vali vali

Talvi jatkuu kovilla pakkasilla, ja blogikin on ollut vähän "jäässä".

Tyorintamalla sen sijaan ei olla kohmeisia. Sain kolme kurssia opetettavaksi siitä koulusta missä olin syksylläkin, vaikkakin niistä kolmas alkoi vasta tänään. Ennen kuin tiesin mitään tämän vuoden töistä jätin työhakemuksen myös yhteen toiseenkin lukioon, ja sain sieltä tammikuun puolessa välissä haastattelupyynnön. Haastattelu oli tiistaina, ja saman viikon torstai-aamuna aloitinkin sitten jo opettamaan (onneksi vain yhtä kurssia). Uuden kouluun, kurssiin, opiskelijoihin ja työympäristöön totutteleminen on ollut aika uuvuttavaa, ja jatkunee sellaisena melkein lukukauden loppuun asti... Mutta ompahan sitten jalka oven välissä kahdessa paikassa.

Lisäksi uudessa koulussa piti tehdä aika vaativa ranskankoe kielitaidon tarkistamiseksi. Sain eilen sähköpostia henkilöstöhallinnolta siitä että kokeen tuloksista pitäisi mennä keskustelemaan, eli epäilen että se meni juuri niin kuin meinasinkin (eli ihan penkin alle).

Työhaasteiden lisäksi auto on tarjonnut haastetta. Siinä on yksi rengas joka tyhjenee kun pakkanen kiristyy, eli usemman kerran viikossa näillä ilmoilla. Meillä on nyt siihen kotona pumppu, eli enää se ei aiheuta muita jännitystiloja kuin myöhästymisriskin (opetusaamut on aika tiukkaan kellotettuja, ja ihan aina renkaan täyttämiselle ei ole varattu tarpeeksi aikaa).
Kovat pakkaset ovat kohdelleet autoa muutenkin vähän kaltoin, ja lauantaina moottori ei sitten enää käynnistynytkään. No mutta opinpahan minäkin käynnistämään moottorin kaapeleilla! Eilisen päivän auto vietti korjaamolla, ja nyt murhetta aiheuttaa enää pankkitili joka tyhjenee yhtä varmasti kuin se regnas (ja se rengaskin tyhjenee koska siitä ei ole lötynyt mitään korjattavaa useasta yrityseksestä huolimatta).
Kirsikkana kakun päälle Vince lähti tänään töihin taskussaan molemmat auton avaimet, koska jätin omani auton kanssa korjaamolle josta Vince haki auton ja avaimet iltapäivällä. Parhaillaan odottelemme Bean kanssa Vincen  paluuta että pääsemme hoitoon ja töihin.

Lisäksi tämä on se aika vuodesta jolloin pitää täyttaa kaikkia hakemuksia: on kaksi eri lapsilisähakemusta, USAn ja Kanadan veroilmoitukset, Kanadan kansalaisuushakemuksen lisäselvitys (jonka alunperin laitoin vetämään jo 3 vuotta sitten!) ja Bean sosiaaliturvatunnuksen hakukin on vielä tekemätta.

Kaiken tämän takia suklaata kuluu paljon, ja silti kotona on aika ajoin vähän kireä tunnelma. Koko porukka alkaa olla myös aika mökkihöperö kun edes lapset eivät pääse koulussa ja hoidossa ulkoilemaan pakkasten takia.

Mutta maaliskuuhun on enää tasan kymmenen päivää! Leudommat ilmat, valo, ja rennompi ote arkeen on siis ihan nurkan takana (ja kaikki ne hakemukset on pakko jättää ihan kohta, että sitten on ainakin se homma vähemmän).

pilkkireissu

 

Thelman ja Garyn Kanadan-matkan varsinainen tarkoitus oli siis tämä: miehet halusivat pilkille ensimmäistä kertaa elämässään. Varhain lauantaiaamuna he siis hyppäsivät autoon ja ajoivat pilkkipaikalle. Sieltä voi siis vuokrata tälläisiä pilkkimökkejä päiväksi.

Mökistä puuttuu lattialaudat yhdestä reunasta, ja siinä alla on suorakulman muotoinen avanto. Siimat roikkuvat katosta, ja niitä heilutellessa voi istua mukavasti penkillä.

Mökissä on myös kamiina millä sitä saa lämmitettyä (tässä vasemmalla).Vincellä on käsissään mahdollisesti päivän suurin kala. Kuulemma molemmat suuret kalamiehet olivat olleet aluksi vähän järkyttyneitä siitä että koukku piti poistaa kalasta.

