ite tein ja säästin

Viime viikolla oli kiirus remonttihommien kanssa pitkästä aikaa. Halloweenin jälkeinen keskiviikko oli lapsilla vapaapäivä, ja olin suunnitellut olevani kotona niiden kanssa. Tiistai-iltapäivällä sain kuitenkin viestin Vincen kaverilta joka sanoi voivansa tulla auttamaan keittiön tasojen kanssa jo seuraavana päivänä. Sumplin siis lapsille hoitopaikan koulun iltapäiväkerhosta, ja ilmoitin Vincelle että saatamme tarvita senkin apua.
Tämä oli siis lähtötilanne keskiviikkoaamuna:

Osa laatoista oli lohjennut, ja saumat olivat pysyvästi mustia ja murenivat lisää joka hinkkauskerralla. Enkä ole alkanut tykkäämään tuosta sinisestä reilun kolmen vuoden yhteiselon jälkeenkään.

Laattojen lohjetessa irti huomasimme että levy niiden alla oli myös saanut kosteutta ja oli osaksi homeessa, eli miehet lähtivät rautakauppaan ostamaan uutta aluslevyä. Itse jäin siksi aikaa hakkaamaan laattoja irti apinan raivolla. Turvallisuus kuitenkin ennen kaikkea! (korvatulpat ja kahdet silmälasit).

Tässä uusi pohja on jo paikallaan. Sebastien ehti olemaan meillä niin kauan että liimasin sen kanssa laatat tiskialtaan (aukon) ympärille, ja opin käyttämään vuokraamaamme laattaleikkuria. Sebastienin lähdettyä kotiin laatoitin yksin pienen kulmatason, ja seuraavana iltana saumasin kaikki tasot ja nakuttelin uuden reunalistan paikalleen. Perjantaiaamuna sain asennettua tiskialtaan takaisin ihan itse, ja nyt keittiö näyttää tältä!

Tiskikone on vielä vähän huonosti paikoillaan ja imuri hajosi lopullisesti juuri kun piti tehdä loppusiivous, mutta muuten projekti meni ihan kohtalaisesti. Nyt vaan en halua laittaa tasoille mitään ettei ne tahraannu tai kolhiinnu. 

Keraamisten laattojen asentamisen lisäksi olen käynyt tämän syksyn keramiikkakurssilla, ja sieltä on saatu jo ensimmäiset työt kotiin! Juuri Halloweeniksi sain kotiin nämä kurpitsat ja kummituksen.

Varsinaisten kurssitöiden lisäksi olen tehnyt kotiin tuomastani savesta seinään ripustettavia kukkaruukkuja mehikasveille. Näiden lasittamisesta olin erityisen innoissani.

Nämä onnistui yllättävän hyvin! Niitä on aika helppo tehdäkin, eli ehdin varmaan vielä tehdä muutaman lisääkin.

sosiaalinen viikonloppu

Edellisviikonloppu oli sosiaalisesti niin kiireinen ettei kuviakaan juuri ehtinyt ottaa. Perjantai-iltana olin työkaverin kanssa istumassa iltaa, mutta onneksi tulin ihan ihmisten ajoissa kotiin sieltä, sillä lauantaiaamuna meillä oli heti aamusta Evelynin ja Vincen yhteinen synttäribrunssi.

Olimme jo aamulla pakanneet auton, ja lähdimme suoraan brunssilta Bromontiin viikonlopunviettoon Vincen vanhojen kavereiden kanssa. Ensin sinne piti tulla vain yksi kaveripariskunta lapsineen, mutta muutama viikko sitten toinenkin perhe sanoi voivansa tulla. Edeltävällä viikolla Vince kutsui vielä yhden kaverinsa, ja lauantaina sinne tuli vielä yksi lisää. Onneksi siellä on makuupaikkoja useammallekin. 

Tämä lokakuun viimeinen viikonloppu oli vielä todella lämmin, ja kävimme iltapäiväkävelyllä metsässä näin vähissä varusteissa.
Seuraavan päivänä kotiinpalatessamme veimmekin sitten Bean suoraan kaverinsa luo Halloween-juhliin. Tässä siis Bean eskariposse (Zoé, Anaïs, ja Noémie):

Kivaa oli, mutta onneksi ihan joka viikonloppu ei ole näin täynnä vierailuja ja kavereita.

melkein Halloween

Halloween on vasta kuun viimeinen päivä, mutta Halloween-asuja on valmisteltu jo monta viikkoa. Lauantaina ne pääsivät vihdoin tositoimiin suomikoulun Halloween-juhlissa. Tänä vuonna sinne lähti kolme noita-akkaa.

Suomikoulun jälkeen lapset saivat vihdoin kaivertaa pienet kurpitsat. Ne mädäntyvät aika nopeasti koverrettuina, eli säästänemme isommat kurpitsat lähemmäs varsinaista päivää.

Ilma on ollut tänä viikonloppuna kesäisen leuto, ja päätimme kutsua naapurit grillaamaan meille viimeistä kertaa tänä kesänä. Lämpimässä lokakuun illassa saattoi istua pihalla kahdeksaan asti ilman takkia!

Sillä aikaa kun Vince kävi ruokakaupassa ja valmisteli grillattavat ehdimme koristella lasten kanssa kuistin Halloween-asuun. Pieni kurpitsa oli hiukan liian pieni oikealle kynttilälle, mutta ulkona kypsyvän kurpitsan tuoksu ei haitannut.

Olin reipas ja sekoitin lettutaikinan illalla vieraiden mentyä, ja lapsetkin jaksoivat odottaa tätä aamiaista (usein nousen itse sen verran lapsia myöhemmin että letut ovat heille toinen aamiainen).

