ohhoh

Matkan puolivälissä on kai viimeistään pakko nöyrtyä myöntämään että ehkä jotkin ennakkoluuloistani ovat saattaneet olla vääriä. Ihmiset ovat täällä aivan mielettömän mukavia sekä yliopistolla että kaupungilla, tuntemattomia vastaantulijoita moikataan lenkkipolulla, tiedekunnan sihteeriä halataan poislähtiessä, kaupoissa on vaikka mitä luomutuotteita ja kaakaoon tarjotaan aina kermavaahtoa.
Aamulla mun todennäköinen tuleva ohjaaja-professori tuli hakemaan mua ja Mailista oman reilun vuoden ikäisen vauvansa kanssa, ja sitten me aamupäivallä rupateltiin akateemisista asioista ja vaihdettiin vauvojemme vaippoja hänen toimistonsa lattialla. Toki me asianmukaisesti myös nyökyteltiin sille miten paljon paremmin asiat on Euroopassa (se on itse saksalainen).

Jösses, tännehän voisi oikeasti kuvitella muuttavansa.
P.S. Täällä on ollut siis niin kivaa ettei ole tullut kuvattua yhtään, mutta koitan viikonloppuna ottaa pari kuvaa kaupungistakin.