lasten kesälomareissu

Heti loman alettua lapset lähtivät isovanhempiensa kanssa pienelle lomareissulle "pohjoiseen" (tai siis jonkun verran pohjoisempaan). Danièlilla on siellä perhettä, ja lapset siis pääsivät mukaan sukuloimaan ja visiteeraamaan sen kotikontuja. Tässä takapenkkiläiset:

Vincen isällä on sähköauto, ja ajamista rytmittää se että se pitää saada latautumaan parin tunnin välein. Luulen kyllä että lapsille tällainen vaiheittainen matkustaminen sopii erittäin hyvin, varsinkin kun Bealle tulee aika helposti paha olo autossa.

Vincen isä on ahkera lähettämään meille kuvia kun lapset ovat siellä, ja näyttää siltä että välillä pysähdyttiin lähinnä ottamaan kuvia, kuten tässä tuulisessa pysähdyspaikassa:

Tässä takana näkyy St. Jean -järvi jonka rannalla Danielèn kotikaupunki on. Se on vähän niin kuin  Quebecin Saimaa. 

Saimaalla ei tosin taida olla tällaisia vesiputouksia. 

Lähes jokaisessa paikassa on ilmeisesti ollut uimamahdollisuus, sillä uimakuvia on tullut paljon. Tässä ollaan Danièlen veljen kotona, mutta nyt matkalaiset ovat jo takaisin isovanhempien mökillä, jossa ne ovat vielä torstaihin asti. Kiva kyllä kohta saada lapset jo takaisin kotiinkin.

Me nautimme tahollamme lapsettomuudesta viemällä viime kesänä ostetun kajakin neitsymatkalleen. Asumme yhden kadun päässä järvestä, eli kajakin saa sinne näppärästi vetämällä sen perässään.

Melomistyylissä on vielä aika paljon hiomista, mutta se meni kuitenkin sen verran hyvin että kokeilenemme pian uudestaan! Näköjään kaikki lapsuuden aktiviteetit alkaa kiinnostamaan uudestaan kun ikää tulee lisää. Ehkä seuraavaksi laitan sitten postauksen jotain koiranäyttelystä.

juhannus

Täällä lapsien koulu loppuu vasta juhannukseen, eli viime viikolla oli kaikennäköistä erikoistoimintaa koululla kuten "luokkaretki" uimaan ja konsertti vanhemmille. 

Mailis on tässä huonossa kuvassa yläoikealla nokkahuilun kanssa.  

Bea on niin ujo, että musiikinopettaja oli ihan fiksusti sijoittanut sen takariviin josta ei juurikaan huomannut että se ei uskaltanut paljon laulaa eikä leikkiä lauluihin kuuluvia leikkejäkään. Mutta ei se sentään näyttänyt kovin kauhistuneelta.

Täällä vietetään 24. päivä Quebecin kansallispäivää, mutta keskikesän juhlaa ei alleviivata mitenkään, joten sekin jää ihan omille harteille. Vince oli työmatkalla Madridissa, joten järjestin perjantaina "juhannus"juhlat naapurin perheelle, jossa myös isä oli työmatkalla Euroopassa. 

Söimme ei-niin-perinteisesti juhannuslasagnea, mutta lapset sentään kokosivat seitsemän eri kukkaa tyynyn alle yöksi.
Seuraavana aamuna vein lapset Vincen isän ja Danièlen kaupunkiasuntoon, josta he lähtivät lasten kanssa pienelle kesälomareissulle. Itse palasin kotiin ja aloin valmistelemaan juhannuksen toisia juhlia johon olin kutsunut paikallisia suominaisia. Tässä yhden vieraan ottama kuvakollaasi illalta (sen puhelimen kamera on huomattavasti parempi kun omani).

Hain anopin pihakoivusta sen verran oksia että sain tehtyä vähän kehnon vihdan (se roikkuu saunan ovessa), ja ensimmäiset perunatkin sain nostettua omasta maasta! Meillä oli oikein perinteinen juhannus saunomisineen ja savukaloineen, ja jälkiruuaksi oli tietty mansikkakakku. Luulen että otan juhannusjuhlista tästä eteenpäin oman perinteen!

mailiksen koulun nollahävikki-bisnes

Mailiksen koulun opetussuunnitelmaan kuuluu että viidennen luokan oppilaat tekevät jonkun yritysprojektin jolla kerätään rahaa milloin mihinkin tarkoitukseen. Tänä vuonna Mailiksen opettaja oli inspiroitunut Mailiksen eväiskassissa olevista uudelleenkäytettävistä voileipäkääreistä, ja siitä oli tullut koko luokan tämän vuoden projekti (sen että Mailis oli ollut inspiraationa opimme kyllä vasta kun projekti oli jo ohi). 

Ensin oppilaat ja opettajat keräsivät puuvillalakanoita tätä tarkoitusta varten, ja sitten ne päällystettiin mehiläisvahapelleteillä jolloin niihin saadaan kosteuttapitävä vahapinta. Tässä Mailis ja Raphaëlle sulattavat pellettejä kankaaseen silitysraudalla.  

