viikonlopun puuhia

Viikonloppuna syötiin ja juotiin hyvin niin kuin asiaan kuuluu (Mailiksen olutpullo on tyhjä ja huuhdeltu pullo jossa ei täysinäisenäkään ollut kuin alkoholitonta olutta).
Lauantaina me jätettiin myös ekaa kertaa Mailis hoitoon (eli Vincen äiti tuli viihdyttämään sitä tänne muutamaksi tunniksi) ja mentiin lounaalle ihan ilman vauvaa. Oli vähän outoa olla yhdessä kodin ulkopuolella ilman Mailista ensimmäistä kertaa yhdeksään kuukauteen. Me kaikki kuitenkin pärjättiin oikein hienosti, eikä kukaan edes itkenyt! Mailiksen syyskuinen tarhaanmeno huolestuttaa nyt vähän vähemmän.

Maanantaina Vince lähtee aikaisin aamulla kohti Ann Arboria ohjelmassaan potentiaalisten päiväkotien visiteeraus ja materiaalin kerääminen graduunsa, siellä kun on erinomainen yliopiston kirjasto. Perjantaihin asti olen siis sekä yksinhuoltaja että joudun pärjäämään ilman läppäriä. Molemmista syistä johtuen saattaa olla että päivityksiä tulee harvakseltaan ennen ensi viikonloppua. Hyvää alkanutta viikkoa kuitenkin kaikille!

mutkia matkassa

Tiedätte varmaan sellaiset päivät jolloin mikään ei tunnu sujuvan? Mulla on menossa sellanen viikko.
Päätin että teen uudet päälliset meidän muuten oikein hyviin sohviin. Koko maanantai kului kulkiessa julkisilla Ikeaan kangasostoksille, ja sitten niillä ei edes ollut niitä kankaita joita etukäteen netistä katselin. Ostin siis toisia.
Kun sain palat leikattua (vain parilla virheellä!), jouduin toteamaan että ompelukone on jumissa. Tiistai-illan sitten tavasin ompelukonemanuaalia (,kiroilin) ja avasin ja puhdistin kaikki koneen osat jotka uskalsin (ilman mitään muutosta). Keskiviikkona köröteltiin taas julkisilla aivan toisella puolelle kaupunkia liikkeeseen, josta etukäteen sanottiin että yleensä tunnin päästä kone on korjattu ja noutovalmis. No, korjaaja avasi saman luukun kuin minäkin, ja totesi että korjaaminen kestääkin huomiseen. Onneksi torstaina Vince sääli mua valmiiksileikattuine kangaskasoineni, ja kävi hakemassa ompelukoneen joka toimii taas kuin unelma.

Mutta ei siinä vielä kaikki: Tänään mulla olisi ollut aamukahdeksalta viisumihaastattelu USA:n suurlähetystössä. Herättiin sitten puolituntia myöhässä (Vince oli laittanut herätyksen puoli seitsemäksi illalla). Kiirehdittyämme suurlähetystöön saimme tietää heti ovella että viisumimaksun lisäksi olisi pitänyt maksaa viisuminkäsittelymaksu, jonka voi hoitaa viereisessä pankissa puoli kymmeneltä. No mutta ehdittiinkin siinä sitten aamupalalle. Vince lähti syömisen jälkeen kouluun jättäen Mailiksen mulle. Sekin joutui kärsimään koska ei ehditty kaikessa tohinassa vaihtamaan aamupäivävaippaa tarpeeksi nopeasti, ja sitten kuivailin sen raukan pissaisia housuja kahvilan vessassa.
Kun palasin suurlähetystöön kuitin kera, sain tietää että olisi pitänyt täyttää nettihakemus ja tuoda siitä kopio mukana (missä näistä asioista ilmoitetaan? Ei ainakaan missään dokumentissä mikä meillä oli...). Kiirehdin yliopiston kirjastoon täyttämään sitä hakemusta. Juuri kun meinasin että taidan sittenkin ehtiä takaisin ennen yhtätoista (jolloin haastatteluajat loppuvat), niin nettilomakkeeseen vaadittiin latamaan passikuva. Siinä vaiheessa luovutin, tallensin hakemuksen ja kävelin rauhassa hakemaan suurlähetystön säilytykseen jättämiä tavaroitani.

Kotona koitin hyvitellä Mailiksen vaippakärsimystä antamalla sen olla ilman vaippaa ehkä vartin verran jonka aikana se pissasi kaksi kertaa lattialle (joista kerran leikkimatolleen). Ja tänään pitää taas kokatakin kun siitä eilisestä ei oikein jäänyt (syötäviä) tähteitä.
Että sellainen viikko. Jos vaikka ottaisi sille lasillisen viintä.

kokki kolmonen

Me ei kumpikaan osata kokata. Välillä kuitenkin unohdan tämän ja päätän kokeilla jotain uutta reseptiä. Turvallisen raparperipiirakan lisäksi päätin tänään ilahduttaa itseäni ja perhettäni pinaattiletuilla ja grillatuilla munakoisoviipaleilla (virhe 1).

Jostain syystä sain päähäni että pinaatit pitää jauhaa ihan pieneksi tehosekoittimessa (virhe 2). Munakoiso-ohjeessa ei ollut mitään maustemääriä joten laitoin aika paljon suolaa (virhe 3).

Ruoka näytti ihan kohtalaiselta mutta ei juurikaan maistunut. Todennäköisyys että uusi resepti onnistuu ensikerralla on meillä yleensäkin aika 50-60. Tosin mä en kyllä koskaan kokeile pieleen mennyttä reseptiä toista kertaa koska siinähän oli selvästi jotain vikaa.

Onneksi se raparperipiirakka edes onnistui, ja apukokilla sentään oli hauskaa.

kasvua ja versoja

Olen tähän asti pitänyt niitä äitejä jotka suhtautuvat vauvansa kasvamiseen kauhean tunteikkaasti ja nostalgisesti vähän hölmöinä. Mutta kun Mailis sai oman pikku hammasharjansa ja pikku hammasmukinsa niin tulihan mullekin sellainen olo etta voi nyyh, nyt se kohta jo menee kouluun ja muuttaa pois kotoa!
Tai ehkei sittenkään, kun pottaankin tehdään vasta kunnolla tuttavuutta.

Mailiksen kasvun lisäksi olen miettinyt (ja zoomaillut kameralla) alakerran uusien naapureiden puutarhaa. Niillä on vaikka mitä multasäkkiä ja kukkaruukkua takapihalla, mutta mitä nuo pullojutut on? Jos tyhjiin viinipulloihin tiputtelisi multaa ja siemeniä, niin kasvaisiko niistä vaikka köynöskukkia (jos laittoi pulloihin köynöskukan siemeniä siis)?
Hitsi kun muutetaan tänä kesänä, muuten ryhtyisin omiin pullokasvikokeiluihin hetimiten.