Kyläilijät aina kysyvät että "no millaista vauvan kanssa eläminen on?" (mukavaa, Mailis on helppo vauva), ja heti perään että "ai se sitten nukkuu yöt läpeensä?" (ei ollenkaan, vaan heräilee kolmen-neljän tunnin välein syömään). Koska viimeistää yökolmelta jätän sen viereen, en ole kokenut yösyöttämistä mitenkään rankkana. Edes koliikkikuukausien aikana meillä ei kärsitty unettomuudesta, koska sitten kun Mailis vihdoin nukahti, se nukkui muutamalla pikaisella heräämisellä vähintään seuraavat kahdeksan tuntia.
Viime yö sitten olikin ensimmäinen hankala yö, ja Mailis heräili itkemään usein vaikka oli aamuyöstä taas mun vieressäkin, eikä edes tissi auttanut. Ehkä tulee hampaita tai sitten se johtui kuumuudesta, meillä kun oli aamullakin asunnossa yli 25 astetta lämmintä (ja ikkunat yön auki). Jos tämä on sitä normaalia pikkulasten vanhempien yömeininkiä, niin en kyllä ymmärrä miten ihmiset jaksaa.

Mailis on myös oppinut työntämään itsensä pois pöydän äärestä, ja ihmettelee tässä lattialla olevaa aamupalaa. Nyt se sitten onkin jo ekoilla päikkäreillä, joille se meni poikkeuksellisesti ilman unitissiä. Mahtoi väsyttää kaiken kukkumisen jälkeen.

Vaikka tämä huhtikuun ihmeellinen helleaalto valvottaakin öisin, niin on se sentään kiva istuskella kesämekossa parvekkeella ennen kymmentä. Sisäkissatkin pääsivät tutkimaan ulkomaailmaa narun päässä.