Eiliset vieraat kertoivat että heidän vanhin lapsensa menee tänään katsomaan Harry Potter-elokuvaa Montrealin sinfoniaorkesterin säestämänä, ja Vince innostui ostamaan siihen liput hänelle ja Mailikselle. Tässä yhdistyy Mailiksen Harry Potter-kiinnostus ja Vincen klassisen musiikin rakkaus. Minä ja Bea jäimme lippujen hinnan takia kotiin tekemään savitöitä (tässä yhdistyy meidän savityökiinnostus).

Bean savityökiinnostus kesti noin 20 minuuttia, ja siitäkin osa vastahakoisesti. Onneksi naapurin poika oli kotona ja tuli leikkimään hetkeksi.

tämän viikon hulinat

Viime viikonlopun vietimme Vince kanssa Washingtonissa lasten ollessa anopilla yökylässä. Siitä reissusta tullee kuvia tänne sitten kun saan ne Vincen kameralta, mutta tässä vähän epätavanomaisen viikon kuulumisia (lähinnä omia kuulumisiani).

Maanataina vastailin työsähköposteihin ja suunnittelin tulevan viikon opetusta. Aikaa piti olla vaikka kuinka paljon koska lapsilla alkoi iltapäiväkerhot (Bealla eskarilaisten tiedekerho; Mailiksella jooga), mutta jotenkin en saanut puoliakaan työhommista valmiiksi. Vince oli maanantain vielä Washingtonissa konferenssissa, ja onnistuin sumplimaan illan partion ilman toista aikuista (jätin Bean kotiin nukkumaan lähtiessäni hakemaan Mailista kävellen yhden kadun päästä).

Tiistaina opetan illalla, mutta tänä tiistaina ajoin lisäksi koululle aamulla kolmen tunnin ranskanluennolle. Kertasimme verbien taivutusta, ja yllätyksekseni kahdentoista ihmisen porukassa ei tainnut olla kuin neljä sellaista joiden äidinkieli ei ole ranska. Kielioppi on oman opetukseni heikoin lenkki, eli ilmottauduin heti kouluksen jälkeen uudelle luennolle ensi viikoksi.
Iltapäivällä ennen töihinlähtöä nappasin kuvan Mailiksesta facebookiin partiokeksien kanssa, sillä niiden myynti on ollut aika olematonta. Niitä annettiin jokaiselle partiolaiselle kaksi laatikkoa, mutta luulen että saamme myytyä vaan toisen.

Keskiviikkona olen yleensä aloittanut aamun opetuksella, mutta tällä viikolla kursseissa on taukoa, joten ehdin ajamaan koululle psykologian opettajien kokoukseen. Kudoin kokouksessa Mailikselle kauluria. Heräsin aamulla aika nuhaisena, ja meinasin jo perua iltamenoni yrttilääkinnän kurssille, mutta onneksi en perunut: saimme siellä jotain aivan hirveän makuista "tulisiideri"-nuhalääkettä, ja seuraavana aamuna olin jo paljon parempi! Seurakseni yrttikurssille lähti yksi toinen Montrealin suomalainen, johon tutustuin sattumalta viime kesänä suomenlennolla. Luento oli tosi kiva, ja menen varmasti tulevaisuudessakin vastaaviin tapahtumiin.

Torstaina aloitin päivän valmistelemalla luentoa, mutta lähdin ennen puoltapäivää "mallikuvauksiin". Naapureille on nettikauppa jossa he myyvät silmälaseja, ja lupauduin menemään mallintamaan kehyksiä pariksi tunniksi. "Palkaksi" saan lasit kehyksineen, ja tilaan varmaan nämä (takana valokuvaaja säätää valotusta). Epäilen meikistä päätellen että olin heidän täti-mallinsa.

Samana iltana ehdin lasten kanssa hiukan kaivaa puutarhasta kukkasipuleita talvikorjoon kuivumaan, ja istuttamaan parit sipulit kevääksi. Lasten mentyä nukkumaan lähdin vielä kirpputorille metsästämään Bean Halloween-asun puuttunutta osaa.

Perjantaina lapsilla ei ollut varsinaista koulua, joten aamulla ei ollut kamala kiire. Mailis meni kuitenkin jo Vincen kanssa samaa matkaa koululle "päivähoitoon", ja me lähdimme Bean kanssa hammaslääkäriin. Tässä Bean piirtämä kuva siitä mitä siellä tapahtuu. 

Jollain toisella potilaalla kesti kauan, ja pääsimme vastaanotolle 40 minuuttia myöhässä. Tämä hammaslääkäri ei muutenkaan ole kaikkein leppoisin, ja nyt se hermostutti Beaa vielä normaalia enemmän. Huoh.
Vein Bean suoraan hammaslääkäristä kouluun, ja sekin jännitti koska se oli ensimmäistä kertaa "hoidossa" koululla (eli siis koko päivän iltapäivähoidon tiloissa niiden työntekijöiden kanssa). Onneksi samalla luokalla oleva tyttö huomasi heti Bean ja tuli halaamaan sitä, mikä vähensi huomattavasti alahuulen väpätystä.

Tässä vaiheessa olin itse jo vartin myöhässä perjantaiaamun keramiikkakurssiltani. Tällä kertaa mattimyöhäisiä ja poissaolevia oli onneksi muitakin, ja päädyimme peruuttamaan varsinaisen tunnin. Uuden työn tekemisen sijaan lasitimme vanhoja töitä, mikä oikestaan sopi minulle paremmin. Ensi viikolla saan siis jo kotiin jotain!

Viikko on siis ollut aika vauhdikas mutta epätavallinen. Luulen että tänään kaikki saavat vähän katsoa telkkaria, ja aikuiset saavat vähän viintä.