Kaveriviikonloppu elokuussa

Kaikessa arkihulinassa on ihan unohtunut laittaa tänne kuvia elokuun kaveriviikonlopusta. Entiset koulukaverit Michiganista asuvat nykyään Bostonissa, ja ajelivat yhtenä viimeisistä kesäviikonlopuista Bromontiin Vincen isovanhempien tilalle.

Mailis näytti vieraille tilaa golf-autolla ajaen. Aluksi se sai ajaa vain aikuisen sylissä istuen, mutta nykyään meillä on vähän vaikeuksia kieltää sitä ajelemasta ihan yksin....

Viikonloppuna poimittiin tuooreita munia, käytiin viinitilalla, ja istuttiin paljon kuistilla kylmä juoma kädessä.

Viimeisenä päivänä ajettiin vielä Montrealiin esittelemään meidan oma koti ennen vieraiden kotiinpaluuta.

Tänään täällä on melkin yhtä lämmin ilma kuin näissä kuvissa, mutta sääennustuksen mukaan kesä taitaa sitten olla siinä.

Uusi työ vie vieläkin paljon voimia, mutta menee muuten oikein hyvin. Mailis viihtyy hyvin koulussa ja Beakin alkaa olla vähemmän harmissaan hoitopäivistä. Illat ja viikonloput ovat lisäksi nykyään jopa kiireisempiä kuin ennen, sillä vaikka Ann Arborissa oli kommuuni, niin nyt on sukulaisia, vanhoja ystäviä, ja uusia naapureitakin. Kuluva viikko on siltä osin näyttänyt tältä:

Su: Oikein onnistuneet puutarhagrillijuhlat naapureiden kanssa (meillä)

Ma: Illallinen Vincen isäpuolen luona (jossa Vincen siskot ovat tämän viikon)

Ti: Töitä, eli lapset ja Vince illastivat keskenään

Ke: Anoppi kutsui itsensä syömään, Vince jäi töiden jälkeen kaupunkiin kaverinsa kanssa ja kotiutui vasta yömyöhään

To: Ei mitään erikoista (paitsi Bealla puolikas hoitopäivä ennen viikon pisintä päivää).

Pe: Piiitka koulupäivä kaikilla, ei muuta Piknik järven rannassa naapurin ja tämän tyttären kanssa.

La: Suomikoulu aamupäivällä ja illalla kaveripariskunta kylään meille.

Mutta oikeasti kaikki nämä kiireet on kivoja, eli niitä jaksaa hyvin.

hämähäkkietana

 

Esikaupunkiasumisen iloja on isohko piha ja villieläimet jotka tulevat taloon asti. Tänä aamuna keittiönikkunan isossa hämähäkinseitissä oli etana!

Ikkunan alla on pari metriä seinää ennen alempaa terassia, joten en yhtään ymmärrä miten se kiipesi tuohon.

Syksy siis tekee täälläkin tuloaa kovasti. Aamulla viedessäni Beaa tarhaan ajan aina "järven kautta" enkä moottoritietä voidakseni tarkistaa säätiedot järveltä. Parina menneenä aamuna vesi on ollut jo ihan harmaata ja aallokkoista, eikä enää sinistä ja leppoisaa niin kuin vielä elokuussa. Tänään järvellä oli niin sankka sumu ettei rannasta nähnyt paria metriä pidemmälle.

Syksyn myötä myös rutiinit alkavat pikkuhiljaa muodostua ja muuttua sellaisiksi ettei niitä tarvitse koko ajan stressata. Luulen että ensi viikolla alan itsekin olla kärryillä työn teon kanssa, ja Bean hoitorytmi on muodostonut sellaiseksi että sitten on aikaa takautuvasti kirjoitella tännekin. Mutta elossa ollaan, ja helpompaa kohti menossa!

valoa

Bloggaus on jäänyt kaiken kiireen keskellä. Olen siis viime jutusta asti valmistellut kahta kurssia joita aloitin opettamaan tänään, ja stressannut kamalasti kolmannesta kurssista joka lykättiin työmäärään viime hetkellä. Jos viikonlopun jaksan vielä valmistella sitä, niin sitten pitäisi vähän helpottaa.

Hyvä niin, sillä Bea aloittaa maanantaina uudessa hoitopaikassa, ja haluan pitää sen päivät lyhyinä ensimmäisellä viikolla. Sillä on/oli siis parhaillaan tarhapaikka yhdessa uudessa, lähellä olevassa päiväkodissa, mutta se on alusta asti tuntunut vähän kehnolta. Aika paljon itkeviä lapsia, vähän leluja, tympeä johtaja, ja paljon sääntöjä sekä vanhemmille että lapsille. Mutta ei nyt niin huono paikka kuitenkaan että olisin jättänyt ottamasta työn vastaan se takia.

