lastenvaatteista

Lähiaikoina on tullut juteltua usemmankin ihmisen kanssa lastenvaatteista, ja ajattelin kirjata tännekin ylös muutamia ajatuksia.

Lastenvaatehankintojani täällä vaikeuttaa valinnan huonous ja asiakaskunnan (Mailis) vaikeus.

Täällä lastenvaatteet ovat selkeästi POIKIEN tai TYTTÖJEN vaatteita, eivätkä mitään siltä väliltä. Poikien vaatteet on harmaita, tummansinisiä tai tummanvihreitä, ja niissä on moottoriajoneuvojen ja supersankareiden kuvia. Tyttöjen vaatteet ovat vaalenpunaisia tai vaaleanliiloja valkoisin yksityiskohdin, ja niissä on prinsessoja, kissanpentuja ja muffinseja. Niin ja rusetteja ja pitsejä ja muita hörhelöitä.

Vauvanvaatteet ovat tietysti vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä. Jos ne ovat vaaleankeltaisia tai ruskeita on niissä aina vaalenapunaisia yksityiskohtia (jos vaate keltainen) tai vaaleansinisiä yksityiskohtia (jos vaate ruskea) että tietää kummalle sukupuolelle potkupuvun voi ostaa.

Kummankaan sukupuolen vaatteet eivät ole erityisen käytännöllisiä. Vaippaikäisestä asti poikien pääasiallinen housuvalinta on tönköt farkut, ja tyttöjen paitaosastolla on esimerkiksi paljon bolero-tyyppisiä neuleita jotka peittävät vain puoli selkää ja jotka kiinnitetään edestä pienillä nauhoilla. Jos täällä muuten pukisi pienen pojan (tai vaikka vain poikavauvan) sukkahousuihin, niin se saisi ihan yhtä ihmetteleviä reaktioita kuin se että joku tavallinen mies menisi joku päivä sukkahousuissa toimistolle.

Hassuin asia on kuitenkin tyttöjen sukat: olen käynyt ainakin neljässä marketissa lastenvaateosastolla etsimässä Mailikselle normaaleja sukkia, mutta ihan kaikki yli kaksivuotiaan sukat tyttöjen osastolla on sellaisia pienia tossukoita joissa ei ole vartta ollenkaan. Siis ihan kaikki. Eihän sellaisia voi pitää talvella! (eikä syksyllä eikä keväällä).

Käytännöllisyyden lisäksi toinen mahdoton vaatimus on säänkestävyys ulkovaatteilta. Varsinkin tyttöjen ulkokengät ovat usein ihan kamalia: kesänkengät jotain ballerina-tyyppisiä pikkukenkiä ja talvikengät tekonahkaisia, ohuita ja liukaspohjaisia. Mailiksen kengät ostan lähes järjestäen poikien hyllystä yllämainittujen ongelmien vuoksi.

Talvivaatteet (haalarit, lapaset, pipot, villasukat) sekä sadevaateet tulevat kaikki Suomesta. Täällä ei muuten ole sadehousuja oikeastaan ollenkaan, ja jos on ne maksavat ihan maltaita. Naapuruston lapsista todella harvalla myöskään on sadehousuja vaikka sää olisi millainen. Siinä taitaakin piillä iso osa ongelmaa, eli täällä lapset eivät mene ulos jos on kylmää tai märkää, eli sellaisille varusteille ei ole tarvetta ollenkaan. Vaikka Michiganissa on ihan kunnon talvet täällä suhtaudutaan talveen vähän niin kuin Suomessa oikein sateiseen päivään, eli odotellaan vaan sisällä että ilma paranee.

No entäs se toinen ongelma, eli asiakkaan vaikeus?