Kalaa tuli kuulemma ihan hirveällä vauhdilla, joten puolilta päivin kalamiehet pitivät pitkän lounas- ja kävelylenkkitauon. Pilkkipaikalla oli lapsillekin kaikkea puuhaa kuten rekiajelua ja luistelua.

Saalis.

 

Illalla onneksi vincen isoisän kaveri auttoi miehiä perkaamaan ja paistamaan kalat, sillä muuten olisi saattanut jäädä kalat syömättä (me oltiin Thelman kanssa päivällä suunniteltu että laitetaan iso kasa pastaa "lisukkeeksi"). Asinatuntevan kala-avun kanssa kuitenkin päädyimme fish'n'chipsiin pastan sijaan. Ranskalaisia taisi mennä kaikkien mahaan aika paljon enemmän kuin kaloja, mutta ei ne nyt varsiasesti huonojakaan ollut. Toivon silti että seuraavaan pilkkireissuun on ainakin vuosi aikaa.

viikonloppu bromontissa - osa 1

Hillittömät pakkaset ovat jatkuneet, ja naama tuntuu irtoavan viimasta jo kuistilla. Kun Bostonissa asuvat Thelma ja Gary siis ilmoittivat tulevansa pilkintäreissulle, katsoimme parhaaksi menna Bromontiin oman Montrealin kodin sijaan. Siellä sentään on lääniä lastenkin juosta sisällä vaikka olisi millainen tulipalopakkanen. 

Mutta mitä vielä! Lauantaina oli ehkä -2 astetta pakkasta ja mieletön aurinkonpaiste! Talven paras ulkoilupäivä.

Thelma ja Gary saapuivat perjantai-iltana, ja hyvistä aikomuksista huolimatta istuttiin iltaa liian myöhään. Miehet lähtivät kuitenkin aamulla hyvin aikaisin pilkkireissulleen (siitä lisää seuraavassa postauksessa). Me naisväki syötiin rauhassa aamupalaa, ja lähdettiin sitten ihan vaan lähimetsään kävelylle.

Lapsetkin jatsoivat välillä pulkassa istuen hyvin joelle asti, missa ne hakkasivat hyvän tovin jäätä kepeillä.

Takaisintullessa Mailiksenkin oli jo auringossa niin lämmin että pipo oli liikaa!

Vincen isoisä oli käymässä Floridasta (jossa isovanhemmat "talvehtivat"), ja soitti Bean päiväunien
aikaan meille. Kuultuaan että miehet ovat reilun kahden tunnin ajomatkan päässä pilkkireissulla, hän sanoi että voisi viedä meidät vartin ajomatkan paäähän katsomaan pilkkimistä (uusi asia sekä lapsille että Ghanassa syntyneelle ja Floridassa kasvaneelle Thelmalle). Ei kun menoksi.

 Katsokaa nyt tätä! Aivan kasittämätön ilma!

Vincen isoisä meni juttelemaan ensimmäisille kalamiehille, ja hetken päästä ne jo tarjosivat mahdollisuutta kokeilla kairaamista. Annoin Thelmalle hyviä ohjeita kameran takaa, ja ihmettelin miksei jäähän tulee mitään reikää (etelän kasvatit...)

Annas kun mä...

Joo ei tullut yhtään sen isompaa reikää isolla asenteella. En tiedä miten viimeksi omalla pilkkireissulla (josta on varmaan yli 10 vuotta aikaa) saatiin reikää jäähän. Tai ehkä tämä kaira vaan oli tylsä.

Seuraavaksi ajoimme somaan läheiseen kylään kaakaolle ja toteamaan että kyllä tämä riitti meille kalareissuksi. Mutta mikä sää!
(seuraavana aamuna oli taas -20 astetta).

paljon pakkasta ja vähän töitä

Tulipalopakkaset jatkuvat. Muutamana päivänä on hiukan hellittanyt, mutta pääsääntöisesti aamulla kouluun lähtiessä on ainakin -20 astetta (näissä kuvissa tosin ollaan paluumatkalla). Katsoin ikkunasta että Kanadalaiset pikkusisarukset kulkevat koulumatkaa näin, ja vaihdoin itsekin rattaat pulkkaan.

Sain viime torstaina soiton että "Nyt olisi kaksi kurssia tarjolla kevääksi, otatko? Niin ja opettaminen alkaa huomenna". Molemmat ovat kursseja jotka opetin jo syksyllä, joten sanoin tietysti kyllä lyhyestä varoitusajasta huolimatta. Nyt koitan tehdä tarvittavia muutoksia syksyn opetusmateriaaliin, niin että jos saan vielä soiton uudesta kurssista ehdin paneutumaan siihen. Jos en saa muuta opetettavaa niin sitten kevään työmäärä on aika kevyt (sekin sopisi aika hurjan syksyn jälkeen).