Maanantaista lähtien Bea kuitenkin alkaa käymään samalla perhepäivähoitajalla joka aikoinaan hoiti monta vuotta Vincen nuorinta siskoa! Luulen että tämä on Bealle kaikin puolin parempi vaihtoehto, mutta tietysti on harmittavaa vaihtaa hoitopaikkaa nyt kun se jo jää itkemättä nykyiseen hoitoon.

Minulla alkoi siis tänään työt toden teolla, ja opetin aamulla yhden tunnin (tai siis kolme tuntia samaa kurssia). Se meni oikein hyvin, ja opiskelijat vaikuttavat mukavilta ja motivoituneilta. Iltapäivällä oli vuorossa toinen samanmoinen, ja sitten kirsikkana kakun päälle Vincen tiedekunnan syyspiknik. Onneksi viikonlopuksi ei ole kovin ihmeellisiä suunnitelmia. Toivon kuitenkin että viimeistä kahden viikon päästä työ- ja hoitotunnelin päässä näkyy valoa, ja olemme kaikki iltaisin vähemmän uupuneita.

Viime viikonloppuna Vince sekoitti sementtiä ja korjasi kellarin seinästä öljytankin poiston aiheuttamat kolot.Sitä edellisena viikonloppuna se hoiti valohommia, ja asensi vihdoin ruokailutilan valon! Siinä on ollut tuollainen ruma aukko täynnä vanhoja johtoja, mutta kyllä nyt kelpaa kun vihdoin, monen monen mutkan ja epäonnituneen yrityksen jälkeen saa ruokapöydän ylle valon!

ekaluokkalainen!

Viikonloppujen kuvat ovat (taas) jonkun muun kamerassa, mutta Vincen puhelimesta sentään löytyi kuva ekaluokkalaisen ekasta koulupäivästä (Mailis siis vasemmassa reunassa keltaisessa hameessa).

Tällä viikolla koulua oli vain kahtena aamuna, ja ensi viikolla alkaa sitten normaalin mittaiset päivät. Alku tuntui menevän ihan hyvin vaikka uusi koulu, kieli, ja luokkakaverit aiheuttavatkin enemmän jännitystä kuin esikoulun aloittaminen viime vuonna. Opettaja vaikuttaa onneksi mukavalta, ja tänään Mailis oli puhunut vähän englantiakin muutaman luokkakaverin kanssa (vaikkakin koulusta tuli ohjeet joiden mukaan koulussa puhutaan ranskaa, myös välitunnilla oppilaiden kesken...).

Toinen viikon suuri uutinen on että minä sain töitä! Olen lähetellyt työhakemuksia viimeiset kuusi viikkoa, ja maanantaina sain kutsun esimmäiseen haastatteluun (lukion psykologian opettajan sijaisuuteen). Haastattelu on keskiviikkona, eli kauheasti ei jäänyt aikaa valmistella opetusnäytettä (lasten ollessa päivät kotona). Itse haastattelu meni mielestäni kuitenkin ihan hyvin, mutta sen jälkeen tehdystä ranskankokeesta en ollut niinkään varma... Mietin itsekin että jos työtä haki hommansa osaava ranskaa äidinkielenään puhuva henkilö, niin itsekin olisin palkannut sen. Mutta torstai-iltana sain yllätyksekseni työtarjouksen! Jee!

Homma on vain sijaisuus jouluun asti ja osa-aikainen, mutta toivoinkin että saan vähän kevyemmän aloituksen että voin hakea lapset aikaisin koulusta ja tarhasta iltapäivisin. Beallakin on siis löytynyt hoitopaikka. Se ei ole yhtä kiva kuin edellinen (joten jatkan etsintöjä syksyllä), mutta kuitenkin voin ihan hyvillä mielin mennä töihin itse.

Torstaina oli työtuutisten lisäksi senkin takia suuri päivä että meillä ravasi remonttimiehiä koko päivän, sillä oljytankki lähti kellarista ja tilalle tuli sähkölämmitys. Tarkoituksenamme on pikkuhiljaa remontoida kellarista asuinkelvollinen tila, ja tämä oli ensimmäinen isompi askel siihen suuntaan. Olisimme muuten odottaneet varmaan ensi kesään asti, mutta näytti epävarmalta että valtion tukea vihreänmpään energiaan jatketaan, joten päätimme investoida heti. Onneksi on siis nyt töita joilla rahoittaa remonttia!

Viikonlopuksi odotamme tuttavaperhettä kylään, mutta sitä ennen ja jälkeen siis siivoamme kellaria vähän lisää, ja kokoamme hyllyjä sinne. Lisäksi vähän maalaamme seiniä, järjestelemme tavaroita uudestaan (taas), ja mietimme miten tehdään betonia että päästää korjaamaan seinien ja lattioiden koloja.

Eipä ainakaan käy aika pitkäksi.