talvi tuli!

Leudon alkutalven jälkeen pakkaset vihdoin tulivat, ja pääsimme ensimmäistä kertaa luistelemaan! Vuosien harjoittelu alkaa vihdoin tuottamaan tulosta, ja Mailis pärjää jo ihan täysin yksin ja jopa nauttii luistelusta, ja Beakin valittaa enää aika vähän. 

 

Loppuviikosta tuli ensimmäinen talvimyrsky, joka toi tullessaan puolisen metriä lunta kaupunkiin. Lapsien koulu päätti jo torstai-iltana että seuraava päivä on lumipäivä, ja omakin kouluni onneksi peruutti luennot perjantai-aamuna ennen kuin ehdin lähteä lapiomaan autoa kinoksesta. Ehdittiin siis lasten kanssa rauhassa kolaamaan pihaa ja lapioimaan lunta kahteen otteeseen seuraavana päivänä. 

Kaupungissa lumi ei mahdu oikein mihinkään, eli suomikoulun edessä näytti lauantain-aamuna tältä:

Vince lähti onneksi meille kuskiksi, ja vei auton yliopiston parkkihalliin suomikoulun ajaksi. 

Lumen lisäksi myös talven ensimmäiset pöpöt ovat saapuneet, ja Bea vietti alkuviikon kotona sairastamassa. 

 

Onneksi Vince saattoi olla sen kanssa kotona maanantain, ja tiistaina Evelyne tuli aamupäivällä apuun. Kyseessä ei sitten kuitenkaan ollut Korona-virus, ja potilas pääsi keskiviikkona takaisin kouluun pitämään esitelmää pandoista.

tammikuun ja arjen alku

Tammikuu alkoi niin vauhdilla ettei tänne ole ehtinyt kirjoittaa mitään, mutta tässä nyt vähän alkuvuoden raporttia. 

Joulun jälkeen satoi paljon lunta, ja ehdimme ennen koulun alkua rakentaa lasten kanssa villilumihevoslauman etupihalle. Vajaan viikon sisällä lämpötilat nousivat taas niin että hevosista ei ole enää jäljellä muuta kuin pienet lumikeot.

Mailis osti kirjamessuilta Bealle joululahjan, ja Bea päätti joulun jälkeen antaa Mailikselle myöhäisenä lahjana aamiaisen sänkyyn. Sillä aikaa kun Mailis oli keramiikkakurssilla Bea teki itsenäisesti aamiaisvalmisteluja. Olin itse kiireinen jonkun työasian kanssa, ja huomasin vasta myöhään illalla nämä sen valmistelut jääkaapissa.

Siinä on valmiina maitolasi ja "talvikukkanen". Hain sille tätä varten joulukuusesta pihalla aika hyvänkokoisen oksan, mutta sitten se trimmasi sen näin lyhyeksi.  Aamiaisen vastaanottaja oli kyllä hyvin tyytyväinen yllätykseensä, eikä yhtään ihmetellyt "kukkaa".

Tammikuu on mennyt aika työntäyteisesti, sillä sain täyden kurssimäärän lukiosta, ja yksi kursseista on tilastotieteen kurssi joka vaatii vähän tavallista enemmän työtä. Tässä selfie uudessa toimistossa, ja kuva kasasta uupuneita työlaisiä ja koululaisia kotisohvalla. 

Tammikuu on ollut täällä poikkeuksellisen lämmin, eikä vielä olla edes päästy luistelemaan. Ehkä kahtena päivänä on ollut yli 20 astetta pakkasta (yleensä on koko ajan), ja niistä toisena onnistuin sentään viemään petivaatteet ulos tuulettumaan.

   

Vaikka en ole ehtinyt kutsua suomalaisia saunomaan tänä talvena, niin ehdin nähdä suominaisia kuitenkin muutama viikko sitten karjalanpiirakkatalkoiden merkeissä. 

Koko päivän leivonnan (ja juoruamisen) jälkeen meillä oli reipaasti yli 150 piirakkaa valmiina, eli siinä oli jokaiselle leipojalle sitten iso pino eväitä kotiinviemiseksi.  Valmiit piirakat tosiaan tulivat tarpeeseen pakatessa eväitä sekä lapsille kouluun että itselle töihin.  Eiköhän se arki tästä kohta ala taas rullamaan, ja jos kohta päästäisiin vaikka vähän talviurheilemaankin.

  

joulu

Joulukuussa on juhlittu joulua moneen kertaan monella eri kokoonpanolla, alkaen jo itsenäisyyspäivän jälkeen suomikoulun joulujuhlassa. 