Jotain kautta paikallinen media sai tietää tästä, ja oppilaat esiintyivät paikallisten uutisten "loppukevennyksessä". Tässä linkki siihen (Mailis on videon alussa ja lopussa).
Vitosluokkalaiset lähettivät kaikkien oppilaiden mukana tilauslomakkeen kotiin, ja saivat yhteensä yli 500 tilausta. Se oli huomattavasti enemmän kuin mihin opettajat olivat varautuneet, eli näitä sitten tehtiin vuoden loppuun asti jokaisena liikenevänä hetkenä. Mailiksen into ei kyllä hiipunut edes loppua kohti, eli ehkä siitä tulee sitten suvun seuraava yrittäjävesa!

Tässä Mailis ja Margot koulun retkellä, molemmilla eväsleipä oman firman pakkauksessa.

nukkumajärjestys uusiksi

Viime viikonloppuna laitoimme nukkumajärjestyksen uusiksi, ja etsiessäni blogista kuvia vanhasta järjestyksestä huomasin ettei täällä ole juurikaan kuvia yläkerrasta. Siellä on ihan alunperin ollut kaksi makuuhuonetta ja yksi pieni toimistohuone, joka on sittemmin yhdistetty toiseen makuuhuoneista. Toista taas on vähän pienennetty alkuperäisestä koska seinän toisella puolella olevaa kylpyhuonetta on hiukan laajennettu. Lapset ovat siis tähän asti jakaneet sen pienemmän huoneen, ja nukkuneet kerrossängyssä tänne muutosta asti.

Huone on todella pieni eikä sinne oikein sängyn lisäksi mahdu muuta kuin epämääräisiä kasoja leluja, eikä leikkimiselle sitten oikein jääkään tilaa. 

Meidän sänky ei kunnolla mahdu tuonne pienempään huoneeseen, eli sen takia lapset eivät ole voineet ottaa tätä isompaa huonetta. Meidän makuuhuoneessamme on sängyn lisäksi liinavaatekaapit ja kaikkien vaatteet lipastoissa. 

Olen jo pidempään miettinyt että lapsille tarvitsisi saada omat huoneet, mutta se on ollut vähän haasteellista toteuttaa kahdella makuuhuoneella. Täällä on tapana että vanhin lapsi muuttaa kellarikerrokseen kun yläkerrasta loppuu makuuhuoneet, mutta tuntui aika hurjalta ajatukselta laittaa Mailis niin kauas meistä muista. Lisäksi halusin selkeämmin erottaa "lastenalueen" ja aikuisten makuuhuoneen, ja suostuttelin Vincen siihen että me muutamme kellariin. Olemme miniremontoineet kellaria monta vuotta sitä silmällä pitäen, ja vihdoin viime viikonloppuna oli muuton aika! Lapset menivät kolmeksi yöksi Vincen isän mökille, ja me aloimme maalamaan sänkyjä ja kantamaan lipastoja kellariin. Nyt meidän entinen makuuhuone on Bean oma huone, ja näyttää tältä:

Vihdoin on tilaa leikkiä!

Tuolla sermin takana on Vincen toimistonurkkaus. 

Se oli ainakin yhtä innoissaan siitä kuin lapset huoneistaan, sillä se on vihannut syvästi töiden tekemistä kylmässä kellarissa.

Mailiksen huone jätettiin pienuuden takia varsin askeettiseksi, mutta nyt sillä on siellä oma työpöytä, ja kalatkin pääsivät pois suorasta auringonvalosta.

Lapset olivat haljeta innosta kun näkivät nämä huoneet (se oli niille yllätys), mutta sitten Mailiksella olikin vähän vaikeuksia nukahtaa yksin omaan "uuteen" huoneeseensa. Toiseksi yöksi se otti Bean patjoineen viereensä lattialle, mutta kolmas yö meni jo ihan hyvin yksinkin. Bea taas ei ollut uudesta nukkumisjärjestyksestä moksiskaan.

Koska lapset saivat koko yläkerran, niin me muutimme kellariin. Tässä kuva alkutilanteesta (edellisten omistajien ottama kuva).

Kellaria on "remontoitu" ihan todella hitaasti, mutta joka vuosi on tehty hiukan jotain (vaikkakin se on enimmäkseen vain toimittanut varaston virkaa ja ollut satunnainen vierashuone). 

Nyt siellä näyttää tältä:

Kovin lämmin siellä ei vieläkään ole, mutta viileässä ja pimeässä on hyvä nukkua (ainakin kesällä...). Toistaiseksi olen ainakin kovin tyytyväinen tähän muutokseen, ja tuntui että tila talossa lähes tuplaantui näiden muutosten myötä vaikkei yhtään seinää siirretty. Toki sekin auttoi että tätä muutosta valmistellessa ja tehdessä laitoin rankalla kädellä tavaraa pihakirppispinoon. Varsinkin lopputalvesta tuntuu aika usein että on pakko alkaa etsiä isompaa taloa, mutta nyt tuntuu että tähän taloon mahtuu kuin mahtuukin nelihenkinen perhe!