Mailiksella on ollut varsin nuoresta asti varsin voimakkaat mielipiteet omasta tyylistään, ja ikävä kyllä sen tyyli ei ihan aina mene yksi yhteen äidin maun kanssa. Itse pitäisin murretuista väreistä, hillityistä kuvista vaatteissa, hauskoista kuoseista. Mailis tykkää liilasta ja pinkistä, kimalteesta ja hassuista kuvista (jos vaikka pupulla on kruunu päässä niin se on hyvä, supersankarit ovat myös kovassa kurssissa).

Näista väännetään välillä kättä, ja jostain täytyy molempien antaa periksi. Jos on tarhapäivä saa enemmän vapautta pukea itse kuin jos on juhlapäivä (silloin äiti päättää mistä mekoista valitaan asu). Kolmivuotiaalla Mailikselle oli tästä syystä mekko jonka nimi on karkkimekko, sillä se piti laittaa päälle juhliin ja ainut tapa minkä keksin maanitteluun oli antaa pala karkkia aina kun se mekko piti laittaa päälle.

Mutta toisaalta taas kaikkein hienoimmat mekot (tai Marimekon lahjavaatteet) eivät ole tarhavaatteita.

Sukissa ja pikkuhouisissa olen koittanut antaa Mailiksen toteuttaa rakkauttaan Hello Kittyyn ja kumppaneihin, ja siinä on myös syy siihen miksi en halua ostaa niitä sukkia poikien osastolta, sillä vaikka ne ovat varrellisia, niin ne ovat myös kaikki mustia, harmaita tai tummansinisiä ja niissä on jalkapallonkuvia.

 

Suurin osa Mailiksen vaatteista tulee kirpparilta, ja Bean vaatteista kaikki taas ovat Mailiksen vanhoja vaatteita (lukuunottamatta molempian saamia lahjoja). Mailiksen kanssa käyn ostoksilla (kirpparilla) nykyään niin että annan sille kärryyn kirjoja luettavaksi, ja esivalitsen sille vaatteita sillä aikaa kun se lukee. Sitten se saa antaa mielipiteensä siitä mitkä esivalituista menevät takaisin rekkiin ja mitkä menevät kassalle. Toimii aika hyvin. Toisaalta välillä se saa lahjoina tai naapuruston lapsilta niitä Hello kitty- ja muita äidin kammotuksia, mutta aina (äiti) ei voi voittaa.

Usein Mailis myös haluaa pukeutua niin että kaikki "sopii yhteen", eli sitten on raitaa paidassa, housuissa ja sukissa. Onnistuessaan tässä se on niin tyytyväinen asuunsa etten sano mitään. Olen koittanut sentään pitää pääni siinä että mekon kanssa laitetaan sukkahousut eikä housuja, ja että kesälläkin hameen alla on pikkuhousut.

Loppuun kuva äidin suosikista lastenvaatehuollossa: loppusijoitus! 
Nyt kun meidän lapsiluku on ääriään myöden täynnä saan laittaa Bealle pieneksi jääneet vaatteet kokonaan pois. Toiseen paperikassin menee kivoimmaat vaatteet joista osan laitan jemmaan Mailiksen ja Bean lapsille, ja osan tulen antamaan eteenpäin lähipiirin tuleville vauvoille. Toiseen kassiin menee kaikki loput, ja niitä kasseja kannan yhdelle koulukaverille jolla on joulukuussa syntynyt tytär. 
En yhtään kuulu niihin äiteihin jotka kyynelehtivät viikatessaan pois pieneksi jääneitä vaatteita ikävöiden samalla pikkuvauvaikää, vaan tunnen helpotusta ja tyytyväisyyttä saadessani heitellä vaateita paperikasseihin. Vaikka Bea onkin ihana vauva, niin olen innoissani siitä että pian meillä on kaksi lasta! 

(Meinasin kirjoittaa kaksi isoa lasta, mutta eiköhän tuo pienempi ole pieni lapsi ensin aika pitkään).

Kaikki kuvat ovat tällä kertaa Mailiksen huoneesta joka on meidän kodin tyttömäisen huone, sillä Vincellä ei ole sen sisustuksesta mitään mielipidettä.