paluu

Viimeiset päivät Quebecissä siis kuluivat Vincen isän mökillä vähän rauhallisemmissa tunnelmissa kuin siihen astiset lomapäivät, mutta Mailis piti huolen siitä ettei sielläkään varsinaisesti rauhoittumaan päässyt. Me siis juhlittiin joulua ensin Vincen äidin suvun kanssa 24. päivä, sitten Vincen isäpuolen perheen kanssa 25. päivä, ja vielä kolmannen kerran Vincen isän suvun kanssa 30. päivä. Eilen Mailis vihdoin pääsi jyvälle lahjojen avaamisen hienoudesta ja halusi sitten avata kaikkien muidenkin lahjat.

Tänään me vietettiin uudenvuodenaatto ajamalla kotiin. Matka meni melkin yhtä leppoisasti kuin menomatkakin, sää vaan oli hieman huonompi ja tankkaustauot huonommin suunnitellut. Vaikka reissu oli tosi kiva ja oli ihanaa nähdä kaikkia, nin on kyllä ihana olla kotonakin. Mailiskin taitaa olla uupunut reissaamisesta kun meni jo kahdeksalta nukkumaan torkuttuaan koko päivän autossa. Nyt menen äkkiä siis itse suihkuun, jätä lopun tavaroiden purkamisen huomiselle ja kidutan joulumatkasta jo valmiiksikärsinyttä maksaparkaani uudenvuodenviinillä.

siirtymiä

Tänään jätetään Bromontin maatila taaksemme ja huristellaan parin tuntia pohjoisempaa kohti, Vincen isän mökille. Siellä juhlitaan tänään Vincen isän puolen suvun joulujuhlia pienimuotoisesti, ja sitten uudenvuodenaattona olisi tarkoitus ajaa takaisin kotiin.

Sää ei ole varsinaisesti suosinut kuskeja, sillä viimeiset kaksi päivää on ollut plussalla ja satanut vettä, ja eilen illalla sade muuttui lumeksi ja pakkanen putosi -15:een. Onneksi lähes koko matka on moottoritietä (joita suolataan ahkerasti), ja saatiin yhdessä anopin kanssa vakuutettua Vince siitä että mä ehkä kuitenkin olen luottettavampi talvikuski kuin hän reilun kahden kuukauden ajokokemuksella.

Ei siis huolta äiti, mä ajan hiljaa ja muistan varoa mustaa jäätä ja sian selkiä!

(lumi)sotaa

Pakkanen on lauhtunut lähelle nollaa, ja vauvan kanssa voi siis ulkoilla vähän pidempään kuin aikaisempinä joulupäivinä. Tässä Mailis maastoutuu.

Kanadalainen pulkka.

Lumisotaa.

Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä että ihan kiva palata kohta omaan kotiin. Mailis on jatkuvasti ylikierroksilla kaikesta huomiosta, kantamisesta, nostamisesta, tökkimisestä ja suukottelusta, ja sen nukuttamiseen menee naurettavan pitkiä aikoja. Lisäksi olen itse valvonut liian pitkään joka ilta koska aina on jotkut bileet, ja se tietysti kostautuu aamulla kun Mailis herää kärppänä seitsemältä.

Vincen kanssa ollaan myös asiaankuuluvasti kinasteltu joulunpyhät koska tajusin että se on pahin mahdollinen alati-sairas: Aina särkee päätä tai selkää tai väsyttää sen verran että esimerksi Mailiksen kanssa ulkoilun sijaan hänen pitää saada levätä, mutta heti jos tiedossa on jotain hauskempaa (esim. viininjuontia sukulaisten tai kavereiden kanssa yömyöhään) niin vaivoista ei enää ole tietokaan. Jos se ei nyt muuta tapojaan niin kohta se on oikesti sairaalakunnossa.

Nyt taidan ottaa lasin lääkintäviintä itselle kun Mailis vielä toistaiseksi nukkuu päikkäreitä.

hyvää joulua!

Joululoman alku on ollut kiireinen mutta mukava. Ensimmäinen yö vietettiin Vincen isän luona, mutta sen jälkeen majoituttiin tänne Vincen isovanhempien maatilalle, ja tarkoitus on pysyä visusti täällä lähtöön asti yhtä pakollista yökyläreissua lukuunottamatta. Viime päivien aikana ollaan koristeltu kuusi, ulkoiltu vähän lumisissa maisemissa, otettu vastaan kavereita pitkän kaavan illanviettoon ja tehty jäälyhtyjä (vähän huonolla menestyksellä, millaiset kynttilät niihin pitää olla?).

Tänä iltana Vincen äiti saapuu tänne perheineen ja jouluhälinä alkaa todenteolla. Onneksi täältä ei tilaa puutu, joten tarvittaessa pääsee vähän omaan rauhaankin. Ja Mailiksella riittää leikittäjiä.

Vähän on kyllä ikävä Suomeen ja oikeasti rauhalliseen perhejouluun, mutta eiköhän nämä pyhät näinkin ihan kivasti mene.