ensimmäinen kipsi!

viime perjantaina hetkiä ennen kuin saavuimme tarhaan Mailis oli pudonnut lukutuolin käsinojalta lattialle ranteensa päälle. Itkusta ei meinannut tulla loppua ollenkaan ilman karkkia, ja pitkin iltaa se valitteli vielä ranteestaan. Kun aamun ensimmäinenkin huuto oli että "ranteeseen sattuu vieläkin!" niin päätimme lähteä päivystykseen.

Meillä oli vain pari tuntia aikaa ennen yhtä sovittua tapaamista, ja meinasimme vähän että eihän siinä ajassa ehdi edes näkemään päivystyslääkäriä.

No, täällä on sairaaloissa vähän eri meininki. Lasten erillisessä päivystyksessä Mailis sai heti alkuunsa vastaanotosta nallen mukaansa, enkä ehtinyt edes omaa takkia ottaa pois Mailiksen ihastellessa valtavaa akvaariota odotushuoneessa kun sairaanhoitaja tuli jo hakemaan meitä.

Ensin paikalle tuli kaksi hoitajaa jotka kyselivät tapahtumista, painelivat rannetta, mittasivat verenpaineen, laittoivat jäätä ranteeseen ja kuuntelivat keuhkot. Sitten paikalle tuli lääkäri joka totesi että otetaan varmuudeksi röntgenkuvat. Jouduimme odottamaan röntgenhoitajaa muutaman minuutin, joten yksi aikaisemmista hoitajista toi Mailikselle piirustuspaperia, kyniä ja tarroja toimenpidehuoneeseen. Kaikki ihastelivat myös vuorollaan Mailiksen viittaa.

Röntgenkuvauksesta Mailis sai palkinnoksi toisen nallen. Sitten jouduimme odottamaan pisimmän pätkän, eli ainakin 5 minuuttia että lääkäri tuli kertomaan että kuvissa näkyi pieni ruhje luussa joka ei edes oikein ole hiusmurtuma, ja joka olisi todennäköisesti parantunut itsestäänkin. Hän suositteli kuitenkin ranteen sitomista paikoilleen seuraavaksi viikoksi että se saa parantua rauhassa.

Sitten paikalle tulikin jo uusi hoitaja joka sitoi ranteen ja antoi jälkihoito-ohjeet samalla kun vielä yksi henkilökunnanjäsen otti meiltä vakuutustiedot. Onneksi meillä on koulun kautta hyvä vakuutus, sillä en usko että tämä 1,5 tunnin tehohoito oli kovin edukasta.

florida - huvipuisto

Safaripuiston yhteydessä oli pienille lapsille tarkoitettu huvipuisto missä vietimme vielä pidempään aikaa kuin itse safarilla. Näistä kuvista näkee hyvin miten kylmä päivä oli.

Päivän kohokohta oli riistohintainen (ja hyvin lyhyt) kameliajelu!

Nyt ei tarvitse enää matkustaa Afrikkaan.

Mailiksen kanssa alkaa olla kiva matkustaa koska se on niin paljon itsenäisempi kuin ennen, ja lennotkin sujuivat oikein hyvin. Tulin kouluvelvollisuuksien takia päivää aikaisemmin kotiin kuin Vince ja Mailis, ja viimeinen vuorokausi papan kanssa ilman äitiä meni hyvin vaikka Mailis koittikin vähän ehdottaa että jos papa menisi kotiin ja me jäätäisiin vielä Floridaan. Lähdön hetkellä lupasin että Mailis saa katsoa piirrettyjä papan kanssa kunhan lähden, ja sitten sillä olikin kiire saada äiti ulos ovesta.

Tämä oli hyvää harjoitusta sillä kahden viikon päästä lähden Vancouveriin konferenssiin kolmeksi yöksi Mailiksen ja Vincen jäädessä kotimiehiksi. Voi olla että sinä aikana katsotaan aika paljon piirrettyjä.

florida - safaripuisto

Kolmantena ja kylmimpänä päivänä ajoimme viereiseen kaupunkiin safaripuistoon. Uutinen Whitney Houstonin kuolemasta tuli samana aamuna, ja saimme koko päivän nauttia Vincen tulkinnoista I will always love you:sta.

Safaripuistossa ajonopeus oli noin 5 kilometriä tunnissa ja Mailis sai istua etupenkillä. Vincen isoäiti totesi kuitenkin jossain vaiheessa miehelleen että "aja nyt varovasti, onnettomuus tulee yllättävän nopeasti!". Ei ehkä niissä nopeuksissa kuitenkaan.

Koko puisto oli täynnä kylttejä joissa ankarasti kiellettiin eläinten ruokkiminen ja ikkunoiden avaaminen, ja sitten strutsien kohdalla Vincen isoäiti ehdotti että "jos sille antaa vaan yhden barbeque-mantelin?". Lintu nokkasi heti perään auton ikkunaa sen oloisesti että kävi selväksi että tämä ajatus oli käynyt muiden vierailijoiden mielessä. (Onnistuimme Vincen kanssa suostuttelemaan isoäidin pitämään ikkunat kiinni).

florida - päivä 2

Floridaan sattui kylmän ilman aalto juuri samaan aikaan kuin me olimme siellä, eikä lämpö juuri noussut yli 22:n asteen. Mailis onnistui tästä huolimatta kastelemaan noin neljä vaatekertaa joka päivä, ja äiti ehti katumaan yhtä monta kertaa ettei taaskaan tullut mukaan riittävästi vaihtovaatteita.

Floridassa ei ole ihan hirveästi tekemmistä rannalla loikoilun lisäksi, mutta onneksi useammalla rannalla on nähtävää vähän viileämpänäkin päivänä. Varsinkin se osa rannikkoa jolla me olimme on lähes täysin eläkeläisten asuttamaa, ja alle kuusikymppiset on harvassa. Lauantai-iltana kävimme syömässä ravintolassa jonka nuorimmat asiakkaat olimme Vincen kanssa (Mailista lukuunottamatta), ja kun saavuimme seitsemän maissa iltaunisimmat eläkeläiset olivat jo lähdössä kotiin. Reissussa syötiin kyllä niin hyvin ja paljon että seuraavan viikon saattoi mennä vähän kevyemmällä ravinnolla.