Juhlimme juhannusviikonloppuna keskikesän juhlaa, vaikka virallisesti täällä ei juhannusta juhlitakaan. Kutsuimme perjantaina Vincen siskon miehineen juhannusaterialle "rapujuhliin", koska hummerikausi on nyt parhaimmillaan.
Oli tosi ihana istua iltaa muidenkin kuin oman perheen kanssa! Olimme kyllä edelleen varovaisia, ja istuimme pöydän ääripäissä kuten kuvasta näkyy. Camille saa vauvan elokuussa, ja oli kiva myös muistella omia raskausaikoja ja pohtia nimiä tulevalle serkkupojalle.
Keskikesä on ollut todella helteistä täällä, ja läheistä uima-allasta ei avata tänä kesänä ollenkaan koronasta johtuen. Onneksi järvelle sen sijaan pääsee kanootteilemaan vaikka kävellen! (Tai siis, meidän tapauksessa vain kävellen, koska auton katolle ei saa kajakkia).
Viime kesänä kävimme kerran melomassa ilman lapsia, ja riitelimme aika paljon siitä mihin ja miten melotaan, emmekä osanneet kiinnittää kajakkia kunnolla pyörien päälle, ja se putosi monta kertaa matkalla. Tällä kertaa kiinnitin kajakin rauhassa yksinäni, ja sitten meloimme molemmat yhden lapsen kanssa, ja reissu meni paljon paremmin!
Bean otin kyytiin ilman melaa (etappi kerrallaan), ja se olisi jatkanut vielä siinä vaiheessa kun päätin että kokemattomat käsivarret väsyvät sen verran että pitää palata takaisin rantaan. Ensi kerralla koitetaan Vincen kanssa kahdestaan meloa tuohon takana näkyvään saareen.
Lauantai-iltapäivällä katsoimme netistä suoran lähetyksen siitä miten keskiyön aurinko laski Englannissa Stonehengen taakse, ja teimme samalla kukkaseppeleitä. Aurinkoa ei ikävä kyllä juurikaan näkynyt pilvisen sään takia. Vaikka täällä (eikä Englannissakaan) ole varsinaista yötöntä yötä, annoin lasten valvoa seuraavaan live-lähetykseen asti, eli auringonnousuun Stonehengellä. Se oli yhdeltätoista paikallista aikaa, ja siihen asti tapoimme aikaa lukemalla ja kokoamalla 750-palan palapeliä.
Yhdeltätoista saimme huomata että Englannissa on edelleen yhtä pilvistä, ja Bea lähtikin heti sen jälkeen nukkumaan. Kokosimme Mailiksen kanssa vielä tovin palapeliä, ja katsoimme keskikesän pilvistä säätä ruudulta, mutta ei sitä aurinkoa sitten kuitenkaan näkynyt.
Täällä sen sijaan aurinkoa on riittänyt senkin edestä, ja koko kesäkuussa ei ole tainnut sataa kertaakaan ennen tätä viikkoa, jolloin saatiin kunnon kesämyrsky. Vettä tuli vartissa 3 senttiä, pari ämpäriä myös sisään raolleen jääneistä ikkunoista ja jostain halkeamasta kellarin seinäänkin. Juhannuksena oli aivan liian kuuma saunaakin, mutta myrskyn jälkeen ilmat ovat viilentyneet sen verran että nyt sinne taitaa voida mennä miettimään mistä kohtaa ulkoseinää pitää alkaa tilkitsemään ettei seuraavalla kerralla tulisi yhtä paljon vettä sisään.
