toukokuun juhlia

Toukokuu on tiivis juhlakuu, sillä ensin on äitienpäivä, ja sitten omat syntymäpäiväni.
Tänä vuonna äitienpäivää juhlittiin aika pienimuotoisesti vain oman perheen kesken, sillä edellisenä viikonloppuna oli ollut talkooviikonloppu, ja kuun lopussa juhlittiin Vincen siskon (ja hiukan munkin) synttäreitä suvun yhteisellä brunssilla.

Siihen väliin mahtui vielä naapurin pojan kastejuhla, jonka viettäminen venyi pitkälle iltaan grillibileiden muodossa. Tässä vino kuva kirkonportailta kasteen jälkeen.

Lukukauden loppukiireiden ja kuninkaallisten häiden katsomisen lisäksi ehdimme järjestää pihakirppiksen päästäksemme eroon kellariin ja varastoon kertyneistä tarpeettomista tavaroista. Välillä aina huomaan että vanhemmat sanovat tällaisista tilanteista että ne on hyvä tilaisuus opettaa lapsille yrittäjyyttä ja bisneksentekoa, mutta meillä ei kyllä taida oppia kumpaakaan edes pihakirppiksellä: pihan sivussa oli iso läjä tavaraa jotka annoimme ilmaiseksi, ja kaikki tuotot lahjoitimme järjestölle joka auttaa yksityisiä henkilöitä sponsoroimaan syyrialaisia pakolaisia (yksi suomikoulukaveri on sitä kautta auttanut jo kaksi perhettä tänne).

Se mikä ei mennyt kaupaksi on sittemmin kaupattu nettikirpparilla tai kannettu lähikirpparille, eli onneksi nurkat sentään tyhjenivät tehokkaasti vaikka rahapussi ei täyttynytkään.

Päivät eivät ole vielä olleet ihan hirveän kuumia (toisin kuin Suomessa!), mutta sen verran on kuitenkin lämpöä että olemme voineet siirtyä elämään kuistille ja takapihalle. Bean paras tarhakaveri tuli käymään Ranskasta pari viikkoa sitten, ja ne yhteiset leikkihetket taisivat olla Bean tuokokuun huippukohtia.

Itse olen lähinnä puutarhuroinut. Rakensin toisen kasvulaatikon, ja ruinasin puhelimessa riittävän kauan että taimitarha antoi tulla hakemaan multaa omiin säkkeihin (ettei tule muovijätettä säkeistä).

Olen menneen vuoden aikana lueskellut lääkeyrttien käytöstä, ja tänä vuonna lähestyin nurmikon rikkaruohoja siitä näkökulmasta. Tässä siis Mailis pesemässä voikukan juuria, ja alemmassa kuvassa kuivumassa ne juuret, piharatamoa, ja perhosorvokkeja. Juurista tulee teetä, ratamoista ja orvokeista uutan öljyä.

Olen viime syksynä ja tänä kesänä siirtänyt kaksi isoa raparperia anopin pihalta meille, mutta tänä kevään en uskaltanut ottaa niistä varsia vasta kuin yhteen pieneen satsiin mehua, ja pikkupurkkiin raparperi-syreenisiirappia. Sillä kostutin Camillen ja minun yhteisen syntymäpäiväkakun jota siis syötiin jo menneenä sunnuntaina.

Tästä on hyvä jatkaa kesäkuuhun!

häätalkoot

Meille on tulossa kiireinen hääkesä, sillä heinäkuussa on Vincen isän ja tämän pitkäaikaisen avovaimon häät, elokuussa Nooran häät Suomessa, ja syyskuun alussa Vincen siskon Camillen häät. Camille ja Cedric järjestävät häänsä sukutilan ladossa, ja se ei parhaillaan ole ihan (lue: ollenkaan) juhlakunnossa.
Viime viikonloppuna oli siis ensimmäinen talkooviikonloppu, jossa oikeastaan koko suku oli valitsemassa mitä menee roskiin ja mitä viedään pois. Menimme sinne jo perjantaina, ja lauantain vastaisena yönä tuuli niin kovin että meinasi lähteä katto päältä. Aamulla sähköt ja vesi olivat poikki pari tuntia, ja metsässä näkyi aamukävelyllä muutama iso kaatunut puu.

Työmaa oli kuitenkin paikallaan, ja aamulenkin jälkeen pääsimme töihin. Suurin työ oli sekä hyvän puutavaran uudelleen pinoaminen pois keskilattialta että roskapuun polttossa.

Koko lauantai meni siis näissä tunnelmissa. Onneksi Vincen täti oli lapsien seurana, sillä muuten en olisi itse saanut tehtyä mitään. Bea ehti jo vaipua pienimuotoiseen masennukseen parin tunnin aikana kun aamulla Ei Ollut Mitään Tekemistä. Mailis ajoi varmaan muutaman tunnin ajan golf-kärryä lauantaina.

Tässä talkooporukka, joka on varsinkin iloinen siitä että homma on tältä erää ohi.

