asuntoangsti ja hippikommuuni

Nyt näyttää siis vakavasti siltä että loppukesästä muutetaan Ann Arboriin. Koska kyseessä on Yhdysvaltojen top viiden joukossa oleva yliopisto valtavan ihanassa pikkukaupungissa, ei Vincekään kauheasti enää harmittele että Harvad mennee nyt sivu suun.

Ollaan siis tosissamme alettu miettimään että milloin ja mihin me muutetaan. Tämä on aihe josta me perinteisesti saadaan lihava riita aikaiseksi.
Mä haluan että asunto on valoisia ja tilava, että siinä on puulattiat (eikä lattiamattoa jota jenkeissä laitetaan melkeen seiniinkin), mielellään vanhassa persoonallisessa puutalossa sijaitseva ja joko pihallinen tai puiston vieressä. Listan puolivälissä Vince alkaa repimään hiuksiaan ja meuhkaamaan että saat kuule olla tyytyväinen jos löydetään yhtään mitään mihin meillä on varaa, että paras tyytyä johonkin persoonattomassa asuntokompleksissa sijaitsevaan ikkunattomaan koppiin.

Samanlainen "keskustelu" käytiin vuosi sitten kun etsittiin isompaa kämppää Mailiksen takia, ja heti ensimmäinen jossa käytiin oli täydellinen (=mun vaatimusten mukainen), edukas ja me vielä saatiinkin se. En siis näe mitään syytä laskea vaatimustasoani.

Yllä olevat kuvat ovat eräänlaisesta "kommuunista" jossa käytiin sunnuntaina ennen lähtöä. Kaikilla on siellä omat asunnot, mutta noin sadan hengen yhteisöllä (joista yli kolmannes lapsia) on myös isot yhteiset tilat joissa esimerkiksi voi osallistua yhteiseen illalliseen viisi kertaa viikossa. Yksi mun tulevista koulukavereista asuu siellä ja esitteli meille vuokrattavia asuntoja, mutta meidän suureksi harmiksi isoinkin niistä taitaa olla meille liian pieni. Vincen siis pitänee palata sinne alkukesästä metsästämään meille asuntoa (en kyllä ymmärrä miten uskallan luottaa siihen että se löytää jotain edes vähänkään kelvollista, huoh).

Jos me muuten joskus ollaan niin varoissamme että ryhdytään miettimään oman talon ostamista, niin luulen että ennen tulee ero kuin tehdään asuntokaupat...