Bea (äärivasen) uskalsi tänä vuonna jo laulaa aika hyvin! Mailiksen ryhmästä oli kännykässä ainoastaan tämä tosi epätarkka kuva:

Juhlimme tänä vuonna toistamiseen oman joulun jo talvipäiväntasauksena menemällä perinteisesti joulusaunaan koko perheen voimin (yleensä saan vain joko lapset tai Vincen seuraksi).

Sitten avattiin lahjoista kaikki ne jotka olivat tulleet Suomesta ja Euroopasta. Iso kiitos kaikille kaukomaiden tontuille, tämä on omasta mielestäni (ja lastenkin mielestä) se paras joulu!

 Lopuksi syötiin rosollia, kotijuustoa, ja kalaa niin kuin muissakin suomalaisperheissä.

Sain työt valmiiksi ehkä 20. päivä, ja lähdimme sukujoulunviettoon Bromontiin 23. päivä. Siinä välissä lähinnä nukuin ja katsoin telkkaria ja nukuin lisää. Tämä lukukausi oli aika rankka työmäärältään ja myös sosiaalityömäärältään, silla jotenkin sattui sellainen lukukausi jolloin lähes joka luennon jälkeen joku oppilas jäi kertomaan henkilökohtaisista ongelmistaan. 

Lisäksi Vince melkein vaihtoi työpaikkaan (tien toiselle puolelle, kauppakorkeakouluun), ja tarvitsi ensin konkreettista apua (=aikaa) haastatteluun, ja sitten aika paljon henkistä tukea päätöksen tekemiseen sillä molemmissa paikoissa oli puolensa ja miinuksensa. Lopulta se päätti jäädä nykyiseen pestiinsä valtiotieteiden laitokseen, mutta itsestä kyllä tuntui että koko lukukausi meni tarjoten tukea oppilaille tai Vincelle. 

Onneksi tämä kaikki on nyt takana! Bromontissa menimme ensimmäisenä iltana perinteisesti metsään nuotiolle aloittamaan joulun, joskin tällä kertaa metsäporukka oli ainakin puolet pienempi kuin viime vuonna. 

Yleisestä väsymyksestä kertonee sekin että emme ottaneet juuri yhtään kuvaa joululta, eikä ainuttakaan kuvaa varsinaisesta aattoillasta.

Kirkosta on yksi kuva jossa lapset ovat Cristina-tädin sylissä tyytyväisinä siitä että saivat sen kirkkoon mukaan tänä vuonna (pakanajoukkoa on useana vuotena ollut aika hankala kiristää kirkkoon mukaan). 

Aattopäivänä Vince ja lankomies askartelivat biljardipöydän kanneksi pöytätennispöydän, ja sitä pelattiin sitten koko joulu. Vain yksi pelaaja kaatui kuusen alla olevien lahjojen päälle, ja toinen pelaaja kuuseen...

Menimme tänä vuonna Vincen isän mökille vasta 27. päivä, ja lapset jäivätkin sitten sinne viettämään joululomaa kun me ajoimme seuraavana päivänä kotiin. Vince ajaa hakemaan lapset huomenna, ja uusi vuosi vaihtuu naapureiden seurassa varmaan aika rauhallisissa merkeissä.

Mailis parlamentissa

Mailiksen koulussa tehdään viidennellä luokalla "bisnesprojekti", ja viime vuonna Mailiksen opettaja oli siis inspiroitunut sen eväissä olleistä mehiläisvahakääreistä. Lapset saivat satoja tilauksia, ja tämä aiheutti pienoisen mediahuomion: Mailis oli luokkakavereineen keväällä iltauutisten loppukevennyksen aiheena, ja lapsille suunnatussa lehdessä oli myös juttu heistä.

Viime viikolla paikallinen parlamentaarikko kutsui viidennen luokan opet ja 9 oppilasta provinssin parlamenttiin Quebecin kaupunkiin tutustumaan ja saamaan kunniamaininnan projektista. 

Meillä oli Vincen kanssa molemmilla työasioita joita ei voinut siirtää, mutta onneksi Mailis pääsi reissuun luokkakaverin äidin kanssa.

Lapset pääsivät vierailemaan parlamentissa, ja osallistumaan täysistuntoon parvelta sitä kuunnellen. Täysistunto oli kuulemma aika pitkäveteinen, mutta Mailis oli innostunut itse parlamenttirakennuksesta, ja siitä että kaikilla kansanedustajilla on oma toimisto.

 

Ehkä tässä siis istuu Kanadan tuleva nuorin pääministeri?