operation free willy

Ehkä muistattekin että kaksi vuotta sitten haimme yhdeltä takaisin Suomeen muuttavalta paikalliselta ison akvaarion ja neljä kultakalaa. Akvaariolle ei kuitenkaan ollut kovin hyvää paikkaa kotona, Mailis ei ollut yhtään kiinnostunut sen hoidosta, ja itseäni suretti jatkuvasti enemmän se että kalat vaan kasvoivat lisää. Vaikka akvaario olikin iso, niin se oli silti aivan pieni neljälle (jatkuvasti kasvavalle) kultakalalle.  

Vincen isovanhemmat asuvat asuntokompleksissa jonka alakerrassa on iso kultakala-allas, ja keksin että kalathan voisi siirtää sinne viettämään eläkepäiviään! Puhuin tästä joku viikko sitten Vincen isoäidille, ja vähän yllatyksekseni se olikin mennyt puhumaan siitä talon turvamiehille. Vielä suuremmaksi yllätyksekseni turvamiehet olivat huvittuneet ideasta, ja sanoneet että periaatteessa se on kiellettyä, mutta mikäli hoidamme sen sillä aikaa kun he ovat joululomalla, niin voidaan sanoa ettei kukaan tiennyt asiasta mitään.

Tuumasta toimeen siis! Tapaninpäivänä pakkasin kalat ämpäriin, ja ajoimme isovanhempien asunnolle. Onneksi ei ollut kamalan kylmä päivä, vaikka kultakalat kylla kestävät hyvin kylmääkin. 

Tässä olimme jo menneet (huonosti) lukitun sivuportin läpi, ja hiivimme talon ympäri päästäksemme suoraan altaalle menemättä respan ohi. 

Sinne solahtivat! Siellä oli ennestäänkin jo parisenkymmentä kultakalaa, joten kukaan tuskin huomaa muutamaa tulokasta. Meidän kalat olivat jonkin verran isompia kuin muut, eli niistä varmaan tulee tämän altaan johtajia. Siellä on tilaa uida useamman evän heilautuksen verran ennen kuin tulee seinä vastaan!

erilainen joulu

Tänä vuonna suositus oli että joulua juhlitaan vaan niiden ihmisten kanssa joiden kanssa asuu muutenkin, ja se luonnollisesti toi meille aika erilaisen joulun kuin yleensä. Tavallisestihan meitä on Bromontissa yli 20 joulupöydän ääressä aattona, mutta tänä vuonna siellä ei ollut ketään. Lisäksi lukukauden loppu oli tavallistakin uuvuttavampi, ja ehdin jo hetkellisesti miettiä että tuleekohan joulu tänä vuonna ollenkaan.

Pipareitakin leivoimme vasta päivää ennen aatonaattoa, mutta siitä se sitten lähti! 

Bea on koko ajan enemmän ja enemmän kiinnostunut baletista, ja se toivoi tänä vuonna pääsevänsä katsomaan pähkinänsärkijää ennen joulua. Sattuneesta syystä balettia ei päässyt katsomaan teatteriin, mutta katsoimme taltioinnin kotisohvalta. Ehkä ensi vuonna sitten oikeaan esitykseen. 

Vietimme oman joulun jo aatonaattona, ja silloin valmistamme perinteisesti suomalaisia jouluruokia. Tänä vuonna Vincent innoistui kinkusta, ja sitä siis syötiin ensimmäistä kertaa täällä! Tuli ihan hyvää vaikkei se ihan kotimaiselta maistunutkaan. 

Lisäksi pöydässä oli rosollia, vihersalaattia, muussia, ja kotijuustoa. Kauhea vaiva tälläisessa ruuanlaitossa! Toivottavasti ensi vuonna taas pääsee valmiiseen pöytään. 

Syömisen jälkeen avattiin lahjoja (tai pari pakettia avattiin kyllä jo saunan jälkeen ja ennen illallista). Onneksi mummin isot lahjapaketit olivat ehtineet tänne Suomesta! 

Yhdessä paketeista oli huovutusvälineet, ja taisin itse olla niistä eniten innoissani. Välipäivät siis alkoivat ahkerasti huovuttaen. 

