kakka

Mailis on oppinut uuden sanan, ja vielä suomeksi! Sen sanavarato on yhteensä vähän alle kymmenen sanaa joista suurin osa on meidän harmiksi englanniksi (bye, ai (=hi), boo (=ball), no!, more ja ehkä bu(=book). Suomeksi sen sanat on tssi (=tissi) ja hissa (=kissa). Ranskaksi se osaa sanoa deoo (=dehors, ulos) ja ehkä papa. En ole varma sanooko se äitiä (sanoo sekä äitää että äbii), ja jos sanoo niin se käyttää sitä jonkinlaisena anna/katso/auta -yleissanana. Usein se on mun vieressä ja osoittaa johonkin asiaan huutaen äitää.

Lapseni siis sanoo kakka ennen kuin se sanoo äiti.

sunnuntaiolo

Luulin etukäteen että tämä viikonloppu olisi jo mennyt koulupuuhien parissa, mutta proffatkin taitavat olla vähän vielä lomailutunnelmissa eikä mulla ole ollut mitään keskeneräisiä kouluhommia odottamassa tekijäänsä. Olen siis leikkinyt paljon Mailiksen kanssa, soitellut Suomeen, käynyt kirpparilla ja hengaillut yöpuvussa siihen asti että lähdetään ulkoilemaan aurinkoiseen pakkaspäivään.

Olen myös kutonut kaulaliinaa ja juonut paljon kaakaota ja vähän viintä. Samalla olen koittanut pohtia mikä tässä viikonlopussa on erilaista kuin viime lukukauden stressiviikonlopuissa. Olen siivonnut ja pessyt pyykkiä, mutta olo on ihan erilainen kuin ennen joululomaa. Luulen että tämä johtuu joko siitä että vielä ei ole niitä koulujuttuja mielessä, tai sitten siitä että perjantaisen totaalinapsahtamiseni ansiosta Vince on kerrankin ottanut osaa kotihommiin ihan oikeasti.

Tänään on vielä ohjelmassa vauvamuskari, ja sitten maanantai saakin tulla.

vaaleanpunainen viitta, eli kuinka mummot vaatettavat lapsenlapsensa

Kerran teinivuosina menin mummille kylään ennen kuin jatkoin autolla kohti Turkua ja baari-iltaa kaverin kanssa. Mummi kyseli iltasuunnitelmista ja kun kerroin ravintolaanmenosta (siten baariinmenoa silloin kutsuttiin), niin se näytti tyrmistyneeltä ja kysyi että kai sulla on autossa vaihtokengät. Kuultuaan että ei ole se lykkäsi mulle käteen rahat kenkäostoksia varten sillä kuulemma ne skeittikengät eivät missään nimessä olleet kelvolliset baarikengät.

Oletan että Vincen isoäiti oli vähän samassa mielentilassa kertoessaan että voin mennä talvitakkikaupoille välipäivinä, ja että se olisi hänen joululahjansa mulle. Shoppailuiltapäivän (ilman vauvaa!) tulos näkyy yllä! Se on ihana vaaleanpunainen(pantteri) viitta! Se kiinnitetään edestä vain molemmilta olkapäiltä (siitä viitamaisuus), mutta totesin että ei täällä mitään tulipalopakkasia yleensä ole. Päällinen on kuitenkin tiivistä lämmintä villaa, ja sisällä luki yllätykseksi made in canada (ostopaikka kun oli vähän niinkun paikallinen vero moda). Tämäkin siis sopi viime vuoden eettisiin vaatelupauksiin (joita jatketaan tietysti tänä vuonna).

Tietysti täällä nyt sitten onkin niin kylmä että ulos on paras pukea mynämummin (se kenkäkriitikko) kelsiturkki ja marimekon 70-luvun toppahousut (nekin mummin vintiltä). Päällimmäisten kerroksien alla on Keravanmummin kutomia lämpimiä villasukkia ja lapasia sekä mulla että Mailiksella, ja mulla päässä mummin kutoma pipo. Onneksi on mummit!

P.S. Jotta pappat eivät tuntisi itseään ihan virattomaksi, niin mainittakoon että Vincen kelsiturkki on sen isoisän vanha. Nää takit on siis vähän niinkun meidän tiimituulipuvut.

uusi vuosi, vanhat kujeet

Uudenvuodenaatto on mielestäni vuoden parhaita juhlia. Tänä vuonna kuitenkin ajettiin kotiin koko aatto, viime vuonna olin juuri saapunut lennosta uupuneena Suomesta Montrealiin (ja Mailis oli 4kk vanha), ja sitä edellisenä vuotena sain aatonaattona tietää että olevani raskaana (eli kuoharinjuonti jäi aika vähiin). Tänä vuonna päätin että parempi myöhään kuin ei ollenkaan, juhlitaan aattoa siis uudenvuodenpäivänä.

Loputtomien sukujuhlien jälkeen tuntui luksukselta syödä ihan vaan kotona kolmistaan, ruokana bataattiranskalaisia, talvisalaattia ja sinihomejuustoa. Jälkkäriksi oli vähän keskinkertaisesti onnistunutta juustokakkua, jonka maku oli kyllä ihmeellisesti parantunut yön aikana jääkaapissa.

Tässä apulaiskokit keittiössä.

Viime vuonna lupasin että ostan eettisempiä vaatteita ja että olen armollisempi Vincen tavalle tehdä kotitöitä. Ensimmäinen lupaus on pitänyt noin 85% ajasta, suureksi osaksi koska ei ole ollut aikaa tai rahaa shoppailla, tai Mailis on mukana (ei oikein saa rauhassa sovittaa mitään). Muutenkin olen ostanut aika vähän uusia vaatteita tänä vuonna. Hyvä minä!

Toinen lupaus on pitänyt ehkä 2% ajasta. Huono minä. No mutta tutkimusten mukaan ihmiset tekevät lupauksia ja muita vastaavia 5-6 kertaa ennen kuin onnistuvat.

Tänä vuonna lupaan:

1. Huutaa Vincellä vähemmän, stressata kotitöistä vähemmän (=sama asia)

2. Lukea Mailikselle joka päivä

3. Hakea ainakin yhtä apurahaa tosissani

Olkoon vuosi 2010 myös vuosi jona tähän perheeseen ei synny yhtään uutta lasta, kukaan ei vaihda asuntoa tai asuinmaata eikä hae uutta koulu-eikä työpaikkaa. Tasaista arkea siis kiitos, ja vähän enemmän suukottelua.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

p.s. Tosiaan, mä aina unohdan että mäkin voin kysyä teiltä asioita! Mitä te siis lupasitte?