukeminen lisaa valtavasti omaa pahaa oloa.
pahaa oloa tietty voisi lievittaa tekemalla asialle jotain, mutta kun on tassa naita muitakin projekteija (opinnot, lapsi), jotka tuntuu vievan kaiken energian ja ajan.
olen alkanut miettimaan miten ihan oikeasti voisin kayttaa opintoja taman asian ajamiseen... jos kirjoittaisi vaikkarin maahanmuttajalapsista ja koulun roolista niiden sopeutumisessa, ja sitten hakeutuisi toihon jossa vaikuttaisi naihin paatoksiin (ekana tulee mieleen opetusministerio).
ja mieti (tai ala mieti kun tulee vaan entista kiukkuisemmaksi) etta me sentaan kannetaan huolta naista asioista (eika sittenkaan tehda juuri mitaan konkreettista!), kun tuntuu etta suurin osa ei koe naita asioita mitenkaan omaksi murheekseen. eli ei ehka ihmekaan etta tilanne on mika on.
No just tuo mua ehkä eniten ahdistaa/ raivostuttaa, että useimpia ei vaan kiinnosta, tai sanotaan jotain totaalisen typerää tyyliin "niiden hoodie-teinien pitäis vaan tehdä kovasti töitä niin kyllä nekin vois menestyä".
Mäkin haluan tehdä jotain. Perustaa matematiikkakerhon council estaten toimistohuoneeseen? En uskaltais edes mennä sinne. Ja jos mä pelkään council estaten teinejä (ja mä olen sentään aika street gangsta!), niin kuinka paljon ne mahtaa pelätä mua, puhumattakaan sit jostain korkeakoulu- bättre folkista. Epäterve maailma.
Jokainen Lontoon kaduilla mellastanut teini on varastamansa lenkkarit ansainnut, koska tän jälkeen mediassa on ollut paljon hyvääkin pohdintaa tästä asiasta. Eli muutosta on tulossa, me thinks, ja mä haluasin kantaa korteni kekoon.
just toi harmittaa etta ihmiset sanoo vaan etta ottaisivat itseaan niskasta kiinni!
ei aina ole niin yksinkertaista.
mietin just yks paiva etta ma en ole koulussa tainnut saada ihan kerran tai pari (aiheellista) negatiivista palautetta omista kyvyista (tai pikemminkin yrityksen puutteesta), ja silti aina jannittaa saada palautetta fiksummilta, ja masentaa jos se on negatiivista. etta montakohan kertaa sita olisi jaksanut panostaa uuteen koulutyohon jos palaute aina olisi etta ihan paska kirjoitus, et sa mitaan osaa? (niin kuin nailla huligaaneilla on kaikki palaute tupannut olemaan).
ma kylla osaisin kuvitella sut opettamaan niille matikkaa, go jossu!
ja oman korren voi kantaa kekoon ainakin olemalla aanestamatta persuja.
Ehkä mä vielä menen sinne pitämään matikantunteja jonnekin kellariin. :) Olen kyllä pitkään ajatellut, että haluaisin tehdä elämässäni jotain muiden auttamiseksi.
Ja tosiaan, ei muutaman sukupolven köyhyyskierrettä katkaista sillä, että sanotaan "koittakaas nyt pojat ryhdistäytyä". Ja kyllähän kaikille, yhteiskuntaluokasta riippumatta tulee joskus ongelmia. Mutta jos lontoolaisella socialitella on huumeongelma, sille tarjotaan osaa Celebrity Rehab-ohjelmasta, ja lähiönarkkari saa hyvällä tuurilla metadonireseptin, jos siis osaa etsiä sitä jostakin.
Ainakin voin aina juosta uuden maratonin, ja kerätä siinä sivussa muutaman kympin jollekin porukalle, joka on jo keksinyt miten auttaa apua tarvitsevia.
toi rahan antaminen niille joilla on jo idea ja auttamiskeinot valmiina on aina hyva idea. ehka siina ostaa itselleen paremman omatunnon, mutta kai se on aina parempi vaihtoehto kuin se ettei anna rahaa eika aikaa kenellekaan?
valilla tuntuu etta noi "ota nyt itteas niskasta kiinni" -tyypit ajattelee etta kaikilla on samat (ainakin henkiset) lahtokohdat onneen eivatka tajua etta ei ole. toisaalta paras apu tulisi varmaan niilta jotka ovat sen itse kokeneet ja tietavat mika on parasta apua ja mika on hukkaanheitettya avunantoa.
Just viime viikolla yksi rikosasianajaja, totesi mulle, että on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät tajua, että kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia henkisiä edellytyksiä menestyä. Se asianajaja siis puolustaa usein aika surkeita tapauksia. Mutta juu, ei tekisi huonoa, jos myös päättäjät Suomessa sisäistäisivät tuon ajatuksen.
luulisin etta taa persujen ja kokoomuksen aanestaminen eduskuntaan ei ainakaan vahenna tota ajattelumallia paattajissa....
argh ahdistus lisaantyy :(
Mä tuun sinne kanadaan, jos timosoinista tulee presidentti - arggghhh !!!!!! (huuotmerkit loppuu, jos laitan kaikki mitkä tarvittais)
Vielä se ei oo imoittanu edes lähtevänsä ehdokkaaksi, mutta lähtee - tullaan näkeämään. Ole tässä sitten.
luulen kylla etta niinistosta tulee seuraava presidentti, kyllahan suurin osa suomalaisista kuitenkin aanesti jotain muuta kuin persuja.
mutta kylla tanne silti kannattaa tulla :)
Lähetä kommentti