erilainen joulu

Tänä vuonna suositus oli että joulua juhlitaan vaan niiden ihmisten kanssa joiden kanssa asuu muutenkin, ja se luonnollisesti toi meille aika erilaisen joulun kuin yleensä. Tavallisestihan meitä on Bromontissa yli 20 joulupöydän ääressä aattona, mutta tänä vuonna siellä ei ollut ketään. Lisäksi lukukauden loppu oli tavallistakin uuvuttavampi, ja ehdin jo hetkellisesti miettiä että tuleekohan joulu tänä vuonna ollenkaan.

Pipareitakin leivoimme vasta päivää ennen aatonaattoa, mutta siitä se sitten lähti! 

Bea on koko ajan enemmän ja enemmän kiinnostunut baletista, ja se toivoi tänä vuonna pääsevänsä katsomaan pähkinänsärkijää ennen joulua. Sattuneesta syystä balettia ei päässyt katsomaan teatteriin, mutta katsoimme taltioinnin kotisohvalta. Ehkä ensi vuonna sitten oikeaan esitykseen. 

Vietimme oman joulun jo aatonaattona, ja silloin valmistamme perinteisesti suomalaisia jouluruokia. Tänä vuonna Vincent innoistui kinkusta, ja sitä siis syötiin ensimmäistä kertaa täällä! Tuli ihan hyvää vaikkei se ihan kotimaiselta maistunutkaan. 

Lisäksi pöydässä oli rosollia, vihersalaattia, muussia, ja kotijuustoa. Kauhea vaiva tälläisessa ruuanlaitossa! Toivottavasti ensi vuonna taas pääsee valmiiseen pöytään. 

Syömisen jälkeen avattiin lahjoja (tai pari pakettia avattiin kyllä jo saunan jälkeen ja ennen illallista). Onneksi mummin isot lahjapaketit olivat ehtineet tänne Suomesta! 

Yhdessä paketeista oli huovutusvälineet, ja taisin itse olla niistä eniten innoissani. Välipäivät siis alkoivat ahkerasti huovuttaen. 

 

Vince oli ostanut Mailikselle 3D-palapelin jota ne rakensivat monta päivää, ja Evelyne osti lapsille mikroskoopin! Sitä oli toivottu kovasti ennen joulua, ja sen käytöstäkin tapeltiin vain jonkin verran.

 

Kuusi oli tänä vuonna juuri niin harva kuin lapsuuteni Suomessakin, ja lapsista se oli ihan kamala. Näitä täysin luonnollisia kuusia näkyy niin harvoin täällä myynnissä että saattaa hyvin olla ettei tälläista enää löydykään toista kertaa. Yöretki kuusen alle kelpasi kuitenkin lapsille. 

Joulupäivänä söimme kanadalaisen jouluaterian kotitontun tuomat noitahatut päässä. Tilasin nämä vasta Halloweenin jälkeen, ja päätin ovelasti käyttää ne joululahjoiksi.

Vaikka tämäkin joulu oli ihan kiva, niin toivottavasti ensi vuonna saa taas juhlia kanadalaisen suvun kanssa. 

uusia huonekasveja

Asuntokompleksissa jossa Vincen isälla ja Danièlilla on kaupunkiasunto on aina hienot kukkaistutukset kesäisin, ja syksyllä niistä on jaettu osana istuksia olleita huonekasveja asukkaille. Vincen isä lähetti kasvilistan minulle joku aika sitten, ja vastasin että ottaisin mielelläni yhden saniaisen ja yhden elefantinkorvan. En ollut ihan varma mihin ne laittaisin, mutta totesin että eiköhän ne johonkin mahdu.

No, toissailtana käytiin hakemassa ne Vincen kanssa, ja onneksi mentiin ilman lapsia, sillä autoon ei mitenkään olisi mahtunut kahta lasta näiden kasvien kanssa. 

Saniainen meni kellariin, tässä siitä ennen- ja jälkeen-kuva:  

  

Elefantinkorva meni yläkerran tasanteelle, ja siellä tilanne on nyt vielä edellistäkin koomisempi:

 

Kirjeessä jossa huonekasveja tarjottiin mainittiin vain niiden nimet, ja odotin kasveja jotka olisivat olleet noin kolmanneksen näistä hirviöistä....

