matkalla

Lähdimme matkaan viikko sitten perjantai-iltapäivänä, ensimmäisenä etappina Niagaran putoukset!

Varikkotauko keskellä ei-mitään. Onneksi oli oma potta mukana.

Ja todellakin onneksi oli banjo mukana! (...).

Tässä näkymä hotellihuoneestamme!

Kun nettiarvioissa sanotaan että hotelli on lapsiystävällinen niin kannattaa jättää paikka väliin. Siellä oli arviolta noin 600 varhaisteiniä jotka juoksivat ja meuhkasivat käytävillä myöhään yöhön. Huoneiden yöpöydille oli sattuneesta syystä laitettu korvatulppia...

Odotimme etukäteen että Niagaran kaupunki olisi ollut herttainen maalaisromanttinen turistikylä jossa on joka kulmalla tarjolla kotitekoista jäätelöä ja muita paikallisia käsityöläistuotteita.

Ei ihan. Koko keskusta oli yhtä huvipuisto/las vegas -tyyppistä neonvalomerta lukemattomine kauhugallerioineen, vahanukkemuseoineen ja hard rock café -juottoloineen.

Samantyyppiset ihmiset jotka kokevat Suomessa jatkuvan ruotsinristeilyllä ramppaamisen (=ryyppäämisen) miellyttäväksi tavaksi viettää vapaa-aikaa suuntaavat Kanadassa ilmeisesti Niagaralle. Mutta ainakin ilta oli erilainen kuin perusperjantai.

matkoja näkyvissä

Ei tässä sitten kovin kauaa taaskaan ehtinyt huilia (tai tehdä töitä). Perjantaina pakataan auto ja suunnataan kohti Quebeciä loppukuuksi. Tarkoitus on pistäytyä matkalla Niagran putouksilla, etta seuraavaksi kuvia sitten ehkä sieltä!

Ensimmäiset kaksi vuotta täällä on mennyt jotenkin niin selvityessä että ihan normaali arki ja sukuloiminen on tuntunut vievän kaiket voimat, mutta nyt alkaa tuntua siltä että jotain muutakin voisi lisätä matkustamiseen kuin Montrealin ja Kuusjoen. Aloitetaan kuitenkin aika pienillä reissuilla, eli Maarianhaminalla ja Niagaran putouksilla (jotka siis vaativat vain parin tunnin koukkauksen kymmenen tunnin ajoon). Tarkoitus on siis yöpyä jossain putouksien lähellä ja tehdä matka kahdessa erässä.

Täytyy alkaa lukea Mailikselle taas iltasaduksi Pekka Töpöhäntä -kirjaa missä Pekka joutuu melkein laskemaan Niagran tynnyrillä kun Gansterikaverit huijaavat Pekan kerhomajaansa "jäsenkokoukseen".

Tämä viikko piti käyttää 110% tehokkaaseen työntekoon ennen lähtöä, mutta sitten Mailis tuli kuumeeseen maanantaina ja se piti hakea kesken päivän hoidosta. Siinä meni sitten taas puolitoista työpäivää. Onneksi virus näytti menevän pikaisesti ohi ja tänään on taas normaalipäiväjärjestys.

kotiparturi

Vince on noin viikon valittanut miten pitäisi käydä parturissa ja hiukset on kuumat ja blaa blaa blaa. Tänään suostuttelin sen antamaan leikkata hiuksensa kotona koska eihän se nyt niin vaikeaa voi olla.

Eikä olekaan, ihan hyvin se alkoi!

Tämä oli mielestäni se valmis versio. Etutukka on aavistuksen liian lyhyt, mutta niinhän parturissa aina käy. Eli ihan ammattimainen tulos.

Asiakas itse oli sitä mieltä että ihan kauhee, pakko ajaa kaikki pois. Yhtään ei auttanut että naapuri totesi ohi kulkiessaa että ihan Wayne's world -look! Eikä ollut!

Sitä en nyt sitten ainakaan voi käsittää miksei tätä voinut pitää edes paria paivää!

"mulla on huomenna koululla tapaaminen blaa blaa blaa".

Saa äänestää omaa suosikkia kommenteissa.

kesä tuli!

Muutamana ekana päivänä paluun jälkeen oli varsin viileää, mutta sitten tuli kesä rytinällä ja juhlin synttäreitäni yli 30 asteen helteessä. Aamupäivällä join teetä aamuauringossa naapureiden kanssa ja keskipäivällä vihoittelin Vincelle joka unohti koko merkkipäivän. Iltapäivällä täytettiin naapureille tarpeettomaksi käynyt uima-allas ja pystytettiin toisilta naapureilta saatu päivänvarjo siihen viereen. Altaassa riitti vilinää siihen asti että illansuussa grillattiin naapureiden kanssa. Kaikenkaikkiaan oikeen hyvä alku viimeiselle vuodelle kaksikymppisenä (lukuunottamatta Vincen hajamielisyyttä).

Tai eihän siis Vince kokonaan ollut unohtanut synttäriä, sillä se oli meidän vielä Suomessaollessa ostanut mulle riippukeinun. Sellaisen köydestä eikä kankaasta tehdyn eli just vääränlaisen. Ja tietty se ripusti sen ulos kaatosateeseen päivää ennen meidän paluuta eli sitä ei enää voi palauttakaan. Ei auta kuin totutella.