ajelulla

Mailis ehti sitten seitsemän kuukauden kypsään ikään ennen kuin kokeilimme rattaita ensimmäisen kerran. Tähän asti ollaan laitettu vauva kantoliinaan uloslähtiessä. Vähän se oli epäluuloisennäköinen rattaissa nököttäessään, mutta ei kuitenkaan kitissyt tai muuten ilmaissut tyytymättämyyttään. Vince tykkäsi lykkimisestä, mutta mun mielestä on kivempaa kun vauva on liinassa (eli sylissä) ulkoillessa ja muutenkin.

ikuisuusprojekti

Tämä farkkutakki on ostettu joskus lähemmäs kymmenen vuotta sitten, ja jotenkin joka kevät mietin että ai niin, onhan mulla se yksi farkkutakki mutta kun se on vähän blaah. Takkia on tähän mennessä koitettu parantaa ompelemalla pieni perhonen selkään, ottamalla kyljistä ja hihoista kangasta sisään, ja viimeiseksi vaihtamalla metallinapit Tallinnasta ostettuihin puunappeihin.
Silti se ei oikeen koskaan ole tuntunut omalta käytössä, mutta en myokään ole saanut vietyä sitä kirppikselle (no, kaiken tuon fiksaamisen jälkeen tuskin kukaan sitä haluaakaan). Eilen päätin että vika onkin sen värissä, ja ostin kolme litraa kloritea.

Ja nyt se on tämännäköinen!
Vielä se on ulkona kuivumassa (ja tuoksuu aika uimahallilta pesunkin jälkeen), mutta toistaiseksi tykkään siitä eniten tähän mennessä. Nyt tarvitaan vaan sen verran lämpimämmät ilmat että saan sen päälle. Pesin myös kissojen räsymaton, ja kuvasin punaisia puukenkiäni.
Hyvää pääsiäistä!

kauhistuksen kanahäkki

Tämä pieni stunt-man aiheutti äidilleen melkein sydänkohtauksen keskiviikkoaamuna kierähtämällä meidän sängyltä lattialle. Vaikka Mailis rauhoittuikin nopeasti päästyään syliin, niiin pikainen soitto paikalliseen terveysasioihin keskittyvään neuvovaan puhelimeen vahvisti kuitenkin epäilyni sairaalareissun tarpeellisuudesta. Onneksi päivystyksessä todettiin että vauva on oikein hyvävointinen, ja kallonluut (ja muutkin luut) ovat edelleen oikeilla paikoillaan.

Nyt sitten loppui tissille nukuttaminen ja meidän sängyllä loikoileminen. Ihmeen helposti olen kuitenkin tänään saanut Mailiksen nukahtamaan omaan pinnasänkyynsä. Onneksi onneksi tästä selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Liimaan sen varmuudeksi lattiaan teini-ikään asti.

kotiompelimo

Vincellä särkee usein hartiat, ja muutama vuosi sitten apteekista ostettu hartialämmitin, Magic Bag, on aika ahkerassa käytössä. Kesähelteillä samaa taikapussia voi pitää pakastimessa ja viilentää sillä itseään tarpeen mukaan. Vaikka epäilin vähän jo ostohetkellä että kyse on kaurapussista (myös jyvähiirenä tunnettu), niin pussin hinta (20$) antoi ymmärtää että siellä on jotain hienoja lämpöävaraavia pallukoita peruskauran sijaan. Totuus paljastui kun joku aika sitten järkeilin että pussi pysyy kaksi kertaa pidempään lämpösienä jos sitä lämmittää mikrossa tupla-ajan. Tämän sijaan pussi paloi kulmasta, ja vähän kärahtäneet kaurat karkasivat kankaaseen tulleesta reiästä. Eilen sain kuningasajatuksen kun keksin että läheisessä etnisessä hippikaupassa myydään jyviä suoraan laarista. Ei muuta kuin tuumasta toimeen:

Tältä ompelimo näytti aamulla. Kankaiksi kaivon erilaisia jämäpaloja kaapin uumenista.
Mailiksen päikkäreiden jälkeen käytiin jyväostoksilla, ja kaikesta varovaisuudesta ja suunnittelusta huolimatta pussin täyttövaiheessa pääsi jotenkin käymään näin:

Isoisoäidilläni oli kolmen lapsen lisäksi kotiompelimo jossa taisi olla jokunen työntekijäkin, mutta jotenkin ne huolellisuus- ja järjestelmällisyysgeenit eivät ihan ole tainneet periytyä tänne asti.

Lopputuloksena oli kuitenkin rasittuneen assistentin lisäksi kelvollinen jyväpussi! Sivutuotteena valmistui tuollainen pieni meikkipussi.

Eilen saatiin muuten vihdoin koottua Mailiksen rattaat, mutta toistaiseksi pelkästään kissat ovat pääseet nauttimaan tämän projektin hedelmistä. Vähän me illalla kärräiltiin Mailista niissä vaunuissa sisällä kokeeksi.