 

Vince olisi ollut ehkä vähän tyytymätön siihen että uudet kasvit vievät suunnilleen yhtä paljon tilaa kuin kaksi uutta huonekalua, mutta onneksi käytiin samalla reissulla hakemassa sille töistä pari tietokoneen näyttöä lisää, eli olemme nyt pattitilanteessa joissa kumpikaan ei tykkää toisen hankinnoista, mutta kumpikaan ei myöskään voi valittaa. 

vähän erilainen halloween

Tänä vuonna Halloween sattui lauantaille (eikä keskelle viikkoa) ja yöksi jolloin oli harvinainen toinen täysikuu saman kuukauden sisällä, ja sitten tietysti pandemian takia sitä ei oikeastaan voinut juhlia ollenkaan. Lapset saivat onneksi pukeutua perjantaina kouluun, ja lauantaina kävimme iltapäivällä anopin luona ulkona juhlistamassa hänen syntymäpäiviään.

Vähän auttoi että paikalla oli myös Éloi-serkku, jota sai hiukan jopa ottaa syliin! Harmittavaista että nyt olisi pieni vauva lähisuvussa ja maantieteellisesti lähellä, niin sitä ei juurikaan pääse näkemään. 

Koitimme luoda Halloween-tuntua pukeutumalla ja syömällä Halloween-ruokia, esimerkiksi niin että tiivistemehu tulee lääkeruiskusta. 

Tavallisesti Halloween-ilta vietetään ulkona karkki tai keppos-kierroksella, mutta tänä vuonna emme tehneet niin emmekä myöskään jakaneet karkkeja naapuruston lapsille (joita tuntui olevan aika vähän kyllä liikkeellä). 

Sen sijaan järjestimme elokuva-illan olohuoneeseen, ja ehdimme katsoa viikonlopun aikana kaksi Halloween-elokuvaa. 

Meni se siis näinkin!

karanteenissa taas

Montrealin koronatilanne oli hyvä kesän lopussa, ja hetken näytti siltä että syksy saa alkaa melko normaalisti. Kolmannen asteen koulutus alkoi joka tapauksessa etänä, mutta muu alkoi lähiopetuksena, jopa suomikoulu!

Pidimme kuitenkin varotoimena ensimmäisen suomikoulun puistossa, ja Bean ryhmä oli askarrellut siellä tällaista luontotaidetta. Seuraava suomikoulu pidettiinkin sitten jo virtuaalisesti tilanteen huonontuessa taas. Nyt koko Montreal on "esikaranteenissa", eli koulut ovat auki ja töissä ja kaupassa saa käydä, mutta kaikki muu on kiinni. 

Ennen tätä ehdimme viettää syyspäiväntasausta teekutsuilla puutarhassa, jossa vieraina oli Vincen serkku puolisoineen. Tämän jälkeen emme ole käyneet missään tai kutsuneet ketään meille (ei edes ulos). Sisällähän emme ole olleet toisten luona tai kutsuneet meille ketään sisälle sitten maaliskuun. Taitaa olla edessä pitkä talvi!  

Olemme siis koittaneet edes käydä jossain kodin ulkopuolella oman perheen kesken, ja yksi pieni reissu tehtiin syyskuussa Bromontiin sienimetsään. Metsää on ojitettu viime vuonna, joka on johtanut sen kuivumiseen, ja sienisato oli erittäin huono. Tuossa kuvassa kyllä kerään kultapiiskua, eli huono saalis ei sentään johtunut siitä että koitin etsiä supppilovahveroita heinikosta. 
Illalliseksi piti kuitenkin hakea kaupasta hummeria. 

 

Katoimme oman illallisen farmin toiseen päähän lasten katsoessa telkkaria toisessa päässä, ja kyllä se melkein oli kuin olisi ollut treffeillä ravintolassa (no ei ihan, mutta parempi kuin ei mitään).

 
Sienestämisen lisäksi omenien poimiminen on vielä sallittua, ja kävimme viime viikonloppuna omenatarhassa.  

 

Siellä ei edes tarvinnut pitää maskia kunhan pysyi poissa muiden poimijoiden tieltä.

 

Omenasato oli paljon sienisatoa parempi, ja Vince ja Mailis keittivät samana iltana monta litraa omenasosetta. Siitä on saanut hyvän jälkiruuan koululaisten eväisiin (kunhan nyt vaan koulut pysyisivät auki!). Täytynee keksiä muitakin tällaisia pikkuretkiä syksyn varrelle ettei ihan tulla mökkihöperoiksi.