 

Vince oli ostanut Mailikselle 3D-palapelin jota ne rakensivat monta päivää, ja Evelyne osti lapsille mikroskoopin! Sitä oli toivottu kovasti ennen joulua, ja sen käytöstäkin tapeltiin vain jonkin verran.

 

Kuusi oli tänä vuonna juuri niin harva kuin lapsuuteni Suomessakin, ja lapsista se oli ihan kamala. Näitä täysin luonnollisia kuusia näkyy niin harvoin täällä myynnissä että saattaa hyvin olla ettei tälläista enää löydykään toista kertaa. Yöretki kuusen alle kelpasi kuitenkin lapsille. 

Joulupäivänä söimme kanadalaisen jouluaterian kotitontun tuomat noitahatut päässä. Tilasin nämä vasta Halloweenin jälkeen, ja päätin ovelasti käyttää ne joululahjoiksi.

Vaikka tämäkin joulu oli ihan kiva, niin toivottavasti ensi vuonna saa taas juhlia kanadalaisen suvun kanssa. 

uusia huonekasveja

Asuntokompleksissa jossa Vincen isälla ja Danièlilla on kaupunkiasunto on aina hienot kukkaistutukset kesäisin, ja syksyllä niistä on jaettu osana istuksia olleita huonekasveja asukkaille. Vincen isä lähetti kasvilistan minulle joku aika sitten, ja vastasin että ottaisin mielelläni yhden saniaisen ja yhden elefantinkorvan. En ollut ihan varma mihin ne laittaisin, mutta totesin että eiköhän ne johonkin mahdu.

No, toissailtana käytiin hakemassa ne Vincen kanssa, ja onneksi mentiin ilman lapsia, sillä autoon ei mitenkään olisi mahtunut kahta lasta näiden kasvien kanssa. 

Saniainen meni kellariin, tässä siitä ennen- ja jälkeen-kuva:  

  

Elefantinkorva meni yläkerran tasanteelle, ja siellä tilanne on nyt vielä edellistäkin koomisempi:

 

Kirjeessä jossa huonekasveja tarjottiin mainittiin vain niiden nimet, ja odotin kasveja jotka olisivat olleet noin kolmanneksen näistä hirviöistä....

 

Vince olisi ollut ehkä vähän tyytymätön siihen että uudet kasvit vievät suunnilleen yhtä paljon tilaa kuin kaksi uutta huonekalua, mutta onneksi käytiin samalla reissulla hakemassa sille töistä pari tietokoneen näyttöä lisää, eli olemme nyt pattitilanteessa joissa kumpikaan ei tykkää toisen hankinnoista, mutta kumpikaan ei myöskään voi valittaa. 

vähän erilainen halloween

Tänä vuonna Halloween sattui lauantaille (eikä keskelle viikkoa) ja yöksi jolloin oli harvinainen toinen täysikuu saman kuukauden sisällä, ja sitten tietysti pandemian takia sitä ei oikeastaan voinut juhlia ollenkaan. Lapset saivat onneksi pukeutua perjantaina kouluun, ja lauantaina kävimme iltapäivällä anopin luona ulkona juhlistamassa hänen syntymäpäiviään.

Vähän auttoi että paikalla oli myös Éloi-serkku, jota sai hiukan jopa ottaa syliin! Harmittavaista että nyt olisi pieni vauva lähisuvussa ja maantieteellisesti lähellä, niin sitä ei juurikaan pääse näkemään. 

Koitimme luoda Halloween-tuntua pukeutumalla ja syömällä Halloween-ruokia, esimerkiksi niin että tiivistemehu tulee lääkeruiskusta. 

Tavallisesti Halloween-ilta vietetään ulkona karkki tai keppos-kierroksella, mutta tänä vuonna emme tehneet niin emmekä myöskään jakaneet karkkeja naapuruston lapsille (joita tuntui olevan aika vähän kyllä liikkeellä). 

Sen sijaan järjestimme elokuva-illan olohuoneeseen, ja ehdimme katsoa viikonlopun aikana kaksi Halloween-elokuvaa. 

Meni se siis näinkin!