Sunnuntaina jatkoin riehumista vielä hiukan kotona, sillä taimet alkavat olla jo sen kokoisia että niiden istutuspenkki pitää saada valmiiksi.

Kehikko on nyt paikassaan, mutta pohjatyöt vielä odottavat tekijäänsä. Harmi että juuri tähän samaan sumaan osuu tietty viimeisten kokeiden korjaaminen, eli palkkatöitäkin pitää välillä tehdä.

vappu

Nykyisellä postaustahdilla ei tule kuin kaksi postausta kuukaudessa, ja nekin näköjään vaan juhlapyhinä... Mutta kai sekin on parempi kuin ei mitään.

Juhlin itse vappua suomalaisten (aikuisten) juhlassa jo kaksi viikkoa sitten, mutta tälle viikonlopulle osui sopivasti suomikoulu. Askartelimme ensin lasten kanssa naamioita, ja sitten vietimme yhteisiä vappukarkeloita. Tässä Mailis opettelee tekemään ilmapalloeläimiä.

Yksi toimintapiste oli kasvomaalaus. Kasvoväreissä on usein aika kyseenalaisia ainesosia, ja usein myös varoitus että osaa väreistä ei saa laittaa silmien lähelle ja toisia ei naa laittaa suun ympärille, mikä on aika harmittavaa kasvoväreissä (eikä sitä kukaan noudata). Tämän takia tein itse aamulla netistä löytyneen ohjeen mukaan ruoka-aineista pohjamaalin, johon sitten sekoitettiin elintarvikevärejä.
Ja suomikoulussa Mailis tietty meni sellaisen open maalattavaksi jolla oli omat "kunnon" värit mukana...

No ne mun omat värit kuitenkin toimi yllättävän hyvin kotikutoisiksi väreiksi, ja usempi vähän vanhempi koululainen maalasi niillä käsivarsiin itse koristeita.
Kotona Bealla oli oma naamanmaalauspiste loppupäivän.

Vappuviikonlopun kohokohta oli kuitenkin se että Bealta lähti ensimmäinen hammas! Se on heilunut jo pidemmän aikaa, ja nyt se vihdoin irtosi. Kuulemma kaikilta paitsi yhdeltä koulukaverilta on jo lähtenyt hammas, eli Bean mielestä oli jo korkea aika päästä tähän porukkaan mukaan.

Täällä kuva Mailiksen ensimmäiseen irronneeseen hampaaseen jos haluaa katsoa lisää hampaattomia lapsia. 

pääsiäinen

Pääsiäisestä on jo kaksi viikkoa, eikä syynä sille etten ole saanut tänne mitään ole muuta kuin laiskuus. Mutta tässä muutamia kuvia ja sanoja siis. 

Menimme Bromontiin naapuriperheen kanssa kahdeksi yöksi koska täällä oli perjantai ja maanantai vapaata. Ilmat olivat varsin talviset (ovat edelleen), mutta onneksi siellä on tilaa temmeltää sisälläkin. Naapureilla on myöskin kaksi lasta, mutta heidän poikansa ovat 1 ja 3.5 vuotiaat, ja energiatasot olivat sen mukaiset. Vanhemmat eivät myöskaan olleet kaikkein tiukimpia kasvattajia, ja ensimmäisenä iltana Mailis totesikin diplomaattisesti että "tuo Niko on aika...aktiivinen". 

Öisin myös heräilimme vauvan tahdissa koko porukka, ja seuraavana päivänä kaikki olimme valmiita päiväunille lounaan jälkeen (paitsi se aktiivinen kolmevuotias joka jatkoi riehumistaan). No, mutta tässä vahvistui ainakin arvostus sitä kohtaan että omat lapset ovat jo tosi isoja ja itsenäisiä. Bea tosin oli  rauhallinen vauvanakin, mutta Mailis kyllä oli myös tuollainen aika aktiivinen.

Sunnuntaina ajoimme Vincen isän mökille pääsiäisbrunssille, ja lapsille oli siellä tehty pääsiäisen kolmas munajahti. 

Isovanhempien pyynnöstä lapset jäivät sinne vielä yhdeksi yöksi, ja pääsivät hiihtoladulle vielä kerran tänä vuonna. 

Odotimme lapsia kotiin puolen päivän aikaan seuraavana päivänä, mutta isovanhemmat päättivätkin pitää lapset iltaan asti, ja he ehtivät seikkailla Montrealissakin ennen kotiutumistaan. 

Me siis ehdimme kotona tehdä vähän koulutöitä, siivota, ja hiukan ulkoillakin talvi-ilmassa yllättävän vapaapäivän myötä. Teki myös hyvää toipua aktiivilapsiviikonlopusta ilman yhtään lasta.

Illalla muistimme että tapasimme ensimmäisen kerran suunnilleen tähän aikaan vuodesta 17 vuotta sitten, ja kävin hakemassa meille noutosushia juhlaillalliseksi (lapset kun saapuivat kotiin valmiiksi syötettyinä). Illastimme romanttisesti tv:n ääressä.